Poronhoito joutuu entistä enemmän sopeutumaan muuhun maankäyttöön – yhteensovittamiselle yhä suurempi tarve
Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) ovat selvittäneet poronhoidon muutoksia ja sopeutumiskeinoja eri maankäyttömuotojen ristipaineissa. Poro- ja kalapäivillä 24.8. julkaistavassa loppuraportissa suositellaan aiempaa kokonaisvaltaisempaa maankäytön vaikutusten arviointia suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Yhteensovittamista voitaisiin helpottaa paikkatietoon perustuvalla avoimella järjestelmällä, johon sisältyisi kaikki poronhoitoalueen nykyinen ja suunniteltu maankäyttö.
Rauhalliset laidunalueet vähenevät ja porot hakeutuvat ihmisten ilmoille
Porot käyttävät yleensä rakennetun ympäristön ja ihmistoiminnan lähelle sijoittuvia alueita vähemmän kuin rauhallisempia etäalueita. Häiriötekijöihin tottuneet porot kuitenkin liikkuvat ja laiduntavat paljon myös rakennetussa ympäristössä erityisesti silloin, kun tällaista ympäristöä on runsaasti eri osissa paliskuntaa.
− Porojen talviruokinta tarhoissa lähellä asutusta totuttaa poroja vähitellen ihmistoimintaan ja erilaisiin häiriötekijöihin, kertoo erikoistutkija Jouko Kumpula Lukesta.
Metsätalouden muuttamissa talousmetsissä porot laiduntavat talvella eri ikäisissä metsissä, mutta erityisesti kevättalvella suosivat varttuneita ja vanhoja jäkälä- ja luppometsiä.
Monien eri maankäyttömuotojen yhteisvaikutukset kasaantuvat kumulatiivisiksi vaikutuksiksi ja voimistavat laidunten vähenemistä, heikkenemistä ja pirstoutumista. Nämä vaikutukset saattavat näkyä esimerkiksi siten, että poroja on siellä, missä niitä ei pitäisi olla kuten pelloilla ja pihoissa.
− Kyseiset paikat voivat houkutella poroja, mikäli porot löytävät niiltä ravintoa ja suojaa, kun muiden alueiden käyttö on vaikeutunut muun muassa petojen, metsätalouden tai teollisen toiminnan vuoksi, Kumpula toteaa.
Porojen liikkumista ja tilankäyttöä analysoitiin neljän paliskunnan porojen GPS-seuranta-aineistojen perusteella: millaisia laiduntyyppejä ja maankäytön alueita porot suosivat tai välttävät liikkuessaan eri vuodenaikoina käyttämillään laidunalueilla.
Koetut epäkohdat vaihtelevat alueittain
Poronhoitajien näkökulmasta laitumet ovat vähentyneet ja käyneet ahtaiksi lisääntyvien ja uusien toimintojen myötä. Muun muassa haaskakuvauksen, tuulivoiman, kaivostoiminnan ja kullanhuuhdonnan katsotaan heikentävän paliskunnan elinvoimaisuutta. Metsätalous on edelleen useimmille paliskunnille ongelma, samoin ulkopaikkakuntalaisten metsästys. Luonnonsuojelualueet koetaan myönteisinä poronhoidolle.
Alueelliset erot ovat merkittäviä. Erityisesti poronhoitoon tarkoitetulla alueella pohjoisessa metsätalous ja muu maankäyttö nähdään ongelmallisempana kuin eteläisimmillä palkisilla. Tähän vaikuttaa todennäköisesti porojen hoitotapa, sillä pohjoisessa poroja laidunnetaan talvella edelleen pääosin luonnonlaitumilla. Myös metsien omistussuhteet vaikuttavat: metsätalouteen suhtaudutaan myönteisemmin eteläisissä paliskunnissa, joissa metsien yksityisomistus on yleisempää ja valtionmetsien käyttöön ei liity kysymystä saamelaisten oikeuksista.
− Muu maankäyttö vaikuttaa hyvinvointiin poronhoitajayhteisössä. Poromiehet kertovat kuormittuvansa työssään ja arvelevat maankäyttöristiriitojen lisääntyvän tulevaisuudessa. Elinkeinon yllä nähdään monia synkkiä pilviä, mutta henkilökohtainen viihtyvyys porotyössä on varsin vahvaa, kertoo erikoistutkija Mikko Jokinen Lukesta.
Poronhoitajien näkemykset perustuvat paliskuntien poroisäntien haastatteluihin ja paliskuntiin lähetettyyn kyselyyn, jossa tiedusteltiin, millaisia sopeutumiskeinoja poronhoitajilla on.
Paikkatietoaineistot sisältävä palvelu koetaan hyödylliseksi
Poronhoidon rakenteita ja muuta maankäyttöä kartoilla havainnollistava Liiteri-palvelu nähdään paliskunnissa hyödylliseksi niin poronhoidon kehittämisessä kuin vuoropuhelussa muiden maankäyttömuotojen kanssa.
− Hankkeessa täydennettiin Liiteri-palvelun tietosisältöä paliskuntien näkemysten pohjalta. Liiterissä on nyt kaikki poronhoidon kannalta tärkeät paikkatietoaineistot, ja hankkeessa koulutettiin paliskuntia niiden tehokkaaseen hyödyntämiseen, kertoo johtaja Kari Oinonen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).
