Kotimaisen tuotannon suhde kulutukseen
Suomen maatalous kykenee normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin varsin hyvin. Tosin tässä on tuotekohtaisia eroja.
Naudanlihan omavaraisuus on ollut pitkään 80 prosentin tuntumassa, sianlihan omavaraisuus 95 - 110 prosenttia. Maitotuotteiden tuotanto ja kulutus ovat suunnilleen yhtä suuret eli omavaraisuus on melkein 100 prosenttia. Vuonna 2018 leipäviljan omavaraisuus oli vain 68 ja rukiin 46 prosenttia. Syksyn 2017 ja kasvukauden 2018 epäedullisten sääolojen seurauksena leipäviljasato jäi silloin alhaiseksi. Vuonna 2019 peltokasvien sadot palasivat normaalille tasolle kahden heikon vuoden jälkeen. Rukiin viljelyala oli historiallisen suuri ja myös vehnän ala oli suurempi kuin edellisenä vuonna. Leipäviljan omavaraisuus kasvoikin silloin 155 prosenttiin. Vuonna 2020 leipäviljan omavaraisuusprosentti oli 103 ja rukiin 72, vuonna 2021 vastaavat prosentit olivat 100 ja 73.
On kuitenkin huomioitava, että Suomen maatalous on riippuvainen useista tuontipanoksista kuten lannoitteita, polttoaineista, rehuvalkuaisesta ja työkoneista.
Tietokantataulut
Mitä indikaattori mittaa?
Indikaattori ilmentää omavaraisuutta, joka tarkoittaa toimeen tulemista kotimaisen tuotannon varassa. Tuotanto-omavaraisuusasteella mitataan, kuinka suuren osan kulutuksesta kotimainen tuotanto kattaa. Mikäli tuotanto ja kulutus ovat samansuuruiset, omavaraisuusaste on 100. Omavaraisuusaste kuvaa ehkä enemmän kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla kuin ruokaturvan tasoa.
Omavaraisuusprosentit tässä ovat Kantar TNS Agri Oy:n laskemia.
Indikaattori on yksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014 - 2020 kansallisista vaikuttavuusindikaattoreista.
Indikaattoritietojen seuraava päivitys on kesällä 2023.