Blogiartikkelit Annika Kangas Metsä

Laserkeilauksella on kertaalleen käyty läpi koko maa, ja toinen kierros on jo aloitettu. Keilausten pohjalta Metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelussa on saatavissa metsikkötason metsävaratiedot kunkin omistajan metsistä.

Moni onkin kysynyt, miksi näiden tietojen lisäksi tarvitaan myös Luken ylläpitämää otantaan perustuvaa Valtakunnan metsien inventointia (VMI). Eikö Suomen kaltaisessa maassa yksi metsävarojen tiedonkeruumenetelmä olisi riittävä?

VMI perustettiin sata vuotta sitten tuottamaan erityisesti valtakunnallista ja alueellista tilastotietoa. Alusta asti pidettiin tärkeänä, että tiedonkeruu perustuu päteviin ja koeteltuihin menetelmiin, ja tietojen luotettavuus tunnetaan.

Aikasarjan avulla voidaan seurata metsien käytön kestävyyttä, hiilinieluja ja arvioida hakkuumahdollisuuksia.

Ensimmäisen inventoinnin aloittanut professori Yrjö Ilvessalo meni tässä niin pitkälle, että hän totesi pelkän keskimääräisen puuston tilavuustiedon olevan arvotonta, ellei mukana ole myös arvio tiedon luotettavuudesta. Todennettu luotettavuus on edelleen VMI:ssä kunnia-asia.

Laserkeilausaineistot toimivat parhaiten metsikkö- ja tilatason päätöksenteossa, ja VMI valtakunnan- ja aluetason päätöksenteossa. Vaikka nyttemmin molempiin aineistoihin perustuvia tuloksia voidaan laskea esimerkiksi kuntatasolle, menetelmien vahvuudet ja käyttötarpeet ovat edelleen erilaiset.

Luotettavuustietojen lisäksi VMI:n merkittävin vahvuus on siinä, että koko maasta saadaan vuosittain uudet tulokset, ja noudatettu menetelmä takaa, ettei tuloksissa ole systemaattisia yli- tai aliarvioita.

Toinen vahvuus on mitattavien tunnusten määrä – jokaiselta koealalta mitataan reilusti yli sata muuttujaa. Kun nämä yhdistetään, tuloksena olevan aikasarjan avulla voidaan seurata esimerkiksi metsien käytön kestävyyttä, puuston hiilinieluja ja arvioida tulevia hakkuumahdollisuuksia.

Laserkeilaukseen perustuvan menetelmän suurin vahvuus taas on, että metsiköille tuotetut tiedot ovat riittävän tarkat, jotta omistajat voivat tehdä hyviä päätöksiä hakkuista ja hoitotoimenpiteistä.

Käytetty menetelmä ei kuitenkaan takaa, että esimerkiksi kuntatasolle summatut tiedot eivät sisältäisi systemaattisia virheitä. Sellaisia voi syntyä esimerkiksi puuston kasvun ja hakkuiden päivityksessä. Päivitys taas on tarpeen, koska laserkeilattua tietoa kerätään tulevaisuudessakin noin viiden vuoden väliajoin. Aikasarjaa näistä tiedoista ei ainakaan vielä kerätä.

Kaukokartoituksen kehittyessä inventointimenetelmät ehkä lähestyvät toisiaan entistä enemmän, mutta toistaiseksi kaksi menetelmää on tosiaankin tarpeen.

 

Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.2021
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös