Tapaus Lapinjärvi – suojelu vastaan suojelu

Luonnon monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus allekirjoitettiin Rio de Janeirossa toukokuussa 1992. Yhtenä sopimuksen päätavoitteista oli luonnon monimuotoisuuden suojeleminen kaikissa ekosysteemeissä ja kaikilla tasoilla, mukaan lukien lajien sisäinen eli geneettinen monimuotoisuus. Geneettisellä muuntelulla tarkoitetaan sitä, miten saman lajin yksilöt eroavat toisistaan perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan. Geneettinen muuntelu mahdollistaa lajin säilymisen ja sopeutumisen muuttuvaan ympäristöön myös tulevaisuudessa.

Geneettinen muuntelu mahdollistaa lajin säilymisen ja sopeutumisen muuttuvaan ympäristöön myös tulevaisuudessa.

Harmillisesti geneettinen taso lähes unohdettiin sopimuksen toimeenpanosta kolmeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes Montrealin osapuolikokouksessa viime vuoden lopulla sovittiin yhdeksi tavoitteeksi geneettisen monimuotoisuuden ylläpitäminen lajien sopeutumiskyvyn säilyttämiseksi ja edistämiseksi. Sopimus mainitsee myös ne yleisesti käytetyt geneettisen suojelun menetelmät, joihin myös suomalainen metsäpuiden geenivarojen suojelu perustuu, kuten monimuotoisuuden säilyttämisen alkuperäisellä kasvupaikalla tarkoitukseen varatussa geenireservimetsässä.

Vaikka erilaiset suojeluohjelmat (lajisuojelu, elinympäristöjen suojelu, geneettinen suojelu) vaalivat samaa luonnon monimuotoisuutta, ne kohdistuvat eri tasoille, ja menetelmätkin poikkeavat hiukan toisistaan. Lajisuojelussa kohde-eliö rauhoitetaan usein kokonaan ja sille pyritään myös rauhoittamaan sopiva elinympäristö, kuten vanha metsä. Toisaalta elinympäristöt voivat tarvita aktiivista apua ominaispiirteiden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi, esimerkkeinä metsien kulotus palanutta puuta vaativien lajien suojelussa tai niittäminen niittylajien turvaamisessa.

Lajisuojelua tuntemattomampi tuntuu olevan geneettinen suojelu, jossa suojellaan lajin sisäistä muuntelua toisinaan varsin yleiselläkin lajilla. Geneettisessä suojelussa keskeistä on saada yksilöt lisääntymään reippaasti keskenään ja synnyttää paljon jälkeläisiä nopeassa tahdissa. Esimerkiksi vanha puu ei enää lisää metsikön geneettistä monimuotoisuutta sen jälkeen, kun se on siirtänyt geeninsä seuraaviin sukupolviin. Usean ikäluokan metsän puskuri metsätuhoja vastaan on parempi kuin vain yhtä ikäluokkaa sisältävällä metsäalueella.

Julkisuudessa on esitetty syvää huolta Lapinjärvellä, Ilveskallion luonnonsuojelualueen vieressä, sijaitsevan valtion metsän kohtalosta sekä vaatimuksia sen täydelliseksi suojelemiseksi. Alueella on arvokasta vanhojen metsien lajistoa sammalista lintuihin ja siellä on myös arvokas kuusen geenireservimetsä. Koska Luken tehtävä on huolehtia metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelusta Suomessa, vastaavana asiantuntijana minua huolettaa erityisesti geenireservimetsän kohtalo, jos alue rauhoitettaisiin kokonaan. Se tarkoittaisi, että emme enää pystyisi hoitamaan sitä niin, että taimia syntyy runsaasti ja osa metsästä olisi tulevaisuudessakin nuoria ikäluokkia. Eri vaatimuksien ristipaineessa uudistushakkuita on jo lykätty useasti, mikä tällä hetkellä näkyy vanhojen puiden pienentyneinä latvuksina ja kirjanpainajatuhoina. Paikoin kirjanpainajatuho on jo niin paha, että luontaisesti syntyneiden taimien lisäksi meidän pitää istuttaa alueelle geenireservimetsästä kerätystä siemenestä kasvatettuja taimia.

Eri vaatimuksien ristipaineessa uudistushakkuita on jo lykätty useasti, mikä tällä hetkellä näkyy vanhojen puiden pienentyneinä latvuksina ja kirjanpainajatuhoina.

Lapinjärvi valikoitui aikanaan geenireservimetsäksi, koska se sijaitsi valtion mailla ja sen dokumentoidusta hoitohistoriasta tiedettiin, että puiden alkuperä on luontaista. Sopivan alueen löytäminen Etelä-Suomesta erityisesti kuuselle ei ollut helppoa – uusien vastaavien alueiden löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi. Kuusen geenivaroja säilyisi Lapinjärvellä, vaikka metsä päästettäisiin vanhentumaan ja ränsistymään, mutta monimuotoisuus olisi vähäisempää kuin geenireservimetsien hoidon avulla on mahdollista ylläpitää. Kaikkien uudistumista tukevien hakkuiden kieltäminen tarkoittaisi kuusen eteläisimmän geenireservimetsän poistamista suojeluverkostosta.

Ristiriita eri suojelutavoitteiden välillä on hankala ratkottavaksi, ja tiede antaa harvoin yksiselitteisiä vastauksia. Luonnonsuojelun menetelmien kirjo on laajentunut ja aktiivisten toimenpiteiden merkitys kasvanut muun muassa ennallistamishankkeiden myötä. Toivoisin, että YK:n kestävän kehityksen hengessä olisi mahdollista löytää kompromissi, jossa Lapinjärven laajassa metsässä turvattaisiin sekä kuusen geneettistä monimuotoisuutta että uhanalaisia ja harvinaisia vanhan metsän lajeja.