Ruoan hinnan nousu on rakenteellinen ilmiö, ei ohimenevä piikki

Ruoan hinta on kuluvan vuoden aikana noussut keskimäärin 2,2 %. Hinnan nousu on kiihtynyt edellisvuodesta, jolloin keskimääräinen ruoan hintakehitys oli lähellä nollaa prosenttia. Moni ihmettelee, miksi ruoan hinta ei ole lähtenyt laskuun, vaikka energia, osa raaka-aineista ja maatalouden tuotantopanoksista ovat halventuneet jo selvästi vuosien 2022 ja 2023 poikkeuksellisen hintapiikin jäljiltä.  

Ruoan hintakehitys ei ole vain reaktio hetkellisiin kustannusmuutoksiin, vaan se heijastaa laajemmin hinta- ja kustannustasoa, jolle koko ruokajärjestelmä asettuu. Vaikka osa kustannuksista on laskenut, palkkojen korotukset, kysynnän kasvu, varautuminen uusiin kriiseihin ja toimitusketjujen turvaaminen ovat nostaneet hinnat uudelle tasolle. Palkkojen nousu on toisaalta kompensoinut suurehkon osan hintojen noususta johtuneesta ostovoiman menetyksestä. 

Inflaatio ei yleensä peruudu. Ruoka on välttämättömyyshyödyke, eivätkä ihmiset lopeta syömistä hintojen noustessa. Näin ollen kysynnän lasku ei ole pakottanut kauppaa merkittäviin hinnanalennuksiin. Kilpailu tasapainottaa kehitystä hitaasti ja usein valikoivasti, tarjouksina ja kampanjoina – ei pysyvänä hinnanlaskuna. Käytännössä vuosikymmenen alun kriisit nostivat ruoan hintaa peruuttamattomasti. Myös lisääntyneet sään ääri-ilmiöt ja kestämättömät tuotantotavat ovat heikentäneet globaalia saatavuutta ja nostaneet joidenkin tuotteiden, kuten kahvin ja kaakaon, hintaa. Ruoan hinnannousussa kyse ei siis ole ohimenevästä piikistä vaan rakenteellisesta tasokorotuksesta. 

Kansalliset tekijät ohjaavat ruoan hinnanmuodostusta

Ruoan hintatason nousu koskee yleisesti koko EU-aluetta, jossa ruoan hinta on noussut vuodesta 2020 keskimäärin 37 %. Hintojen nousu vaihtelee Kyproksen 23 prosentista Viron 57 prosenttiin. Suomessa hintojen nousu on ollut EU:n häntäpäässä, 24 %. Nousu on ollut maltillisempaa korkean hintatason maissa kuin matalamman hintatason maissa, mikä tarkoittaa, että vuodesta 2020 elintarvikkeiden hintatasot eri EU-maissa ovat lähentyneet toisiaan entistä nopeammin. 

Elintarvikkeiden hintakehitys poikkeaa selvästi muiden inflaation keskeisten pääryhmien, energian, kulutustavaroiden ja palveluiden, hintakehityksestä. Kotitaloudet seuraavat yleensä ruoan hintaa tarkasti, joten se vaikuttaa voimakkaasti myös kuluttajien inflaatio-odotuksiin ja kulutuspäätöksiin, luottamukseen talouden kehityksestä sekä palkkavaatimuksiin. 

Luonnonvarakeskuksen tuoreessa raportissa on selvitetty, miten EU-tason hintamuutokset ja hintashokit maatalous- ja elintarvikemarkkinoilla ovat välittyneet Suomen markkinoille sekä miten kuluttajat ovat reagoineet ruoan hintamuutoksiin.  

Suomessa ruoan kuluttajahintojen kehitys on pitkällä aikavälillä selvästi kytköksissä EU:n hintakehitykseen, mutta lyhyellä aikavälillä hinnat muuttuvat enemmän kansallisten tekijöiden ohjaamina. Suomi erottuu useimmissa tuoteryhmissä hitaalla reagoinnilla EU-tason hintasignaaleihin ja vahvalla kotimarkkinakeskeisyydellä. Kuluttajahintojen jäykkyys ja hinnoittelun rakenteelliset viiveet liittyvät ennen kaikkea arvoketjujen sopimuskäytäntöihin ja markkinarakenteisiin. Tulokset heijastavat myös vähittäiskaupan keskittynyttä rakennetta, jossa vahvat kaupparyhmät voivat siirtää hintavaihteluita viiveellä kuluttajahintoihin. 

