Blogiartikkelit Tuomas Niinistö Aarre Peltola Metsä, Monimuotoisuus, Tilasto

Euroopan unionin komission hahmotelmat elinympäristöjen suojelun lisäämisestä sekä luonnonläheisestä metsänhoidosta vaatisivat uusia asioita suomalaiselta metsätaloudelta. Toteutuessaan maa- ja merialueiden 30 prosentin suojelutavoite kohdistuisi Suomessa erityisesti metsiin ja ehkä myös avohakkuista jouduttaisiin luopumaan. Miten Suomen – Euroopan metsäisimmän maan – metsiä suojellaan ja käytetään tällä hetkellä?

Suojelua biodiversiteetin ja ilmaston nimissä

Luonnonsuojelussa ja biodiversiteetin heikkenemisessä ei ole kyse vain metsistä eivätkä kaikki suojellut alueet ole metsiä. Metsillä on kuitenkin suuri merkitys hiilensidonnassa ja varastoimisessa. Metsät ovatkin tällä hetkellä yksi merkittävimmistä keinoista, joka ihmiskunnalla on käytössään ilmastonmuutoksen torjumisessa. Myös muutoksia kulutuksessa ja energiankäytössä tarvitaan.

Suojelun monet keinot

Kansallisen metsiensuojelutilaston mukaan täysin metsätalouden ulkopuolelle jätettyä metsää eli metsä- ja kitumaata on Suomessa 2,2 miljoonaa hehtaaria eli kymmenen prosenttia niiden kokonaispinta-alasta. Tätä aluetta kutsutaan puhekielessä usein tiukasti suojelluksi metsäksi.

Todellisuudessa metsien suojelu ei aina tarkoita hakkuiden kieltämistä, vaan suojelun keinot voivat olla moninaiset. Luken tuoreimman tilaston mukaan Suomen metsistä eli metsä- ja kitumaan summasta on suojeltu 2,9 miljoonaa hehtaaria eli 13 prosenttia. Metsien suojeluun liittyvät myös luontoarvojen suojelua tukevat metsät (ks. kuva). Sen lisäksi metsätalouskäyttöä on rajoitettu myös muilla alueilla esimerkiksi kaavoituksella.

Mitä se metsä on?

Suojelun ymmärtämiseksi pitää tietää, mitä metsä on. Suomessa metsällä tarkoitetaan 1950-luvulta lähtien sovelletun määritelmän mukaisesti metsämaan ja kitumaan summaa. Puustosta valtaosa kuitenkin sijaitsee metsämaalla. Siellä kasvupaikka pystyy tuottamaan vähintään yhden kuutiometrin puuta vuodessa. Kitumaat ovat myös puustoista aluetta tuotoskyvyn ollessa kuitenkin pienempi. Keskimäärin Suomessa kitumaalla kasvaa 2080 puuta hehtaarilla. Kansainvälisissä tilastoissa metsä- ja kitumaata ei erotella toisistaan vaan kaikki lukeutuu metsäksi (vrt. FAO:n metsän määritelmä).

Kuvituskuva kitumaasta.
Kitumaata. Kuva: Erkki Oksanen.

Kansainvälisesti metsä määritellään maankäytön, puuston potentiaalisen latvuspeittävyyden sekä puuston pituuden perusteella. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) määrittelemään metsään kuuluvat yli 20 metriä leveät ja vähintään 5000 neliömetrin alueet, jotka eivät ole maatalouden käytössä tai rakennettua maata, ja joilla puiden latvuspeittävyys on vähintään kymmenen prosenttia sekä pituus vähintään viisi metriä puuston kypsyysvaiheessa. Suomessa FAO:n määritelmän mukainen metsäala on noin kolme prosenttia pienempi kuin kansallisen määritelmän mukainen metsä eli metsämaan ja kitumaan yhteisala. Pinta-ala on lähes sama luokitusperusteiden eroavaisuuksista huolimatta.

Kansallisia ja kansainvälisiä tilastoja

Metsiensuojelutilastojen ymmärtämistä vaikeuttavat luokituserot kansallisissa ja kansainvälisissä tilastoissa. Esimerkiksi Forest Europen metsätilastoihin ilmoitetut Suomen suojellut metsäalat perustuvat Valtakunnan metsien inventointiin (VMI). VMI-tiedoista on mahdollista laskea kansainvälisesti vertailukelpoiset FAO:n metsän määritelmän mukaiset Suomen metsien suojelualat, joita kansallisen tilaston kuvioaineistosta ei voi tuottaa. Inventointitulokset – mukaan lukien suojelualat – lasketaan koko maan kattavasta koealaverkosta mitatuista tiedoista.

Kansallinen Luken metsiensuojelutilasto taas perustuu valtiolta sekä muilta tiedontoimittajilta kerättyihin metsikkökuvioaloihin. Toisistaan poikkeavat menetelmät ja erilaiset luokitukset aiheuttavat sen, että tieto ei voi olla täysin samaa. Yksityiskohtaisimman kuvan metsiemme suojelun tilasta ja kehityksestä saakin perehtymällä kansallisiin tilastoihin.

Kansallisten ja Forest Europen suojelutilastojen sisältöjen yhtenevyyttä tarkasteltaneen, kun molemmat tilastot seuraavan kerran laaditaan.

Metsien suojelun kahdet kasvot

Molemmat, sekä suojelutavoitteet että metsätalous ovat Suomelle tärkeitä. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin heikkeneminen voidaan ratkaista vain yhteistyöllä ja ymmärryksellä: olisiko suojelukeskustelussakin vastakkainasettelun aika jo ohi?

Metsien käytössä onkin lopulta kyse poliittisesta valinnasta: mitä kestävän kehityksen osa-aluetta halutaan painottaa ja mistä hyödyistä ollaan valmiita luopumaan. Päätöksenteon tueksi tarvitaan tutkimusta – ja tietysti myös tilastoja. Tähän tarpeeseen me Lukessa pyrimme vastaamaan.

 

Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaiset aiheesta

Ei ajankohtaisia artikkeleita aiheesta