Alkuperäiskansojen ja RecoSalin osallistuminen ICES:n vuotuiseen tiedekonferenssiin: Alkuperäiskansojen tiedon yhdistäminen kalataloustieteeseen
Alkuperäiskansojen tutkijat ja järjestöt olivat vahvasti edustettuina ICES:n vuotuisessa tiedekonferenssissa Klaipedassa, Liettuassa, 15.–18. syyskuuta 2025. ICES on kansainvälinen merentutkimusneuvosto (International Council for the Exploration of the Sea), hallitustenvälinen tiedeorganisaatio, joka tuottaa tieteellistä tietoa ja antaa jäsenmaille neuvoja Pohjois-Atlanttia koskevissa asioissa.
Vuosikonferenssissa järjestettiin ensimmäistä kertaa istunto, jonka aiheena oli alkuperäiskansojen tieto. ”Approaches to the inclusion of Indigenous and local knowledge in fisheries management and policy development” (Lähestymistavat alkuperäiskansojen ja paikallisen tiedon sisällyttämiseen kalastuksen hallintaan ja politiikan kehittämiseen) tarjosi monia näkökulmia alkuperäiskansojen ja paikallisen tiedon kytkemiseen merentutkimukseen sekä teoreettisesta näkökulmasta että konkreettisten esimerkkien kautta. Istunnon järjestivät yhdessä Stine Rybråten (NINA), Karen Dunmall (DFO) sekä Daniel Goethe ja Kristen Omori (NOAA).
RecoSal- ja Sharing Our Knowledge -hankkeet olivat vahvasti edustettuina ensimmäisessä osasessiossa ”Indigenous and Local Knowledge in the Arctic” (Arktisen alueen alkuperäiskansatieto ja paikallistieto), jossa tarkasteltiin alkuperäiskansojen osallistamista Euroopan ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla. Apulaisprofessori Camilla Brattland (UiT, RecoSal- ja Sharing Our Knowledge -hankkeet), tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro (Luonnonvarakeskus, RecoSal-hankkeen johtaja), tutkimusprofessori Juha Hiedanpää (Luonnonvarakeskus, RecoSal-hanke) sekä tohtori Shelley Denny (UINR, Sharing Our Knowledge -hanke) pitivät esitelmiä tässä osasessiossa.
Brattland pohti istunnon avaavassa esitelmässään sitä, miten saamelais- ja paikallistieto voidaan ottaa mukaan kalastuksen hallintaan ja politiikan kehittämiseen. Esitelmä perustui Arctic Anthropology -lehden erikoisnumerossa julkaistavaan artikkeliin, ja Brattland korosti, että alkuperäiskansatiedon ja tieteen yhdistämiseen on monia tapoja.
Seuraavaksi Erkinaro puhui Tenojoella nopeasti kehittyneestä ”Great Reset” -tilanteesta, jossa alkuperäisen atlantinlohikannan romahdus ja invasiivisen vieraslajin, kyttyrälohen, nopea runsastuminen ovat mullistaneet tilannetta. Tämä dramaattinen muutos Tenojokilaakson elämäntavassa, saamelaisessa kalastuskulttuurissa ja matkailuelinkeinossa – mukaan lukien atlantinlohen kalastuskielto – edellyttää perinteisen tiedon hyödyntämistä uusien kalastusmahdollisuuksien suunnittelussa.
Erkinaron esityksen pohjalta Hiedanpää esitteli toimintalähtöisen, osallistavan ja iteratiivisen menetelmän, joka keskittyy käytännön ongelmien, kuten kyttyrälohen invaasion vaikutusten, ratkaisemiseen, voittamiseen tai niistä selviytymiseen. Tämän menetelmän mukaisessa tutkimuksessa alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt työskentelevät yhdessä tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kanssa ongelmien ratkaisemiseksi ja muodostavat niin sanotun tutkivan yhteisön. Tämä on ensimmäinen kriittinen askel kohti episteemistä hallintaa.
