Soiden suomaa, turpeen tuomaa – metsätalouden tukijärjestelmä käännekohdassa

Metsätalouden kannustinjärjestelmää (METKA) ollaan uudistamassa. Uusi tukijärjestelmä voi ohjata suometsien hoitoa ja kehitystä vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi on tärkeää, että se kannustaa toimimaan viisaasti niin puuntuotannon, vesistö- ja ilmastovaikutusten kuin monimuotoisuudenkin näkökulmasta.

Soiden ojitus on ollut yksi tärkeimmistä julkisen tuen kohteista Suomen metsätaloudessa jo lähes 100 vuotta. Paljolti tämän seurauksena maamme soista on ojitettu reilusti yli puolet. Erityisen paljon niitä ojitettiin metsätalouden tarkoituksiin 1960- ja 1970-luvuilla. Usein tämä tapahtui lähes kokonaan valtion tuella. Myöhemmin on arvioitu, että noin miljoona hehtaaria ojitettiin turhaan: puusto ei ole lisääntynyt ennakoidusti tai sen korjuu ja uudistaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Ojitustoiminnan päätavoite on ollut koko ajan sama: lisätä puuntuotantoa metsäteollisuuden tarpeisiin. Tässä onkin onnistuttu sikäli, että turvemaiden puuston osuus hakkuumahdollisuuksista on noussut merkittäväksi. Hintana ovat olleet mittavat vesistövaikutukset ja suoluonnon köyhtyminen. Vasta 1990-luvulla tukiehtoja muutettiin ympäristösyistä niin, että tukea ei enää myönnetty uudisojitukseen. Tosin uusien ojien kaivamista on senkin jälkeen tuettu, jos kyse on ollut aikaisemmin kaivetun ojaverkoston tihentämisestä eli täydennysojituksesta.

Metsäojituksiin perustunut tukipolitiikka on nyt isojen haasteiden edessä. Suot ja turvemaat ovat valtavia hiilivarastoja, minkä vuoksi niiden käytön ja käsittelyn ohjaus vaatii jatkossa aivan uudenlaista ja erittäin vaativaa tasapainoilua puuntuotannon, muiden käyttömuotojen ja turpeen hiilivaraston säilyttämisen välillä.

Toisen keskeisen haasteen muodostaa Suomen suoluonnon monimuotoisuuden edelleen jatkuva heikkeneminen. Rion biodiversiteettisopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut lähes 30 vuotta, mutta suuntaa ei ole saatu riittävästi kääntymään. Kolmas haaste on, että uusien tutkimustulosten mukaan metsäojitusten vesistövaikutukset ovat huomattavasti aiemmin arvioitua suurempia.

Samaan aikaan pitäisi huolehtia suo- ja turvemaiden käytön taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Tehtävä ei ole helppo, koska tällä hetkellä jo viidesosa hakkuumahdollisuuksista on turvemailla. Ennusteiden mukaan osuus tulee vielä jonkin verran kasvamaan, ei kuitenkaan pitkään. Erityisen merkittävä osuus on Pohjois-Pohjanmaalla, jonne suuri osa metsäteollisuuden puunkäytön lisäyksestä lähivuosina kohdistuu. Lisäksi monilla turvemailla puuntuotannon kannattavuudessa on isoja haasteita, etenkin päätehakkuiden jälkeen.

Suometsien nykyisen tukijärjestelmän ympäristövaikutuksia tarkasteltiin ensimmäistä kertaa laajasti SOMPA-hankkeessa (https://jukuri.luke.fi/handle/10024/545752). Hankkeen tutkijat ehdottavat, että ympäristölle haitallisista tuista, kuten tuesta kunnostus- ja täydennysojituksille, olisi luovuttava. Niiden tilalle on kehitettävä sellaisia tukia ja sääntelyä, jonka tavoite on biodiversiteetin edistäminen, ojitusten vesistövaikutusten pienentäminen sekä suometsien hiilinielun vahvistaminen ja erityisesti soiden maaperän hiilivarastojen suojelu.

