Myyräkuumeen ekologiaa

Myyräkuume on Suomen yleisimpiä infektiotauteja, joka tarttuu tyypillisesti mökin tai ulkovaraston siivouksessa. Tässä kirjoituksessa esittelen joitain myyräkuumeen esiintymiseen liittyviä ekologisia tutkimustuloksia, jotka auttavat ymmärtämään taudin vuodenaikaista ja monivuotista vaihtelua.

Myyräkuumeen aiheuttaa metsämyyrän levittämä Puumala-virus. Suomessa myyräkuumeeseen sairastuu – tai ainakin diagnosoidaan – vuosittain vajaasta tuhannesta pahimmillaan yli kolmeen tuhanteen kansalaista, ja vasta-aineita löytyy aikuisista yli 12 prosentilta. Kun verrataan sairastuneiden määriä ja vasta-aineiden esiintymistä (prevalenssia), voi todeta, että vain osa, ehkäpä viidennes infektion ja vasta-aineet saaneista sairastuu näkyvästi. Valtaosa infektion saaneista ei oireile, eikä siksi hakeudu lääkäriin. Toisaalta sairaalahoitoon joutuneista vakavista tapauksista 6 % tarvitsee dialyysihoitoa. Kuolleisuus on alhaista, noin 0,1 % luokkaa, ja sillä on selvä immunogeneettinen tausta. Kaikilla vasta-aineet omaavilla on, usein tietämättään, elinikäinen vastustuskyky myyräkuumeelle.

Numeroina tämä tarkoittaa, että puoli miljoonaa suomalaista on saanut Puumala-viruksen aiheuttaman infektion, ja heistä viidesosa on sairastanut taudin elämänsä aikana. THL:n virallinen ja vertailukelpoinen tilastointi alkaa vuodesta 1995, ja sinä aikana diagnosoidusti sairastuneita on ollut yli 41 000. Sitä ennen ajalta 1980–1994 on tiedossa yli 5 000 tapausta.

Puoli miljoonaa suomalaista on saanut Puumala-viruksen aiheuttaman infektion, ja heistä viidesosa on sairastanut taudin elämänsä aikana.

Mutta ovathan ihmiset ennenkin sairastuneet, ja huonommasta elintasosta sekä asumusoloista johtuen varmasti paljon enemmänkin kuin nykyisin. Ensimmäiset tutkimukset myyräkuumeen kaltaisesta taudista ovat Ruotsista 1930-luvulta. Suomessa Juhani Lähdevirta kuvasi taudin oireet yksityiskohtaisesti väitöskirjassaan 1970. Mutta vasta syksyllä 1979 virologit Markus Brummer-Korvenkontio ja Antti Vaheri kehittivät menetelmän viruksen havaitsemiseksi ja löysivät sen ensi kertaa. Seuraavana päivänä olin jo itse pyytämässä viruksia Keski-Suomessa; lisää materiaalia tarvittiin nopeasti ja olin sairastanut taudin jo useita vuosia aiemmin. Vieläkin, liki 50 vuotta sairastumisestani, minulla on vahvat vasta-aineet.

Koska myyräkuume on Suomessa niin yleinen, on sitä tutkittu paljon. Voisikin sanoa, että asukaslukuun nähden sairastuneiden määrän ja tutkimuksen laajuuden vuoksi Suomi on myyräkuumeen suurvalta.

Monista myyrälajeistamme vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Myyräkuumeen esiintyminen riippuu metsämyyrän runsaudenvaihteluista: etelässä myyräkantojen runsaus vaihtelee kolmen ja pohjoisessa neljän vuoden jaksoissa. Metsämyyrien huippuvuosina on eniten sairastumisia. Tautitapausten määrissä on myös pitkäaikaisia trendejä: 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä myyrien kannanvaihtelut olivat voimakkaita ja tautitapauksia oli paljon, ennätyksenä vuoden 2008 noin 3 300 sairastumista. Sen jälkeen myyrävaihtelut ovat olleet laimeampia, ja sairastumisien määrä on vuosittain jäänyt alle 2 000.

