Maankäytön ja maankäytön muutosten vaikutukset osaksi ruokatuotteiden hiilijalanjälkilaskentaa

Viljelysmaan hiilidioksidipäästöt kuuluvat maankäytön ja maankäytön muutosten [1] aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin eli LULUC-päästöihin. Näitä ei ole tähän mennessä sisällytetty kattavasti ruokatuotteiden hiilijalanjälkiin, mutta jatkossa ne tulisi huomioida.

Euroopan komission tuotekohtaisen ympäristöjalanjälkiohjeistuksen (Product Environmental Footprint, PEF) mukaisesti hiilijalanjälkilaskennassa tulisi huomioida viljelysmaan LULUC-päästöt, jotka liittyvät 20 vuoden aikana tehtyihin maankäytön ja viljelytoimenpiteiden muutoksiin. Muutoksen aiheuttamat elinkaariset päästöt kohdennetaan muutoksen jälkeiselle 20 vuodelle. Poikkeuksia tästä ovat riisinviljelyssä vapautuva metaani ja eloperäisten maiden kasvihuonekaasupäästöt, jotka pitäisi huomioida riippumatta siitä, milloin maankäytön ja viljelytoimenpiteiden muutoksia on tehty.

Mahdollista hiilen kertymistä kivennäismaihin eli nettohiilensidontaa ei pidä PEF-ohjeistuksen mukaisesti sisällyttää hiilijalanjälkeen, mutta sen voi esittää hiilijalanjälkitulosten täydentävänä tietona. Nettohiilensidonnan osoittamiseen ei ole toistaiseksi laajasti käytettyä ja Suomeen soveltuvaa menetelmää. Luken tutkijat kehittävät tätä varten menetelmää osana hankkeita LCAFoodPrint, Modi-LCA ja Bio-LCA.

Suomessa viljelysmaat, sekä kivennäismaat että eloperäiset maat, ovat keskimäärin LULUC-päästöjen lähteitä, eli vapauttavat ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin mitä niihin sitoutuu. Tämä johtuu siitä, että valtaosa Suomen viljelysmaasta on raivattu metsästä verrattain vähän aikaa sitten ja raivauksesta johtuva maaperän hiilivaraston pieneneminen on hidasta Suomen viileän ilmaston vuoksi. Kuitenkin myös metsänkäsittely- ja viljelytapojen välillä on eroja siinä, miten ne vaikuttavat maaperän hiilivarastoon.

Luke kehittää laskentamenetelmää

Luken LCAFoodPrint-hankkeessa on selvitetty, miten viljelysmaan hiilidioksidipäästöt eli LULUC-päästöt voitaisiin sisällyttää ruokatuotteiden hiilijalanjälkiin PEF-ohjeistusta noudattaen. Menetelmä julkaistaan tieteellisesti lähitulevaisuudessa, mutta sen perusperiaatteet ovat jo selvillä.

Menetelmän käyttöä varten tarvitaan tieto viljelysmaan maalajista ja maankäytön muutoksista viimeisen 20 vuoden aikana. Tyypillisesti viljelijällä on olemassa tämä tieto pelloistaan, ja sitä voidaan hyödyntää suoraan laskennassa. Jos arviointi tehdään elintarviketeollisuuden näkökulmasta, tietoa tarvitaan ruokatuotteen tuotantoketjuun kuuluvien viljelysmaiden maalajisuhteesta (kivennäismaa/eloperäiset maat) sekä viljelysmaan pinta-alasta, johon on kohdistunut maankäytön muutoksia 20 vuoden aikana.

Mikäli näitä tietoja ei ole saatavissa, laskennassa voi käyttää maakuntatason tai koko Suomen keskiarvoja. Menetelmä soveltuu myös tuontituotteille.

Monien ruokatuotteiden hiilijalanjäljet suurentuvat

Valtaosa suomalaisen viljelysmaan LULUC-päästöistä johtuu eloperäisten maiden viljelystä. Kun LULUC-päästöt huomioidaan jatkossa entistä laajemmin tuotteiden ilmastovaikutusten arvioinnissa, monien ruokatuotteiden hiilijalanjäljet suurenevat varsinkin, jos arviointi perustuu Suomen keskimääräisiin maalajisuhteisiin. Suomessa on verrattain suuri pinta-ala eloperäisiä viljelysmaita, mikä voi suurentaa monien suomalaisten ruokatuotteiden hiilijalanjälkiä suhteessa enemmän verrattuna maihin, joissa eloperäisiä maita on vähemmän.

LCAFoodPrintin laskentamenetelmän avulla voidaan huomioida kivennäismaan ja eloperäisen maan suhde yksittäisen tuotteen tuotantoketjussa, mikä tuo esille tuotantoketjujen väliset eroavaisuudet. Esimerkiksi jos tietyn leivän tuotantoon käytettävä vilja on tuotettu pääasiassa kivennäismailla, sen hiilijalanjälki suurenee suhteessa vähemmän verrattuna leipään, joka on tuotettu pääasiassa eloperäisillä mailla.

Menetelmää täydennetään tulevaisuudessa

Laskentamenetelmän kehityksessä tunnistetaan muun muassa eloperäisten maiden IPCC-päästökertoimiin sisältyvä epävarmuus. Lisäksi laskennassa ei voida toistaiseksi ottaa huomioon mahdollisia päästöjenvähennystoimia (mm. pohjaveden pinnan nosto) eloperäisillä mailla mittausaineiston rajallisuuden vuoksi. Tulevaisuudessa, kun päästövähennyksistä on enemmän mittaustuloksia, voidaan toimenpiteet huomioida elintarvikkeiden hiilijalanjälkilaskennassa.

Lisäksi jatkossa maaperän luokitteluja tulisi tarkentaa, esimerkiksi eloperäisten maiden turvekerroksen paksuuden erot tulisi voida huomioida elinkaariarvioinnissa tulevaisuudessa.

Tämä blogi on osa Luken LCAFoodPrint-hankkeen blogisarjaa, jota julkaistaan sivustolla https://www.luke.fi/fi/projektit/lcafoodprint. Luken LCAFoodPrint-hankkeessa kehitetään elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkiarvioinneille yhdenmukaistettua, tieteeseen perustuvaa ja käytäntöön sovellettavaa menetelmäkehikkoa. Harmonisoitu elinkaariarviointi mahdollistaa muun muassa eri tuotteiden ja tuoteryhmien nykyistä luotettavamman ympäristöjalanjälkien vertailun. Luken vetämä hanke kokoaa yhteen laajasti elintarvikealan toimijoita koko ruokaketjusta sekä muita tutkimuslaitoksia ja yliopistoja sekä ministeriöitä. Osana hanketta koostetaan kansallinen laskentaohjeistus, sekä ruokatuotteiden ympäristövaikutusten viestintää koskeva ohjeistus.

[1] engl. land use and land use change