Ilmastonmuutos tuo uusia kasvintuhoojia maa- ja puutarhatalouteen – ennakointi ja yhteistyö ratkaisevat

Ilmastonmuutos ja maataloustuotannon muutokset pohjoisilla alueilla avaavat uusia mahdollisuuksia kasvintuhoojille. Viimeisen 15 vuoden aikana Suomeen on vakiintunut useita rikkakasveja, kasvitauteja ja tuhohyönteisiä, jotka aiemmin esiintyivät vain satunnaisesti. Muutos on nopeampi ja monimuotoisempi kuin ennakoitiin.

Aiemmin pohjoisen ilmasto ja nykyistä suppeampi isäntäkasvivalikoima rajoittivat useiden eteläisten kasvintuhoojien menestymistä. Nyt muuttuvat olosuhteet ovat mahdollistaneet niiden pysyvän asettumisen. Kasvintuhoojalajiston muutospotentiaali ymmärrettiin jo vuonna 2011 tehdyssä katsauksessa, jossa todettiin, että alkuperältään ulkomaisten kasvintuhoojien määrä on kasvussa verrattuna aikaisempiin vuosiin ja vuosikymmeniin.

Luonnonvarakeskus (Luke) on päivittänyt tilannekuvan maa- ja puutarhatalouden kasvintuhoojista — pois lukien nykyiset karanteenituhoojat. Viidentoista vuoden aikana kansainvälinen kasvikauppa on vilkastunut ja tuonut mukanaan vieraslajeja. Lisäksi ilmasto ja sen myötä kasvien viljelyn olosuhteet ovat muuttuneet.

Uusia vieraita rikkakasveissa

Yllättävin muutos oli maailman haitallisimpiin rikkakasveihin kuuluvan vieraslajin, rikkakananhirssin, leviäminen Etelä-Suomen kevätviljapelloille. Lajin potentiaali oli tiedossa, mutta sen nopea vakiintuminen yllätti. Menestystä edistivät siementen leviäminen tuontisiementen mukana ja kuumat alkukesät.

Toinen huomionarvoinen rikkakasvilaji on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kehtokoiso, joka viihtyy vihannespelloilla. Herneenkaltaisia, raakana myrkyllisiä marjoja muodostava laji on riesa etenkin tuoreherneen viljelyssä.

Viljan ja perunan kasvitaudit lisääntyivät

Lämpenevät kasvukaudet ovat lisänneet aiemmin vähämerkityksellisten tautien esiintymistä sekä viljojen ja perunan sato- ja laatutappioita. Tämä vaikuttaa suoraan elintarviketurvallisuuteen ja tuotannon kannattavuuteen. Viljoilla mykotoksiineja tuottavat Fusarium-sienet ovat lisääntyneet. Lisäksi aiemmin satunnaiset syysvehnän harmaalaikku ja viljojen ruostetaudit ovat nykyään yleisesti kasvustoissa havaittavia sienitauteja.

Perunalla erityisesti bakteeritaudit sekä kuorirokkoa aiheuttavan mikrobin levittämä maltokaarivirus ovat vakiintuneet.

Puutarhakasvien tuholaiset poikkesivat ennusteesta

Vuonna 2011 ennustetut puutarhakasvien (marjat, hedelmät, koristekasvit, avomaa- ja kasvihuonevihannekset) tuhoeläimet eivät olleet niitä, jotka lopulta asettuivat Suomeen. Vilkas kasvikauppa tuo uusia tuhoojia, ja torjunta-aineiden saatavuuden väheneminen pahentaa jo olemassa olevien tuhoojien, kuten punkkien ja kirvojen, aiheuttamia ongelmia.

Mansikkajauhiainen on yllättävä esimerkki luonnossakin elävästä tuhoojasta, joka ilmeisesti populaatioiden kasvun takia eksyy jopa kasveille, joilla se ei aiemmin ole esiintynyt, kuten paprikalle. Lisäksi se myös kykenee lisääntymään näillä kasveilla ongelmaksi asti.

Ilmastonmuutos suosii myös omin voimin saapuvia lajeja, kuten tyrnikärpästä ja pitkiä matkoja vaeltavia perhosia, kuten gammayökköstä, joita saapuu yhä useammin suurina parvina, kun eteläisemmät populaatiot kasvavat lämpiminä kesinä tavallista suuremmiksi. Näiden torjumiseksi tarvitaan parempia tarkkailumenetelmiä ja jopa valmiutta ottaa käyttöön kemikaaleja hätäluvilla ennen kuin muita torjuntakeinoja on saatu kehitettyä.

Ennakointi ja yhteistyö avainasemassa

Nyt tehty katsaus osoittaa, että kasvintuhoojien leviämisen voi odottaa yhä kiihtyvän lämpenevän ilmaston ja kansainvälisen kaupan myötä.

”Varhainen havaitseminen on ratkaisevaa, jotta uusien kasvintuhoojien leviäminen voidaan estää ja torjunta aloittaa ajoissa. Tämä korostaa tarvetta tehostaa seurantaa — muun muassa hyödyntämällä kansalaishavainnointia”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Terho Hyvönen.

Tehostetumman havainnoinnin lisäksi tarvitaan myös uudenlaisia torjuntakeinoja uusien kasvintuhoojien uhkaa vastaan. Kasvinsuojeluaineiden vähentyminen EU:ssa lisää tarvetta kehittää integroitua torjuntaa (IPM). Näin ollen kasvinsuojelun tutkimuksen sekä viljelijöiden ja kansalaisten tiivis yhteistyö on yhä tärkeämpää, jotta uudet tai pahenevat kasvintuhoojat havaitaan ajoissa ja jotta niitä vastaan voidaan kehittää tehokkaita torjuntakeinoja.