Tunnista, torju ja toista – vieraskasvien hävittämisen kulmakivet

Kasvien kasvuvoima ja kyky uudistua jaksavat aina yllättää. Etenkin, kun kyseessä on haitalliseksi vieraskasviksi luokiteltu kasvi, joka aina vaan jaksaa nousta uudelleen hävitysyrityksistä huolimatta. Mutta ei kannata luovuttaa, sillä konstit ovat monet ja sinnikkyys palkitaan!

Vieraskasvien torjuntatyö vaatii sitkeyttä, jotta lopputulos olisi pysyvä. Laajojen alueiden torjunnassa talkoovoima lisää onnistumisen mahdollisuuksia. Vieraskasvien torjuntatalkoot ovat palkitsevaa yhteisöllistä tai kuntouttavaa toimintaa ja helposti toteutettavissa. Kansalaiset ovat motivoituneita torjumaan haitallisia kasveja ympäristöstään myös itsenäisesti, mikäli kasvilajin tunnistaminen on helppoa ja etenkin, jos laji tiedostetaan vaaralliseksi. Eniten hävittämisinnokkuutta on selvästi ihmisen terveydelle vaaralliseksi tiedetyille jättiputkille ja erittäin helposti kitkettävälle yksivuotiselle jättipalsamille. Useimmiten hallitsematta jäävät yleiset lupiinikasvustot ja lajit, jotka on vaikea tunnistaa. Hyvä tuntemus vieraslajeista ja tietoisuus niiden haitoista ovat tärkeimmät motivoivat tekijät torjuntatyöhön ryhtymisessä.

Hyvä tuntemus vieraslajeista ja tietoisuus niiden haitoista ovat tärkeimmät motivoivat tekijät torjuntatyöhön ryhtymisessä.

Valitse ajankohta ja menetelmät – ja palaa taas paikalle

Vieraslajien torjuntatoimiin ei pidä ryhtyä pelkällä hyvällä tahdolla. Kasvustojen hävittämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Liikkeellä kannattaa olla mieluiten alkukesällä ja kasvin aikaisessa kasvuvaiheessa – tällöin torjuntamenetelmästä riippumatta vaikutukset ovat tehokkaimmat, ja kasvi lähtee huonommin uudelleen kasvamaan. Yleisesti kasvukaudella kolme tai neljä kertaa toistettu torjunta on tehokkainta, ja tällöin kasvi lannistuu nopeiten. Tyypillisesti vieraskasvit pärjäävät vähällä ja ovat erittäin kilpailukykyisiä luonnonkasveihin verrattuna. Ne uusiutuvat juurakosta ja siemenistä ja muodostavat tiheitä yhden lajin kasvustoja. Tämän vuoksi löytöpaikalle on palattava seuraavalla kasvukaudella uudelleen.

Sinnikkäimpiä monivuotisia vieraskasvien kasvustoja torjutaan useita vuosia peräkkäin. Esimerkiksi jättiputkikasvuston päälle asetettu peite on pidettävä paikoillaan vähintään kolme kesää, usein pidempäänkin. Kerran aloitettua torjuntatyötä ei kannata jättää kesken.

Kerran aloitettua torjuntatyötä ei kannata jättää kesken.

Käsityötä tarvitaan, mutta konstitkin monipuolistuvat

Vieraskasveja esiintyy usein paikoissa, joissa ei käydä usein tai maasto on hankalaa. Tämän vuoksi rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö on usein perusteltua ja taloudellista. Olemassa on kuitenkin joukko muita, lähinnä mekaanisia torjuntakeinoja, joilla lopputulokseen päästään toistojen ja ajan kanssa. Yleisimpinä ovat kitkeminen, niitto, peittäminen, juurineen ylös kaivaminen ja kuumavesikäsittelyt.

Kiehuvaan veteen perustuvia käsittelyjä kannattaa harkita erityisesti vesistöjen lähettyvillä ja haastavissa kohteissa, kuten aitarakennelmien ympärillä. Erilaiset maatuvat peitemateriaalit ovat mukana monissa kokeiluissa – ne tukahduttavat kasvuston ja saavat lopulta jäädä paikoilleen maastoon maatumaan. Esimerkiksi hamppupeitteen käytöstä isojen tatarlajien torjunnassa on hyviä kokemuksia Tampereen kaupungilla. Jyväskylän kaupungin Vehkalammen puistossa on puolestaan käytetty suomenlampaiden laidunnusta jättipalsamin torjuntatyössä. Lampaat ovat osoittautuneet tehokkaiksi sekä torjujina että muokkaamaan lähes luonnontilaisen puiston ulkonäköä siistimmäksi, kun muun muassa pajukko on laidunnuksen myötä alueella vähentynyt.

Vieraskasvien parissa työskentelevien ammattilaisten ja muiden toimijoiden kokemuksia ja haastatteluja on koottu Luonnonvarakeskuksen julkaisemaan verkko-oppaaseen Haitalliset vieraskasvit ympäristössä – kuinka torjua tehokkaasti. Oppaan sisältöä voi lisäksi kuulla ja katsoa yli tunnin ajan liikkuvana kuvana: Lukessa on tehty kahdentoista videon sarja jättipalsamin ja jättiputkien tunnistamisesta ja torjunnasta sekä vieraskasvisivustoista ja havaintojen ilmoittamisesta. Videot löytyvät Luke YouTube-kanavan Ympäristö-soittolistalta.

Haitallisten vieraskasvien kartoitukseen ja torjuntaan keskittynyt Suomen Luonnonsuojeluliiton koordinoima Viekas LIFE -hanke (2018–2023; LIFE17 NAT/FI/000528) on alkamisestaan lähtien toteuttanut monenlaista toimintaa vieraskasvien torjumiseksi ja osallistanut ihmisiä eri puolilla Suomea. Erityisesti torjuntatöitä on tehty hankkeen pääkohdelajeihin jättipalsamiin (Impatiens glandulifera), jättiputkiin (Heracleum Persicum -ryhmä) ja keltamajavankaaliin (Lysichiton americanus).