Ympäristökasvatusta luonnon helmassa
Järjestimme Lapin Tervolassa ja Hämeen Jokioisilla samaan aikaan ympäristökasvatustapahtumat, joissa koululuokat pääsivät tutustumaan luonnonvarateemoihin. Tervolassa otettiin vastaan 200 Keminmaan ala-asteen oppilasta ja Jokioisilla kaikkiaan 1350 lähialueen koulujen pientä opiskelijaa. Mutta miten tutkijat selvisivätkään tästä koitoksesta?
Maaperän elämää pellon pientareilla
Tervolassa kävimme tuntiopettaja Pauliina Myllylän kanssa kaivelemassa edellispäivänä karikenäytteitä. Ensimmäisestä näytteestä tärppäsi: löytyi liero. Hyvä, on jotain konkreettista näytettävää, jos sinappivesi ei aja yhtään lieroa pintaan seuraavana aamuna.
Sitten piti haravoida kariketta pitkään. Alkoi löytyä hyppyhäntäisiä, tyypillisimpiä maaperäeliöitä. Perhostoukka nakersi pudonnutta koivunlehteä, kaunis kuparinkiiltoinen maakiitäjäinen, sitten pienenpieni hämähäkki ja harmaa maaperässä asustava punkki löytyivät nekin. Jännitys alkoi helpottaa. Olisi sentään jotain konkreettista näytettävää, vaikka eliöt pieniä olivatkin.
Tapahtumapäivän aamuna sumu oli sankka. Bussit ajoivat pihaan. Kohta seisoivat ensimmäiset ryhmät Louen puutarhan portilla.
Ensimmäinen maaperäeläinrastille tullut ryhmä seisoi tiukasti rivissä, ja opettajat valvoivat järjestystä. Kerroin maaperäeliöiden määrästä yhden 42 numeron saappaan alalla. Ja maaperäeliöiden merkityksestä hajottajina, ravinteiden kierrättäjinä ja maaperän muokkaajina. Laitoin näytemaljoja ja -putkia eliöineen kiertämään, jotta oppilaat saisivat käsityksen, minkä kokoisista eliöistä on kysymys. Rohkeimmat uskaltautuivat katsomaan mikroskoopista maakiitäjäistä ja pienen pientä hämähäkkiä. Jotkut sanoivat, ”Hyi, en halua katsoa”. Itse sai valita, katsooko vai ei. Päivän mittaan ryhmät vapautuivat ja mikroskoopille syntyi jonoa.
Viimeinen ei olisi halunnut lähteä ruudun ääreltä lierojahdista, vaikka toiset olivat jo portilla menossa: ”Ei kun mä etsin vielä yhden!”
Jotkut oppilaat läksivät itse aktiivisesti etsiskelemään elämää pientareesta. Ensimmäiset saalistajat saapuivat pienen kotilon ja luteen kanssa. Kun näytin niitä seuraavassa ryhmässä, etsinnät jatkuivat ja kokoelma karttui lieroilla, maakiitäjäisillä ja hämähäkeillä. Opettaja ihasteli: ”tämähän on mukavaa, kun oppilaat saavat kerätä näytteitä itse ja joku tunnistaa ne”.
Viimeinen ryhmä rynni suoraan mikroskoopille ja sinne syntyi suorastaan ruuhka. Osa meni tutkailemaan lieronpyydystysruutua pientareelle ja pyydysti vikkelin sormin putkiin erikokoisia maakiitäjäisiä ja lieroja. Niitä tietenkin halutiin katsoa mikroskoopin alla. Viimeinen ei olisi halunnut lähteä ruudun ääreltä lierojahdista, vaikka toiset olivat jo portilla menossa: ”Ei kun mä etsin vielä yhden!” Ilmeistä biologiainesta.
Näin rastinvetäjän näkökulmasta totesin, miten omakohtainen tekeminen, innosti lapsia tutustumaan maaperässä vilistäviin niveljalaksiin ja jopa nilviäisiin.
Ulkona-oppimisen iloa ja innostusta
Jokioisilla Elonkierto Puistossa meno oli hyvin samankaltaista. Tutkijat ja muut näytepisteiden vetäjä olivat hienosti löytäneet tapoja luonnonvarateemojen käytännönläheiseen esittelyyn. Eläimet olivat lasten mielestä ehdoton vetonaula. Possujen rapsuttelu ja muurahaisten seuraaminen tuottivat mieleen jääviä kokemuksia, joista kerrottiin vielä koulupäivän jälkeenkin vanhemmillekin.
Opettajille saattoi olla helpottavaa siirtyä sisätilojen aistihälystä ja kakofoniasta hetkeksi maaseutuluonnon pariin, jossa tilaa oli enemmän myös lasten juoksenteluun ja puheensorinaan.
Nykyiset lapset käyttävät paljon aikaa sähköisten ruutujen äärellä, mikä tarjoaa sinällään runsaasti tiedollista antia, jotka toimivat virikkeinä aivoille. Ihmisen vuorovaikutus oman lähiympäristönsä kanssa saattaa jäädä paljon vähemmälle huomiolle.
Onneksi ulko-opetukseen panostetaan jo monissa kouluissa. Muistetaan, miten kaikki lapset ovat itsessään pieniä tutkijoita, jotka oppivat uutta nimenomaan näkemällä ja tekemällä. Samalla kasvaa kiinnostus elämän ilmiöitä kohtaan, ja kunnioitus elämän ainutlaatuisuutta kohtaan.
Blogikirjoitus on laadittu Interreg Baltic sea region rahoittamassa Interactive gardens -hankkeessa.