Susikannan yksilömäärän arviointi pohjautuu laadukkaaseen maastoaineistoon sekä suden biologiaan perustuvaan menetelmään.
Susikannan arviointi perustuu sekä metsästäjien ilmoittamiin susihavaintoihin (lumijäljet), jotka petoyhdyshenkilöt käyvät varmistamassa ja kirjaavat TASSU-suurpetohavaintojärjestelmään, että pannoitettujen susien satelliittiseurantaan ja suden reviirin ja biologian tuntemiseen. Kun tiedetään reviirin keskimääräinen koko (n. 1100 km²) ja se, että susipari ei hyväksy reviirilleen muita yksilöitä, yhdistetään tämä tieto havaintotietoihin ja satelliittiseurantaan ja näin voidaan muodostaa käsitys laumasta ja sen sijainnista.
Laumojen yksilömäärä selviää seuraamalla lumijälkiä riittävän kauan. Tällä varmistetaan, että samaa sutta ei lasketa kahteen kertaan.
Tietoa susiyksilöistä kerätään myös DNA-analyyseilla. Mikäli analysoitavia ulostenäytteitä on riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkentuva kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä. Menetelmän antaman tiedon luotettavuuteen vaikuttaa se, miten kattavasti näytteitä on kerätty.
Susikannan alueellista kokoa ja levittäytymistä on mahdollista tarkentaa erillislaskennoilla, joissa metsästäjät ja luontoharrastajat yhdessä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa laskevat jonkin alueen tilanteen yhden päivän aikana. Laskennoista saadaan myös vertailutietoa kanta-arvioiden osuvuudesta. Tähän mennessä molemmilla laskentatavoilla saadut arviotiedot ovat olleen hyvin lähellä toisiaan, jota voidaan pitää myös yhtenä kanta-arvioinnin luotettavuuden mittarina.
Yläreunan kuva: Ville Heikkinen/ Vastavalo.fi