Tukeeko neuvonta maa- ja metsätalouden muutostarpeita?

Maanviljelijät ja metsänomistajat ovat kriittisen tärkeitä toimijoita yhteiskunnalle, ja siksi maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksistä, uudistumisesta sekä kannattavuudesta on huolehdittava. Toimintakentän muutokset edellyttävät yhteiskunnan ja maanomistajien tavoitteisiin vastaavaa, monipuolista ja vaikuttavaa neuvontaa. 

Alkutuotannolla on painetta muuttua monella eri tapaa. Sen täytyy sopeutua muuttuviin tuotanto-olosuhteisiin, olla kannattavampaa, vähemmän ilmastoa rasittavaa ja kaikin puolin kestävämpää. EU:n muutostoiveet ilmaistaan sen eri strategioissa ja ohjelmissa, joita ovat esimerkiksi pellolta pöytään -strategia, luomutuotannon toimintasuunnitelma, metsä- ja monimuotoisuusstrategia sekä metsäkatoasetus. Ne tulevat eri tavoin vaikuttamaan alkutuotannon toimintaedellytyksiin.

Muutostilanteet antavat mahdollisuuden tarkastella totuttua toimintaa ja tehdä asioita toisin. Muutos voi myös luoda uudenlaisia ansaintamahdollisuuksia. Pellon tai metsän hiilivaraston kasvattamisesta voi saada säännöllisiä lisätuloja. Uudet viljelykasvit tai tuotantotavat taas voivat avata tien markkinoille, joilla tuottajat saavat korkeammat hinnat tuotteistaan. 

Perinteisen kepin ja porkkanan lisäksi toimintaan ja päätöksentekoon vaikutetaan pehmeämmin tiedolla ohjaamisella. Tässä keskeinen työkalu on neuvonta.

Pieni joukko viljelijöitä ja metsänomistajia on Pelle Peloton -tyyppisiä innokkaita kokeilijoita. He hakevat itse aktiivisesti tietoa uusista mahdollisuuksista ja muuttavat ketterästi toimintaansa. Mikäli muutos halutaan valtavirtaistaa, sen on tapahduttava ison omistajajoukon keskuudessa. Perinteisen kepin ja porkkanan lisäksi toimintaan ja päätöksentekoon vaikutetaan pehmeämmin tiedolla ohjaamisella. Tässä keskeinen työkalu on neuvonta.

Suomessa olisi syytä arvioida palveleeko neuvonta muutostarpeita. Annetaanko neuvontaa muutoksessa olevista asioista tarvetta vastaavilla neuvonnan keinoilla ja minkälaiset kohderyhmät ovat neuvonnan kohteena tai sen ulkopuolella. Esimerkiksi sekä metsätaloudessa että maataloudessa on ollut jo pitkään nähtävillä viljely- ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamisen tarve. Tukeeko neuvonta tätä muutosta?

Niukkenevien resurssien aikana on tehtävä päätöksiä vaikkapa siitä, mitä kohderyhmiä neuvonnalla palvellaan: kohdennetaanko sitä innokkaimpiin uusien asioiden omaksujiin, valtavirtaan vai passiivisimpaan joukkoon? Muutoksen valtavirtaistamisessa tärkeää olisi mahdollistaa keskustelut ja oppiminen vertaisilta eli muilta viljelijöiltä ja metsänomistajilta. Tätä keskustelua tulee tukea tutkimuksen tuottamalla tiedolla. Onkin syytä myös pohtia, päätyykö tutkimustieto sopivassa muodossa ja riittävän nopeasti ja oikeita kanavia pitkin sekä alkutuottajille että heille neuvontaa antaville tahoille.

Olen varma, että myös Suomessa hyödyttäisiin tutkimuksen ja neuvontaorganisaatioiden yhteistyön lisäämisestä. 

Positiivinen kehityskulku on ollut Luonnonvarakeskuksen koordinoima osaamisverkosto AgriHubi. Sen tehtävänä on saattaa uusin ruuantuotantoa koskeva tieto ketterästi neuvonnan ja yrittäjien käyttöön. Tarvitaanko Suomeen myös MetsäHubi? Esimerkiksi USA:ssa tutkimuksen rooli metsänomistajien neuvonnassa on vahva. Siellä yliopistoissa on omia osastoja ja tieteellisen koulutuksen saaneita asiantuntijoita rakentamassa neuvontaohjelmia ja antamassa metsänomistajaneuvontaa. Olen varma, että myös Suomessa hyödyttäisiin tutkimuksen ja neuvontaorganisaatioiden yhteistyön lisäämisestä. 

Myös EU on aktiivinen neuvonnan kehittämisessä. Se kehittää ja rahoittaa EU:n laajuisia neuvontaverkostoja muun muassa luomutuotannon, kestävän kotieläintuotannon, viisaan lannoitekäytön ja metsätalouden neuvontaan liittyen. Teemat liittyvät EU:n omiin muutostavoitteisiin. Hankkeissa tarkastellaan eri tarpeisiin sopivia neuvontamalleja ja neuvontaa tukevia työkaluja, joita verkostot jalkauttavat käyttöön eri puolille Eurooppaa. Näissä verkostoissa Suomen kannattaa olla aktiivisesti mukana omaksumassa uusia, muualla kehitettyjä neuvonnan malleja ja edistämässä Suomessa kehitettyjen neuvontamallien ja työkalujen käyttöönottoa muualla. Aktiivinen osallistuminen Euroopan laajuiseen kehittämistyöhön auttaa meitä muuttamaan sopivalla tavalla maa- ja metsätalouttamme.