Maanparannusaineet osaksi maatalouden vesiensuojelun työkalupakkia

Vesistöihin päätyy maa-ainesta ja ravinteita ympäröiviltä valuma-alueilta. Näin tapahtuu esimerkiksi Loimijoen kohdalla. Valuma-alueella on savipitoista viljelyaluetta, josta valumavedet virtaavat nopeasti salaojia ja uomia pitkin jokeen. Sade- ja sulamisvesien mukana pelloilta kulkeutuu maa-ainesta ja ravinteita. Savisameuden lisäksi kuormituksen voi havaita jokiuoman rehevöitymisenä ja umpeen kasvamisena. Ekologiselta tilaltaan Loimijoki on luokiteltu tyydyttäväksi tai välttäväksi.

Viljelystä aiheutuvaa kuormitusta on pyritty suitsimaan muun muassa peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä sekä jättämällä suojavyöhykkeitä viljelymaan ja uoman väliin. Veden virtausta pellolta jokeen voi hidastaa esimerkiksi kosteikoilla ja laskeutusaltailla. Samalla laskeutuu maa-ainesta ja siihen sitoutunutta fosforia. Mitään yksittäistä nopeasti kuormituksen vähenemiseen vaikuttavaa menetelmää ei ole löytynyt.Vesiensuojelutoimista huolimatta kuormituslukuja ei ole saatu alas riittävän nopeasti. Monet toimenpiteet vaikuttavat hitaasti kuormitukseen. Esimerkiksi maan fosforitilan alentaminen fosforilannoitusta vähentämällä kestää useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Viljelijät kokevatkin, että heitä syyllistetään siitä huolimatta, että he ovat toteuttaneet heille asetetut toimenpiteet.Nyt on tarjolla uusia menetelmiä, joilla voidaan nopeasti vaikuttaa eroosioon ja fosforikuormitukseen. Peltoon voi lisätä maanparannusainetta: joko maanparannuskuitua, kipsiä tai rakennekalkkia. Viljelijän tehtäväksi jää valita omille pelloilleen sopivin tuote.

Maanparannuskuituja tuotteistetaan metsäteollisuuden sivuvirtoina syntyneistä kuitulietteistä. Kompostoimalla tai kalkkistabiloimalla lietteitä saadaan ravinnekuituja, joissa on typpeä ja fosforia. Sen sijaan nollakuidussa ei juurikaan ole ravinteita. Sitä voikin suositella korkean fosforiluvun omaaville viljelylohkoille tai runsaasti typpeä sisältävän kasvuston päättämisen yhteyteen.

Maanparannuskuitua voi levittää jopa 40 tonnia hehtaarille, ja sen mukana tulee noin 7 tonnia hiiltä peltoon. Hiili on mikrobien ruokaa. Kuitua hajottaessaan mikrobit erittävät liima-aineita, jotka yhdessä maahan muodostuvan sienirihmaston kanssa parantavat maamurujen kestävyyttä.Maanparannuskuitu sopii kaikille maille – erityisesti vähämultaisille kivennäismaille, joita on Loimijoen valuma-alueella. Valmis tuote levitetään peltoon ja muokataan kevyesti. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa edellisenä syksynä lisätyn kuidun on todettu puolittavan eroosion ja fosforikuormituksen. Vaikutus kestää vähintään viisi vuotta, joskin se heikkenee aikaa myöden. Myös kuitukäsittelyn saaneella lohkolla tulee huolehtia muista vesiensuojelutoimenpiteistä.