Kirjoittajat:
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä edusta Luonnonvarakeskuksen virallista kantaa.
Huoltovarmuutta ja säädöksiä
Kaksi vuotta sitten kirjoitin Puutarha & Kauppa -lehden kolumnissa seuraavasti: ”Turpeen käytöstä energiantuotannossa on puhuttu paljonkin viime aikoina, mutta maaliskuun [2020] alussa Helsingin Sanomat uutisoi, että Lumene poistaa valikoimastaan turvetta sisältävät puhdistusnaamiot. Kosmetiikkayhtiö on käyttänyt turvetta vuosittain vain joitakin satoja kiloja. Perusteluina ovat yhtiön halu olla mukana soidensuojelussa, johon liittyy myös soilta saatavien muiden raaka-aineiden, kuten marjoista saatavien sivuvirtojen käyttö. […] Alkaa näyttää siltä, että turve on käyttötarkoituksesta riippumatta menneisyyden raaka-aine. Miten varautua kasvintuotannossa tähän ilmapiirin muutokseen? Se voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.”
Vuosi 2021 olikin sitten aikamoista myllerrystä turpeen ympärillä, ja myllerryksen loppumista soilla. EU:n kestävän rahoituksen säädökset ja siihen liittyvä ns. taksonomialuokitus ja päästökauppa näyttivät turpeen käytölle punaista valoa. Energiakäyttö näytti loppuvan kuin seinään ja turpeen korvaaminen kasvualustoissa oli yhden jos toisenkin artikkelin, kokouksen ja webinaarin aihe.
Turpeen hyödyntämisen ja aiempien päätösten uudelleenarviointi alkoi 24.2.2022. Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman sodan seurauksena uudessa asennossa ovat niin turvallisuus- ja huoltovarmuusnäkökohdat, pörssikurssit kuin energiajärjestelmien tulevaisuus. Huoli energian saatavuudesta ja Venäjä-riippuvuudesta on taas nostanut turpeen polton keinovalikoimaan. Valtionyhtiö Neova kertoi (HS 9.3.2022) että energiaturpeen tuottaminen päätetiin lopettaa viime vuoden marraskuussa, mutta nyt tuotanto käynnistetään uudestaan Suomen energiahuollon varmistamiseksi. Kaikesta huolimatta turvetta kasvualustoissa korvaavien materiaalien tutkiminen jatkuu ja on syytäkin jatkua ja toivoa että sota loppuu tänään ja pääsemme taas keskittymään ilmastonmuutoksen kanssa selviämiseen.
Tätä kasvualustojen kehittämistyötä ei erilaisten säädösten puolelta tehdä ihan helpoksi. On uutta heinäkuussa voimaan tulevaa lannoitevalmisteasetusta, johon myös kasvualustat kuuluvat. Lisäksi on huomioitava REACH-asetus, jonka tavoitteena on parantaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua kemikaalien mahdollisesti aiheuttamilta riskeiltä ja tehostaa EU:n kemikaaliteollisuuden kilpailukykyä.
Jatkossa esimerkiksi kasvualustan materiaalina ei voi olla kierrätyspaperia/pahvia ja lämpötila valmistuksen aikana ei saa ylittää 100 astetta, jos siis haluaa kasvualustan saavan CE-merkinnän ja sen olevan REACH-säädösten mukainen. Jos uuden kasvualustan kehittäjä haluaisi saada jonkun kemikaalin tai toimenpiteen REACH:n mukaiseksi, pitää varata aikaa ja rahaa. Viime marraskuun kolumnissani puhuin uuselintarvikeluvasta, jota tarvitaan jos tuotteella, sen ainesosalla tai sovellettavalla tuotantomenetelmällä ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997. Luparuljanssi maksaa noin 1-2 miljoonaa euroa ja kestää noin neljä vuotta. Kovat ovat innovaatioiden kynnysrahat, eikä yksittäisillä toimijoilla aina ole rahaa tai aikaa tällaiseen. Yhteistyötä ja EU:n laajuista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tarvitaan.
Kirjoitus on ilmestynyt Puutarha & Kauppa -lehden kolumipalstalla vuonna 2022 numerossa 6.
