Suomen metsät pursuavat luonnontuotteita. Miksi niistä ei synny enemmän liiketoimintaa?

Suomi tunnetaan metsistään ja puhtaasta luonnostaan. Metsissä on laaja, jopa vuosittain uusiutuva ja suurelta osin hyödyntämätön luonnontuotteiden raaka-ainepotentiaali. Vaikka luonnontuotealan kasvun edellytykset ovat olemassa, jossain mättää. Suomalaiset luonnontuotteet eivät päädy Suomessa valmistettuina arvotuotteina vientimarkkinoille. 

Luonnonvarakeskus (Luke) kokosi saman pöydän ääreen luonnontuotealan toimijoita yrityksistä ja tutkimuksesta. Pyöreän pöydän keskustelussa pohdittiin luonnontuotealan haasteita ja mahdollisuuksia. 

Miksi luonnontuotteet jäävät hyödyntämättä? 

Suomalaisista metsistä voi kerätä jokaisenoikeudella esimerkiksi marjoja ja sieniä. Metsänomistajan lupa taas tarvitaan esimerkiksi mahlan, puun oksien, lehtien ja kerkkien sekä puissa kasvatettavien erikoissienien keräämiseen. 

Luonnontuotteiden hyödyntämisen esteet tunnetaan tutkimuksen pohjalta hyvin. Jokaisenoikeudella kerättävien luonnontuotteiden osalta niitä ovat muun muassa suuret vuotuiset satovaihtelut ja luonnontuotteista poimijoille maksettu hinta, joka ei välttämättä kannusta keräämiseen. Viime aikoina keskustelua on leimannut ulkomaalaisten poimijoiden kohtelu ja oikeudet. 

Metsänomistajien luvalla kerättävien luonnontuotteiden hyödyntämisen haasteita ovat ainakin osaaminen, logistiikka ja tuotannon edellyttämä pitkäjänteisyys.  

Ei vain mehuja ja jauheita, vaan arvotuotteita  

Mitä kaikkea voitaisiin saada puolukasta tai kuusenkerkistä? Ei vain mehuja ja jauheita, vaan uudenlaisia arvotuotteita, kuten biovahoja. Kosmetiikka- ja lääketeollisuus ovat jo havainneet luonnontuotteiden arvon. Mikä mahdollistaisi vielä harppaukset eteenpäin? 

Vaikka raaka-aineita löytyy Suomen metsistä runsaasti, tarvitaan arvotuotteiden kehittämiseksi myös kysyntää sekä uusia innovatiivisia ratkaisuja jalostamiseen. Yksi keskeinen tekijä on tulevan kysynnän ja markkinapotentiaalin tunnistaminen ja ennakointi. Luonnontuotteisiin pohjautuvien arvotuotteiden kehittäminen ennakoituun ja kohdennettuun kuluttajakysyntään perustuen antaisi mahdollisuuden maksaa raaka-aineen tuottajille ja kerääjille houkuttelevampia korvauksia.  

Mitkä voisivat olla luonnontuotealan suomalaisia superinnovaatioita? 

Suomessa tulisi toteuttaa luonnontuotealan tulevaisuuden markkinapotentiaalia luotaava ja arvioiva projekti. Missä arvotuotteissa ja millä markkinoilla Suomen mahdollisuudet ovat? Mitkä voisivat olla luonnontuotealan suomalaisia superinnovaatioita? 

Innovaatioiden ja kasvun mahdollisuudet voivat olla myös jossakin muualla, kuten matkailu- tai terveyspalveluissa. Tällöin luonnontuotteet ovat sivuroolissa, joskin tärkeässä sellaisessa. Matkailijalle voi olla elämys saada poimia puhtaita marjoja turvallisesti suoraan metsästä.  

Arvotuotteiden kehitystyön tueksi tarvitaan myös sijoittajia, jotka jakavat uskon tulevaisuuden kehitykseen ja liikeideaan. Brändityö ja liiketoimintaosaaminen ovat ratkaisevia arvotuotteiden kehittämisessä ja kysynnän kasvattamisessa niin kotimaassa kuin ulkomailla. 

Luonnontuotetukkuja ja osaamista arvoketjuun 

Maan- ja metsänomistajat tarvitsisivat palveluita, joiden avulla luonnontuotteiden kasvattaminen ja myynti onnistuisi yhtä helposti kuin puukauppa. Ratkaisuna markkinoille pääsemiseksi voisivat olla luonnontuotetukut, jotka kokoaisivat pienet raaka-ainevirrat isommiksi eriksi markkinoille tai jatkojalostukseen. Luonnontuotteiden satokausi on Suomessa pitkä, yli puoli vuotta. Tukkujen laaja-alaisuus voisi antaa mahdollisuuksia niiden kannattavalle toiminnalle. Joitakin esimerkkejä tämäntyyppisestä toiminnasta yhdistettynä laajaan, useamman maakunnan kattavaan ostoverkostoon on olemassa, mutta uusien mallien kehittäminen vaatii aikaa ja aktiivisuutta. 

Erityisesti korostuu tarve ymmärtää kuluttajien nykyiset ja tulevat tarpeet, sekä näitä vastaavien tuotteiden kehittäminen ja markkinointi. 

Luonnontuotteiden satojen tehokas talteenotto ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi tarvitaan aktiivisia yrittäjiä ja heitä tukevia toimijoita koko arvoketjuun. Erityisesti korostuu tarve ymmärtää kuluttajien nykyiset ja tulevat tarpeet, sekä näitä vastaavien tuotteiden kehittäminen ja markkinointi. Yksittäinen toimija ei tähän kuitenkaan kykene, vaan tarvitaan yhteistyötä tekevä joukko toimijoita.  

Päättäjien tulisi ymmärtää paremmin luonnontuotealan potentiaali metsien käytön monipuolistamisen sekä tästä saatavien lisäansioiden ja arvonlisän näkökulmasta. Luonnontuoteala on ollut jo pitkään puheiden ja strategioiden aiheena, esimerkiksi metsien käytön monipuolistajana tai biotalouden arvonlisän tuottajana. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja muutoksen aikaansaamiseksi.  

Ennen pyöreän pöydän keskustelua Lapin liitto, Kainuun liitto, Etelä-Karjalan liitto, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Etelä-Savon maakuntaliitto ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto lähettivät Luonnonvarakeskukselle kannanoton luonnontuotealan kehittämiseksi. Se korosti luonnontuotealan mahdollisuuksia metsien tuoman arvonlisän kasvattamisessa, ja alan kehittäminen nähtiin myös varteenotettavana keinona vastata kansallisen biotalousstrategian tavoitteeseen arvonlisän kasvattamisesta. Myös kannanotto listasi ratkaisuja alan kasvun edistämiseksi.  

Luken koolle kutsumassa luonnontuotealan pyöreässä pöydässä 22.4.2024 aiheesta keskustelivat ja ratkaisuja ideoivat: Harri Latva-Mäenpää (Foodwest), Eeva-Liisa Lilja (Fennopromo), Birgitta Partanen (Arktiset Aromit), Lauri Reuter (Nordic Foodtech VC), Juha Rutanen (Ruralia Instituutti), Aki Sinkkonen (Uute Scientific Ltd. ja Luonnonvarakeskus), Eija Vuorela (4H ja Youngfor) sekä Marko Ämmälä (Suomen Metsäkeskus)