Siirry pääsisältöön

Susi on monen arvion ja raportin päätähti: millaisia katsauksia susikannasta tuotetaan ja miksi?

Blogi 28.5.2021 Katja Holmala

Susitutkimuksessa vilisee termejä, jotka ovat jo käyneet monille tutuiksi, mutta myös vieraampia, helposti keskenään sekoittuvia termejä. Kanta-arvio on monelle tuttu termi, mutta tiedätkö mitä tarkoitetaan suotuisalla suojelutasolla, uhanalaisuusluokituksella tai suotuisan suojelutason viitearvolla?

Kotimaisen susitutkimuksen merkkipaaluja ovat määräajoin toteutettavat arviot. Mutta mitä oikeastaan arvioidaan, ja mihin arvioita käytetään? Osa arvioista, kuten kanta-arvio, on vuosittaisia, mutta esimerkiksi uhanalaisuusluokitusta arvioidaan merkittävästi harvemmin.

Suden kanta-arvio on vuosittain tehtävä yhteisponnistus, joka kuvaa susikannan kokoa kuluneen vuoden maaliskuussa. Kanta-arviosta löydät kattavan tietopaketin täältä ja videon kanta-arvion tekemisestä täältä.

Uhanalaisuusarviointi kertoo sen, onko laji uhanalainen vai ei, ja on siten eri asia kuin suotuisan suojelutason arvio. Uhanalaisuusarviointi tehdään yleensä 10 vuoden välein, ja kansainvälisesti työtä koordinoi IUNC, Suomessa ympäristöministeriö. Kansallisesti uhanalaisuusarviointiin osallistuu lähes 200 asiantuntijaa, ja työ tiivistetään 22 500 lajin ”punaiseen kirjaan”, joka kertoo kotimaisten lajiemme tilanteesta. Suomessa susi on määritelty erittäin uhanalaiseksi.

Lajien suotuisa suojelutaso on avainkäsite EU:n Luonto- ja lintudirektiivissä, ja sitä seurataan ja arvioidaan joka kuudes vuosi. Direktiivin määritelmän mukaan suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.

Direktiivin lakiteksti ei ole erityisen täsmällinen: esimerkiksi pitkälle aikavälille ei ole annettu tarkempaa määritelmää. Näitä aukkoja koetetaan täydentää tutkimustyössä esimerkiksi mallinnuksen avulla. Seuraava suotuisan suojelutason raportointi kattaa vuodet 2019-2025.

Entäpä sitten susikannan suotuisan suojelutason viitearvo? Ensimmäisenä on tärkeää muistaa, että suotuisan suojelutason määrittely ja suotuisan suojelutason viitearvon määrittely ovat kaksi eri asiaa ja prosessia. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut Lukelle tehtäväksi tuottaa Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvon kansainvälisenä yhteistyönä. Viitearvolla tarkoitetaan sellaista susikannan kokoa, jolla suden suotuisa suojelutaso olisi turvattu Suomessa. Luken toteuttamassa viitearvohankkeessa määritellään sekä pienin elinvoimainen susikanta, että tuotetaan valikoima vaihtoehtoisia sitä suurempia suotuisan suojelutason viitearvoja.

Suotuisan suojelutason viitearvoa voidaan käyttää apuna, kun pohditaan, onko tietyn ajanhetken susikanta suotuisalla suojelutasolla vai ei. Jotta susikanta olisi suotuisalla suojelutasolla, sen täytyy olla viitearvoa korkeampi. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä: kannan tuleva kehitys ei saa näyttää laskevalta, ja lisäksi susille täytyy olla tulevaisuudessa riittävästi sopivaa elinympäristöä ja saalista.

Entä kuinka viitearvo määritetään? Määrittelyssä otetaan huomioon kolme osa-aluetta: demografia (mm. kannan koko, rakenne ja kehitys pitkällä aikavälillä), genetiikka (mm. perimän monimuotoisuus ja sen kehitys) ja levinneisyyteen vaikuttavat tekijät (elinympäristöt, ravinto, elintila). Viitearvon numeerinen määrittäminen tapahtuu matemaattisen mallintamisen avulla.

Viitearvoprojektista saadaan tuloksia kahdessa osassa. Väliarvio valmistuu syksyllä 2021, ja lopullinen arvio vuonna 2022. Lopullisen arvion jälkeen viitearvo on yksi työkalu susikannan hoidossa.