Kirjoitus on julkaistu alun perin 27.3.2026 Puutarha ja kauppa -lehdessä.
Meitä uhkaa totisesti kaksi isoa kriisiä. Geopoliittinen jännite on Ukrainan sodan lisäksi kiristynyt melkoisesti nyt myös Lähi-Idässä. Asia on uutisissa koko ajan ja vielä isomman sodan uhka roikkuu ilmassa. Samaan aikaan toinen eksistentiaalinen kriisimme, ekologinen kestävyyskriisi näkyy arjessamme ja uutisissa aivan liian vähän. Suomalaisten ylikulutuspäivä on tänä vuonna jo nyt 1. huhtikuuta. Mistä tässä on oikein kyse?
Ylikulutuspäivä on laskennallinen ajankohta. Tällöin ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus ylittää maapallon kyvyn uusiutua kyseisenä vuonna. Euroopassa, länsimaissa ja meillä Suomessa tämä osuu suuren kulutuksemme vuoksi jo huhtikuun alkuun. Jos jatkamme vanhaan malliin maapallon luonnonvarojen liikakäyttöä, planeetta ei enää pysty tyydyttämään tarpeitamme. Nyt jo kuusi yhdeksästä maapallon planetaarisesta rajasta on ylitetty. Nämä ovat kriittisiä maapallon järjestelmien vakauden säilyttämisen kannalta. Mikäli emme olisi ylittäneet näitä rajoja, niin sanottuja keikahduspisteitä, ihmiskunta voisi toimia turvallisemmin. Esimerkiksi trooppisten koralliriuttojen tuho jo tiedetään. Vaikuttavana tekijänä taustalla on ollut ilmastonmuutos ja lämpötilan nousu. Korallien tuhoutuminen horjuttaa maailman vakautta monin tavoin. Paljon tiedetään, ja uusia uhkia sekä epävarmuutta tulevaisuudesta on lisää tiedossa. Myös suomalaisten kulutusvalinnat vaikuttavat globaaliin tuotantoon ja ympäristöön.
Vaikka kestävämmän tuotannon kehittämisessä on globaalisti ja Suomessakin tapahtunut merkittävää edistystä, kestävän kulutuksen edistäminen ei ole laajasti edennyt. Esimerkiksi kulutuksemme hiilijalanjälki on laskenut liian hitaasti. Laskennallisesti se on melkein puolittunut parissa vuosikymmenessä. Tämän positiivisen kehityksen taustalla on enimmäkseen Suomessa kulutetun energian ja tuotteiden tuotannon kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen Suomessa ja ulkomailla. Suomessa erityisesti energian tuotannon päästöt ovat pudonneet todella merkittävästi. Yhtä lailla tiedämme hyvin esimerkiksi, että kotimaisen kasvihuonetuotannon hiilijalanjälki on puolittunut reilun kymmenen vuoden aikana.
Kotitalouksien melkoisen suuri kulutus ja kulutuksen suuntautuminen jossain määrin enemmän päästöjä aiheuttaviin tuotteisiin on kuitenkin Suomessa hieman vähentänyt tuotannon positiivisen päästökehityksen vaikutusta. Asumisen ja liikkumisen rinnalla päivittäiset ruokavalintamme asettuvat tässä asiassa keskiöön. Meillä on jo kansalliset ravitsemussuositukset, jotka ohjaavat ravitsevan ja terveellisen syömisen ohella kohti ympäristömyötäisempää syömistä. Tässä valossa esimerkiksi kotimaisten juuresten, hedelmien, marjojen ja vihannesten käyttöä tulisi lisätä. Kyllä me niitä syömmekin, mutta lisää pitäisi syödä, unohtamatta erilaisia kasviproteiinivaihtoehtoja korvaamaan eläinproteiinia. Tomaatin ja kurkun olemme tunnetusti ottaneet jo pitkään omaksemme, ja viime vuonna lyötiin jälleen uusi kasvihuonekurkun ennätyssato 56 miljoonaa kiloon. Myös porkkana viihtyi viime kesällä pelloilla, tuotanto nousi 78 miljoonaan kiloon. Hyödynnetään näitä mutta täydennetään valikoimia laajalti myös muualla tuotettavilla kasvikunnan tuotteilla. Sitä vastoin kukin voisi miettiä sitä, voisimmeko lopettaa vähäarvoisten tuotteiden ostot kiinalaisilta halpahintaisilta verkkokaupoilta, mikä on ollut rajussa kasvussa. Otetaan tuonti avuksi niissä asioissa, joissa se on jossain määrin tarpeen, mutta ei huvitteluun.
