Susikonfliktissa susi onkin sivuosassa – ratkaisujen avaimet ovat yhteistyö ja ymmärrys ihmisten käyttäytymisestä

Suden ympärillä on tietoon, intresseihin ja arvoihin liittyviä konflikteja. Se, miten niitä ratkotaan, vaikuttaa susikantaan. Konfliktit eivät ratkea ilman yhteistyötä.

SusiLIFE-hankkeen tavoite on vähentää suden läsnäoloon liittyviä pelkoa, huolta ja koira- ja kotieläinvahinkoja, lisätä suden hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa ja kehittää työkaluja kannanhoitoon. Nämä tavoitteet tukevat sitä, että Suomeen saadaan suotuisalla suojelutasolla oleva susikanta.

Suden ja ihmisen rinnakkaiselo on haasteellista, ja susikannan kehitys onkin heilahdellut viime vuosikymmeninä (ks. kuva). Muutokset susikannan koossa saattavat heijastella yhteiskunnallisia tapahtumia, kuten oikeudenkäyntejä sekä laki- ja asetusmuutoksia.

Kannanhoidon tavoite on varmistaa lajin säilyminen pysyvänä osana Suomen luontoa. Tavoitteen toteutumiseksi laaditaan kannanhoitosuunnitelmia eli yhteiskunnallisia sopimuksia siitä, miten eläinpopulaatiosta pidetään huolta. Viimeisimmässä suden kannanhoitosuunnitelmassa on mainittu esimerkiksi laittoman tappamisen vähentäminen, vahinkojen ennaltaehkäisy, susikannan seurannan kehittäminen, viestinnän kehittäminen ja kannanhoidollinen metsästys.

Arvio eläinlajin kannankoosta ja -kehityksestä vaikuttaa siihen, millaiseksi eläimen asema arvioidaan. Jos kanta katsotaan liian pieneksi, tarvitsemme lisää suojelutoimenpiteitä. Jos kantaa pidetään liian suurena, sitä pitää rajoittaa ja/tai kielteisiä vaikutuksia vähentää. Kansalaisten ja eri intressiryhmien mielipiteet vaihtelevat siitä, onko susia liian vähän, riittävästi vai liian paljon.

Itä-Suomen yliopistossa suurpetopolitiikkaa ja -konflikteja tutkinut Outi Ratamäki kuvaa, että yhteiskunnassa vellova hyväksynnän puute koskee suden kannanhoitoa, ei niinkään sutta.

”—[S]usipolitiikassa on siirrytty ekologisen ongelman huolehtimisesta yhteiskunnalliseen ongelmaan. Kansainvälisellä tasolla määritetyt suojelutavoitteet, jotka ovat ristiriidassa kansallisten ja erityisesti paikallisten käytänteiden ja perinteiden kanssa ovat saaneet aikaan tyytymättömyyttä ja kiistoja eri toimijaryhmien välillä.” – Outi Ratamäki (2008)

Suomessa kansalaisten suhdetta suteen on mitattu säännöllisin väliajoin. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2020 julkaisemassa kyselytutkimuksessa selvitettiin kansalaisten suhtautumista suteen poronhoitoalueen eteläpuolella (Pellikka & Hiedanpää, 2020). Suuri osa kansalaisista suhtautuu suteen neutraalisti tai myönteisesti. Kyselyn tulokset havainnollistavat, että kannanhoitoa pidetään yleisesti hankalana. Haasteet hyväksyä kannanhoidon toimenpiteet pohjautuvat kansalaisryhmien erilaisiin tarpeisiin ja arvoihin.

Susikonfliktissa kyse ei ole ainoastaan sudesta ja suden lähellä asuvista ihmisistä. Ristiriitoja on monella eri tasolla hallinnossa, sidosryhmien ja kansalaisten välillä. Sutta käytetään myös poliittisena lyömäaseena, kiistakapulana tai ”syntipukkina” muiden yhteiskunnallisten haasteiden esille nostamiseen, kuten maaseudun palveluiden vähenemiseen. Kun kansalaisten ja intressiryhmien näkökulmasta ongelmat jäävät toistuvasti tyydyttävästi käsittelemättä, konflikti syvenee. Kysymys sudesta saattaa tuntua uhalta omalle elämäntavalle ja arvojen toteutumiselle.

Suurpetojen kannanhoito vaatii osaamista ja ymmärrystä kaikissa riistakonsernin organisaatioissa. Kannanhoito on monimutkainen kokonaisuus, joka on perinteisesti ollut luonnontieteellisen koulutuksen omaavien asiantuntijoiden vastuulla. Tutkimus keskittyi pitkään suteen ja sen ekologisiin vaikutuksiin, ei ihmisiin. Nyt on korkea aika ottaa huomioon ihmisten väliset konfliktit, polarisoituminen ja kouluttaa kannanhoidosta vastuussa olevia näistä aiheista. Aiheen parissa työskentelevillä täytyy olla tukirakenteita, jotta he pystyvät hoitamaan työnsä ammattimaisesti ja toisaalta jaksavat hoitaa ajoittain raskasta tehtävää.

Susihallinnon vastuuorganisaatioiden välinen yhteistyö vaatii edelleen roolien täsmennystä, ja se on keskeinen osa SusiLIFE-hankkeen tavoitteita. Hankkeessa eri alojen ammattilaiset vaihtavat tietoa ja kokemuksia sekä tekevät töitä yhdessä susiaiheen parissa. Sen sijaan, että jokainen organisaatio toimii yksin, me tiivistämme yhteistyötä. Yhteistyötä on rakennettu esimerkiksi DNA-näytekeräyksen, petoyhdyshenkilöiden koulutuksen, viestinnän ja tilaisuuksien osalta.

Viestinnässä hankkeen asiantuntijoiden verkosto on ollut tärkeässä roolissa. Hanke on nopeasti ja täsmällisesti voinut selvittää vastauksia sidosryhmien tai kansalaisten kysymyksiin, jotka koskevat laajaa asiantuntijoiden vastuualueiden joukkoa.

Eri ympäristökonflikteissa on paljon samaa. On tarpeen verkostoitua poikkitieteellisesti ja eri teemojen yli. Tällä tavalla voidaan laajemmin käsitellä konfliktin hallinnan avainkysymyksiä.

SusiLIFE-hanke on aitiopaikalla tarkastelemassa ja kehittämässä suteen liittyvien asioiden hoitoa Suomessa. Tavoitteena on kehittää tiedonvaihtoa ja yhteistyötä hankkeen jälkeenkin.