Maisema-arvokauppaa kokeiltiin Kuusamossa – mitä jäi käteen?

Maisema-arvokaupassa ylläpidetään ja hoidetaan metsämaisemia vapaaehtoisten lahjoitusten avulla. Tavoitteena on edistää matkailulle tärkeiden kauniiden maisemien ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä alueella. Toimintamallia pilotoitiin kolmen kuukauden ajan syksyllä 2020 Kuusamossa, yhdessä Suomen kauneimmassa ja vetovoimaisimmassa matkailukohteessa. Millaista oppia saatiin?

Maiseman vaalimisen tärkeydestä Ruka-Kuusamon alueella ollaan laajasti yksimielisiä, ja maisema-arvokaupan toimintamallin katsotaan hyödyttävän eri tahoja.

Suurin osa maisemahyvityksistä saatiin alueen matkailijoilta, sen sijaan matkailuyritysten panostus toimintaan oli melko vähäistä. Kuitenkin juuri matkailuyritykset hyötyvät alueen vetovoimaisuuden säilyttämisestä ja kestävyyden vahvistamisesta luontomatkailun yritystoiminnassa.

Vaikka matkailuyritykset kokivat toiminnan tärkeäksi, positiiviset asenteet eivät vielä kuitenkaan näkyneet yritysten lahjoituksina. Jatkossa onkin syytä pohtia laajemmin matkailusektorin roolia ja mahdollisuuksia tukea oman toiminta-alueensa luontoympäristöjen hoitoa ja suojelua osana matkailuyritysten yritysvastuuta. Aktiivinen ja selkeä viestintä on avainasemassa.

Hankkeen kuluessa keskusteltiin paikallisten toimijoiden kesken esimerkiksi siitä, kuinka erilaiset näkemykset metsien hoidosta, hakkuista ja metsämaisemanhoidosta tulisi sovittaa yhteen Kuusamossa.  Maisema-arvokauppa ei tarkoita totaalisuojelua, ja kertyneillä varoilla voidaan korvata maanomistajien pienenevä puunmyyntitulo.

Metsäkohteet valittiin huomiomalla uudistuskypsien metsien maisemallinen arvo, luonnon monimuotoisuus ja metsän rooli hiilivarastona. Suomen metsäkeskuksen metsävara- ja luontotiedoista poimittiin kohteet, jotka sijaitsivat suojeluohjelmien ulkopuolella maisemallisesti keskeisissä uudistuskypsissä metsissä.  Valinnassa hyödynnettiin lähtötietoina Lukessa tehtyä maiseman herkkyyskarttaa, ja alueet olivat myös sidosryhmien esille tuomia keskeisiä kohteita Rukalla sekä matkailuteiden ja Karhunkierroksen retkeilyreitin varsilla.

Uudistuskypsissä metsissä voidaan pidentää kiertoaikoja tai soveltaa esimerkiksi peitteisen metsien käsittelyn menetelmiä kuten yläharvennusta, poimintahakkuita ja pienaukkoja. Kuusamossa kehitettyä mallia tai periaatteita voidaan hyödyntää matkailukohteissa ja kaupunkialueidenkin lähimetsissä tai hyödyntää pienemmässä mittakaavassa yksittäisissä kohteissa muuallakin Suomessa.

Neuvoja maiseman ja monimuotoisuuden vaalimiseen voi saada esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksestä. Kaikkiaan kuitenkin metsäneuvonnassa tulisi jatkossa panostaa vahvemmin ja aktiivisemmin puuntuotannon lisäksi myös metsien maisema- ja virkistysarvojen tuottamiseen yhdessä monimuotoisuuden vaalimisen kanssa.

Maisemahyvitysmallin saaminen jatkuvaksi vaatii kuitenkin vielä panostuksia. Keskeistä on löytää aktiivinen paikallinen toimija, jotta toiminta saataisiin vakiinnutettua.

Nykyinen rahankeräyslaki vaikeuttaa metsien maisema- ja luontoarvojen lisäämistä markkinalähtöisesti, ja varojen keruu luontoarvojen säilymiseen kuuluu rahankeräyslain piiriin. Kun rahankeräyslakiin nyt suunnitellaan metsiin perustuviin hiilikompensaatioihin liittyen väljempää sääntelyä, olisi samalla järkevää yhdistää kompensaatiotoimintaan tai sallia sen rinnalla myös varojen keruu laajamittaisemmin maisema- ja monimuotoisuushyötyihin.

Suomessa tulisi myös pohtia, onko järkevää, että matkailusektorille ja myös monille tavallisille suomalaisille tärkeät maisemat jäävät vain yksityisen rahoituksen ja markkinoiden varaan tärkeillä alueilla. Jotta maisema-arvokauppa saataisiin laajamittaiseksi tärkeissä yksityismailla sijaitsevissa metsäkohteissa, tarvittaisiin varsinkin alkuvaiheen työhön yksityisen ja julkisen sektorin yhteisrahoitukseen perustuva malli. Siinä maksajia voisivat yhdessä olla valtio tai kunnat, yritykset ja virkistävästä maisemasta nauttivat matkailijat.

Malli on kustannustehokas: kohteet on poimittu huolellisesti, ja  niiden pinta-ala on varsin rajallinen suhteessa koko alueen metsävaroihin. Ne tuottavat useita ekosysteemipalveluja yksityismetsissä yhtäaikaa: maisemaa, monimuotoisuutta ja hiilen sidontaa. Malli vastaa myös EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin lisätä keinoja siihen, kuinka kriittisiä ekosysteemipalveluja tuotetaan lisää talousmetsissä suojelualueiden ulkopuolella.

Toimintamallin mahdollisuuksia toimia paikallisena hiilikompensaatiomallina matkailun päästöille tutkitaan nyt yhtenä vaihtoehtona Koillismaalla meneillään olevassa Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensaatiomallit -hankkeessa.