Mitä väliä sillä on, millä perusteilla soita ennallistetaan?

Suomi on suomaa, mutta myös soiden ojituksen suurvalta. Etelä-Suomessa yli kolme neljännestä suopinta-alasta on ojitettu metsänkasvun parantamiseksi. Suurin osa luonnontilaisista soistamme sijaitsee Ylä-Lapissa. Ojituksella ei ole aina saatu haluttua lopputulosta, vaan vajaa miljoona hehtaaria kasvaa puuta liian huonosti metsätaloutta ajatellen. Siitä reilu puoli miljoonaa hehtaaria ei puske puuta juuri lainkaan, vaan on metsätalouden näkökulmasta kitu- tai joutomaata (ks. tutkimus).

Onnistuneetkaan metsäojituskohteet eivät edusta joka suhteessa pelkkää auvoa, vaan juuri parhaiten tuottavista runsasravinteisista suometsistä turve häviää vähitellen kuivatuksen aiheuttaman lisääntyneen hajoamisen vuoksi. Tämä tarkoittaa haitallista kasvihuonekaasupäästöä, koska turve häviää pääosin hiilidioksidina ilmakehään (ks. http://www.suo.fi/article/9898).

Tällaisista metsistä tulee myös suurin metsätalouden aiheuttama vesistöjen ravinne- ja hiilikuorma, erityisesti päätehakkuun jälkeen (ks. Suometsien hakkuut lisäävät vesistöjen tummumista ja Soiden ojittaminen näkyy vesistöissä yhä enemmän).

Luonnon yksipuolistuminen ja monimuotoisuuden väheneminen on vähintään yhtä haitallista kuin ilmaston muuttuminen, ja sen torjumiseen pitäisi suhtautua aivan yhtä vakavasti.

Sekä heikkotuottoisia että tuottavia ojitusalueita on ennallistettu lähinnä kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa luonnontilaisen suoekosysteemin rakenne ja toiminta, mukaan lukien uuden turpeen kertyminen. Samalla saadaan suojattua olemassa olevaa turvetta hajoamiselta. Puuston hiilensidonta ja hiilivarasto sen sijaan yleensä pienenevät, ja voimakkaan kasvihuonekaasun metaanin päästöt lisääntyvät.

Soiden ennallistamista on perusteltu suoluonnon ja sen monimuotoisuuden suojelemisella sekä ilmastonmuutoksen torjunnalla. Suomi on sitoutunut myös kansainvälisiin sopimuksiin, joiden tavoitteena on ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja heikentyneiden ekosysteemien tilan parantaminen ennallistamalla ja muilla vastaavilla toimilla.

Soiden ennallistamisen ilmastovaikutuksista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu varsin vahvoja viitteitä siitä, että metsäojitettuja soita ennallistamalla ei saada nopeita ilmastohyötyjä  (ks. https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2019GB006503 ja jo edellä ollut http://www.suo.fi/article/9898). Siksi on mielestäni vahingollista jatkaa näiden soiden ennallistamistarpeen perustelemista ilmaston suojelulla. Mitä haittaa siitä on? Siitä on se haitta, että jos kuvittelemme vähentävämme soiden ennallistamisella runsaasti päästöjä, voimme tuudittautua ajatukseen, että eihän tässä enää paljon muuta tarvitakaan. Tilanteessa, jossa oikeasti ei ole saatu aikaan päästövähennyksiä, tämä on ilmastonsuojelun kannalta haitallista.

Sen sijaan soiden ennallistaminen parantaa aina suoluonnon tilaa ja turvaa monimuotoisuutta. Kuinka paljon, riippuu suotyypistä, mutta myös yleisten suotyyppien osalta tilanne paranee aina. Luonnon yksipuolistuminen ja monimuotoisuuden väheneminen on vähintään yhtä haitallista kuin ilmaston muuttuminen, ja sen torjumiseen pitäisi suhtautua aivan yhtä vakavasti.

Avointen tai harvapuustoisten soiden muuttuminen metsiksi on muuttanut maisemaamme huomattavasti, ja vaikuttanut paitsi kasvien myös muiden eliöryhmien lajiston runsaussuhteisiin ja levinneisyyteen. Helpointa tämän huomaaminen on lintulajien osalta. Muiden eläinryhmien osalta tietoa on vähemmän, mutta heikentymistä on varmasti tapahtunut.

Itse olen siis sitä mieltä, että meidän pitäisi suojella ja ennallistaa huomattavasti enemmän soita, monimuotoisuuden turvaamisen tähden. Tällä tavoin kannamme omaa korttamme kekoon maapallomme suojelemiseksi. Ja pitkällä aikavälillä saadaan ilmastohyötyjäkin. Suomessa riittää soita sekä suojeluun että taloudelliseen hyödyntämiseen.