Loppusyksy ja alkutalvi ovat pahinta myyräkuumeaikaa, mutta sairastumisia voi tapahtua ympäri vuoden. Esimerkiksi helsinkiläisten myyräkuumehuippu on elokuussa, pari kolme viikkoa mökkilomien jälkeen. Myyräkuumeen itämisaika on 2–6 viikkoa. Pitkä itämisaika on hyvä pitää mielessä, kun epäillään myyräkuumetta ja pohditaan sitä, mistä tartunnan olisi voinut saada.

Myyräkuumeen itämisaika on 2–6 viikkoa. Pitkä itämisaika on hyvä pitää mielessä, kun epäillään myyräkuumetta ja pohditaan sitä, mistä tartunnan olisi voinut saada.

Ihmetystä on joskus herättänyt se, että Keski- ja Itä-Suomessa myyräkuumetta saattaa esiintyä jo myyräkannan nousuvaiheessa yhtä paljon kuin vuotta myöhemmin huippuvaiheessa, jolloin myyriä on enemmän. Selitys voi löytyä niin kutsutuista maternaaleista vasta-aineista, eli myyräemon poikasilleen imetyksen yhteydessä siirtämistä vasta-aineista. Näinhän ihmisvauvoillekin tapahtuu.

Jos nousuvuoden jälkeen huippuvuoden keväällä liki kaikki talvehtineet ja lisääntymään alkavat myyränaaraat ovat viruksen kantajia ja niillä on vasta-aineet – viruksen ja vasta-aineiden pitkäaikainen yhteisesiintyminen on tämän virusryhmän erikoisuus – niin käytännössä kaikki poikaset saavat vasta-aineet. Nämä emojen antamat vasta-aineet suojaavat poikasia Puumala-viruksen tartunnalta ainakin 2 kuukautta, mahdollisesti pitempäänkin. Tämä viive voi riittää tartunnan leviämisen hidastumiseen myyrissä ja siirtymiseen myöhempään syksyyn ja talveen. Näin ollen, vaikka huippuvuonna metsämyyriä on enemmän kuin nousuvuonna, niin virusta kantavien myyrien määrä onkin samansuuruinen.

Potilastilastoja tarkastellessa kannattaa muistaa, että myyräkantojen vaihteluiden alueellisuus muuttuu aikojen myötä. Joskus metsämyyrät ovat huipussaan yhtä aikaa puolessa Suomessa, ja suurin osa tautitapauksisista ilmenee samana vuonna, mikä aiheuttaa koko maan tilastoon selvän piikin. Toisinaan vaihtelut ilmenevät eri rytmissä eri puolilla maata, jolloin tautitapauksia tulee jonkin verran joka vuosi. Vaikka jälkimmäisessä tapauksessa koko maan tilastot ovat vakaita vuodesta toiseen, niin silti paikallisesti tautitapauksissa on nähtävissä tuo 3–4-vuotinen vaihtelu.

Saatuaan tartunnan metsämyyrä kantaa ja levittää virusta loppuelämänsä. Myyrävuosina metsämyyräkanta on runsaimmillaan alkusyksyllä. Puumala-viruksen leviäminen myyrissä tapahtuu muutaman kuukauden viiveellä tiheyden noususta. Näin ollen virusta kantavien metsämyyrien määrä on suurimmillaan alku- ja keskitalvella, jolloin myös eniten ihmisiä sairastuu. Alkutalvella metsämyyristä 30–50 % voi kantaa Puumala-virusta. Virus on siis hyvin yleinen.

Puumala-viruksen leviäminen myyrissä tapahtuu muutaman kuukauden viiveellä tiheyden noususta. Näin ollen virusta kantavien metsämyyrien määrä on suurimmillaan alku- ja keskitalvella, jolloin myös eniten ihmisiä sairastuu.

