Biotuotteiden hiilinieluilla on ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä

Viime aikoina on keskusteltu paljon puurakentamisen merkityksestä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Puurakentaminen, samoin kuin muutkin puutuotteet, mukaan lukien biopohjaisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, onkin Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n uusimman arviointiraportin mukaan yksi keskeisimmistä keinoista vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä. Raportin laskelmat osoittavat, että kaikkien biotalouden osa-alueiden tuottama yhteenlaskettu päästövähennyspotentiaali vuoteen 2030 mennessä on globaalisti samaa suuruusluokkaa tuuli- tai aurinkovoiman lisärakentamisen kanssa.

Suomen nykyisen vuotuisen hakkupoistuman sisältämä hiilimäärä vastaa noin 50 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Teoriassa koko tämä määrä voitaisiin hyödyntää puutuotteiden nieluna, jolloin nykyinen tuotenielu moninkertaistuisi ilman että lisähakkuita tarvittaisiin. Tämä nielu ei pelkästään toteuttaisi Suomen nielutavoitetta täysimääräisenä, vaan lisäksi kompensoisi täysin myös kaikki Suomen nykyiset kasvihuonekaasupäästöt, eli toteuttaisi kansallisen tason hiilineutraaliuden.

Puurakentamisen nielupotentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää, että hiilidioksidi ei vapaudu ilmakehään vanhojen rakennusten purkamisen yhteydessä. Purkupuu voidaankin hyödyntää esim. biohiilen tuotannossa, jolloin aikaansaataisiin jatkuva hiilinielu ja hiilen maaperään sijoittamisen tuottama lähes pysyvä hiilivarasto.

Puurakentamistakin huomattavasti suurempi nielupotentiaali löytyy kuitenkin biopohjaisen hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista.

On laskettu, että pelkästään Suomen sellutehtaiden hiilidioksidin talteenottopotentiaali on noin 20 miljoonaa tonnia vuodessa (Helsingin Sanomat, mielipide 16.5.: Tekniset hiilinielut mukaan nielujen pelastuspakettiin). Toinen merkittävä hiilidioksidin talteenottokohde ovat bioenergialaitokset ja myös jätteenpolttolaitokset, joista saataisiin talteen sekä fossiilinen että biopohjainen hiili. Fossiilisen hiilen talteenotto vähentäisi päästöjä, ja biopohjaisen hiilen talteenotto tuottaisi myös lisäisiä nieluja.

Talteen otettu hiilidioksidi voidaan myös ohjata hyötykäyttöön varastoinnin sijaan. Myös tällöin saavutettaisiin ilmastohyötyjä, vaikka mekanismi on erilainen. Jos biopohjaisella hiilellä saadaan korvattua vastaava määrä fossiilista hiiltä esimerkiksi liikennepolttoaineissa, ilmastohyöty on samaa suuruusluokkaa kuin biopohjaisen hiilen varastoinnissa. Edellisessä tapauksessa vähennetään fossiilisia päästöjä, jälkimmäisessä tapauksessa poistetaan sama määrä hiiltä ilmakehästä.

Hiilidioksidin talteenottotekniikoiden käyttöönottoa voitaisiin vauhdittaa käänteisillä päästömaksuilla, jolloin yritykset saisivat korvausta biopohjaisen hiilen sitomisesta. Vaadittava teknologia hiilidioksidin talteenottoon on jo olemassa. Metsäteollisuuden yritykset jo selvittävätkin sen käyttöönottomahdollisuuksia.

Biopohjaisen hiilen talteenotto eri muodoissaan avaa valtavat päästövähennysmahdollisuudet. Täysimääräisenä se auttaisi helposti saavuttamaan Suomen hiilineutraaliustavoitteet vuoteen 2035 mennessä.

Laskentamenetelmiä biopohjaisten tuotteiden ilmastovaikutusten arviointiin kehitetään Lukessa mm. Business Finlandin rahoittamassa Bio-LCA -hankkeessa.