Metsätalouden kannustinjärjestelmän uudistamista pohtinut METKA-työryhmä julkisti esityksensä tammikuussa 2021. Suometsien hoidon osalta suurimpia muutoksia aiempaan verrattuna olisi se, että ojien kunnostuksen ja täydennysojituksen toteutukseen ei jatkossa myönnettäisi julkista tukea. Sen sijaan sitä myönnettäisiin suometsien hoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun sekä vesiensuojelurakenteiden ja piennarteiden toteutukseen. Luonnonhoitotoimien, kuten ennallistamisen, ja maaperästä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien toimien mahdollisuuksien arvioiminen olisi suunnittelussa pakollista. Tämä lisäisi maanomistajien tietoisuutta oman suometsän käyttö- ja käsittelyvaihtoehdoista. Yhdessä tehokkaan neuvonnan kanssa se voi johtaa suometsien luonto- ja ilmastovaikutusten nykyistä parempaan huomioon ottamiseen.

Vesistövaikutusten hallinta on keskeisessä roolissa kokonaisvaltaisessa suunnittelussa. Samoin kuin nykyisessä suometsän hoidon tuessa, suunnittelun tuki voitaisiin periä maanomistajalta takaisin, jos suunnitelman mukaisia välttämättömiä vesiensuojelutoimia ei toteuteta määräaikaan mennessä. Muiden suunnitelman toimenpiteiden, kuten terveyslannoituksen, kunnostusojituksen, luonnonhoidon ja ilmastotoimien, toteutuminen jäisi maanomistajan päätettäväksi ja olisi siten huomattavasti epävarmempaa. Toisaalta näitä muita toimenpiteitä voi tehdä ja osaan niistä voi myös erikseen hakea tukea, vaikka kokonaisvaltaista suunnitelmaa ei olisi tehty.

Metsänomistajien näkökulmasta suometsänhoidon suunnitelman tilaaminen ei ole välttämättä houkuttelevaa, jos suunnitelmassa ehdotettujen, usein tilarajat ylittävien toimenpiteiden toteutumisen todennäköisyyttä, ja sen myötä taloudellisia ja muita vaikutuksia, on vaikea arvioida etukäteen. Ehdotuksessa tukitaso nousee portaittain, kun suunnittelualue kasvaa, tai jos yhteiseen suunnitelmaan saadaan mukaan useita tiloja. Tämä on perusteltua sekä suometsänhoidon kannattavuuden että ympäristövaikutusten kannalta, mutta suosii suuria tiloja.

Tutkimusten mukaan ympäristövaikutusten ja mahdollisesti myös kannattavuuden näkökulmasta voisi olla viisasta harjoittaa jatkuvapeitteistä kasvatusta erityisesti rehevissä suometsissä. Suorat tuet siihen siirtymiseen kuitenkin puuttuvat METKA-ehdotuksesta. Ehdotuksen mukainen tuki taimikon ja nuoren metsän hoitoon kannustaa edelleen ensisijaisesti tasaikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen myös turvemailla. Lisäksi ehdotuksen mukaan suunnitelman toimenpiteiden tulee kokonaisuutena ylläpitää tai parantaa metsän kasvua, mikä on hyvin perinteinen, mutta joissakin tilanteissa ongelmallinen vaatimus.

Ehdotus asettaa kovat vaatimukset suometsien suunnittelun osaamiselle. Tämä tuo suunnittelun käytännön toteutukselle omat haasteensa, johon muun muassa maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Luken koordinoima Suometsien kokonaiskestävää puuntuotantoa turvemailta – SUO-hanke pyrkii vastaamaan. Ehdotuksessa esille nostettu suunnittelun pilotointi ja järjestelmän kehittäminen tuleekin olemaan erittäin tärkeää, jotta suometsänhoidon tuella pystyttäisiin saavuttamaan yhteiskunnan asettamia tavoitteita.

Toisaalta kovin paljon aikaa kehittämiseen ja kokeiluun ei ole. Lisäksi monet tärkeät yksityiskohdat tuen kohdentamisessa, ehdoissa ja esimerkiksi suunnitelman vaatimustasossa ovat vielä auki. Nämä tulevat lopulta ratkaisemaan, kuinka paljon suometsien käyttö ja käsittely tulisivat METKA-ehdotuksen mukaisen tukijärjestelmän vallitessa muuttumaan nykyisestä.

Luken ja Pellervon taloustutkimus PTT:n asiantuntijoiden tekemä arviointi METKA-työryhmän esitysluonnoksesta: Metsätalouden kannustinjärjestelmän evaluointi