Ruokaketjun toimijat – erityisesti maataloustuottajat ja kuluttajat – kohtaavat EU:sta tulevan hintakehityksen ja altistuvat ulkoisille hintashokeille hyvinkin eri tavalla. Tuottajat ja elintarviketeollisuus kantavat usein nopean hintavaihtelun riskin, kun taas kuluttajat kohtaavat ulkoa tulevat hintapaineet viiveellä, mutta pidempään jatkuvina. Tämä epäsymmetria korostaa myös tarvetta huomioida eri toimijoiden erilainen asema ja haavoittuvuus, kun mietitään ruoka-alaan kohdistuvia politiikkatoimia.  

Kuluttajat turvautuvat tarjouksiin 

Ruuan kysyntä ei pitkällä aikavälillä ole poukkoillut hintamuutosten mukana, eli kysyntä on melko joustamatonta. Tarkastelun aikajakso kattoi useita vuosikymmeniä, mikä asettaa viimeaikaiset hintashokit laajempaan viitekehykseen. Yksittäisten elintarvikkeiden osalta tilanne voi olla toinen, mutta tuoteryhmien, kuten maitotuotteiden, kysyntä reagoi maltillisesti hintamuutoksiin. Tämä tuo kaupalle vapauksia hinnoittelustrategioissaan.  

Kysynnän joustamattomuus ei tarkoita kuluttajien passiivisuutta hintamuutoksiin nähden. Kuluttajat voivat ostaa saman määrän ruokaa kohonneista hinnoista huolimatta esimerkiksi hyödyntämällä tehokkaasti tarjouksia ja tinkimällä elintarvikkeiden laadusta ja kotimaisuusasteesta. Ravintolaruoan kysyntä on joustavaa, ja se on todennäköisesti ensimmäinen asia, josta tingitään ruoan hinnan noustessa. 

Elintarvikemarkkinoilla kysyntä sekä tarjonta ja niiden myötä hinnat kehittyvät monimutkaisten taloudellisten ja rakenteellisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Viimeaikaiset rajut hintojen nousut ovat johtuneet erityisesti tarjontashokeista, joihin kysyntä on joutunut sopeutumaan. Myös kysynnän muutokset vaikuttavat markkinoiden tasapainoon. Tulojen kasvu on esimerkiksi lisännyt enemmän hedelmien ja marjojen kuin lihatuotteiden kulutusta. Toisaalta selvityksen tulokset ennustavat, että ruokaan käytettävissä olevan rahamäärän väheneminen laskee hedelmien kulutusta suhteellisesti enemmän kuin lihan kulutusta. Ruokaan käytettävissä olevan rahamäärän väheneminen on kuitenkin kansantalouden tasolla ollut harvinaista. 

Suomalaiset sopeutuvat ruoan hinnanmuutoksiin

Ruoan niin sanottuja haittaveroja väläytellään aika ajoin. Kysynnän joustamattomuudella olisi verotuksen kannalta kaksijakoisia vaikutuksia. Toisaalta verotuloja tulee enemmän, mutta toisaalta veron ohjausvaikutus jää pieneksi. Haittaveron kannalta tämä on lähtökohtaisesti hankala asetelma, koska verotuksella nimenomaan halutaan vähentää kulutusta eikä varsinaisesti kerätä verotuloja. 

Ruoan kireämpi verotus, ainakin joidenkin elintarvikeryhmien osalta, voi kuulostaa nykytilanteessa kestämättömältä. Tulee kuitenkin myös muistaa, että Suomessa ruokaan käytetty osuus tuloista on keskimäärin melko matala. Viimeaikaiset rajut hintamuutokset osoittavat myös, että hintamuutoksiin sopeudutaan, vaikka ruoan kulutuksen rakenne ei säilykään ennallaan.