Vaikka lopputalven ja kevään mittaan yhä useampi metsämyyrä saa tartunnan, niin samaan aikaan myyrien määrät laskevat kevättä kohti. Vanhoista talvehtineista metsämyyristä loppukeväällä liki kaikki voivat olla viruksen kantajia, mutta silloin niiden lukumäärä on jo melko alhainen. Viruksen esiintyminen (prevalenssi) metsämyyrissä ei siis ole suoraan tiheydestä riippuva, vaan se on ennen kaikkea vuodenaikainen. Sama vuodenaikaisuus ilmenee niin suurissa kuin alhaisissa tiheyksissä.

Virus säilyy tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella huoneenlämmössä kaksi viikkoa, mutta talvella kylmässä ja kosteassa todennäköisesti paljon pitempään. Koska Puumala-viruksella ei ole väli-isäntiä, niin tuo hyvä säilyvyys myyrän ulkopuolella todennäköisesti on sopeutuma isäntälajin voimakkaisiin kannanvaihteluihin. Viruksen pitäisi säilyä, vaikka isännät olisivatkin ajoittain harvalukuisina.

Viruksen hyvästä säilyvyydestä johtuen pölyävien paikkojen siivoukset mökeillä ja muissa rakennuksissa kannattaa tehdä alkukesällä. Myyriä on silloin vuodenaikaisesti vähiten, ja lämpimässä virus säilyy huonommin kuin talvipakkasissa. Mökeillä ja ulkorakennuksissa kannattaa pitää hiirenloukkuja vireessä ainakin koko syksyn. Parempi pyytää myyrät pois sitä mukaa kun ne rakennuksiin änkeävät. Silloin myyrät eivät pääse ruiskimaan nurkkiin viruksia, missä ne voivat säilyä viikkoja.

Virus leviää metsämyyrien virtsassa, papanoissa ja syljessä. Ihminen saa tartunnan yleensä hengitysteitse pölyn mukana paikoissa, joissa myyrät ovat viruseritteitään levittäneet. Tästä tartuntamuodosta johtunee myös se, että tupakointi on suurin yksittäinen ulkoinen riskitekijä myyräkuumeeseen sairastumisessa. Tupakoitsijoiden keuhkoputkien värekarvat eivät toimi kunnolla, ja tupakoitsijoilla on matala-asteinen tulehdus keuhkoissaan, mikä altistaa infektioille.

Viruksen hyvästä säilyvyydestä johtuen pölyävien paikkojen siivoukset mökeillä ja muissa rakennuksissa kannattaa tehdä alkukesällä.

Metsämyyrälle itselleen virus ei aiheuta näkyvää sairautta. Puumala-virus ei siis ole mikään myyrien kannanvaihteluiden aiheuttaja. Mutta virus voi silti vaikuttaa metsämyyrien talvehtimismenestykseen, ehkäpä energia-aineenvaihdunnan tehokkuuden kautta.

Suomalaisessa metsämaisemassa metsämyyrät ja niiden mukana Puumala-virukset leviävät hyvin. Esimerkiksi 5 x 5 km metsäalueella kaikki myyrät ja virukset voivat olla geneettisesti samanlaisia, mikä kuvastaa leviämisen tehokkuutta. Vaikka Suomessa metsätalous on näkyvästi esillä, ja meillä on kaikenlaisia sukkessiovaiheita avohakkuista taimikoiden ja erilaisten nuorten metsien kautta vanhoihin metsiin, niin metsämyyrien kannalta tuo kaikki on kuitenkin sopivaa elinympäristöä. Viruksen prevalenssit myyrissä metsien eri kehitysvaiheissa voivat jonkin verran vaihdella, mutta metsämyyrän sopeutuminen kaikkiin metsien kehitysvaiheisiin selittää osaltaan myyräkuumeen yleisyyttä Suomessa.