Blogiartikkelit Marketta Rinne Ilmasto, Maatalous

Kotieläintuotannon kokonaisvaikutuksia arvioitaessa pitää huomioida koko ruokajärjestelmä, sillä kotieläinten vaikutus ilmastolle ja ympäristölle on hyvin monitahoinen. Lisäksi vaikutukset ovat erilaisia Suomessa, kehittyvissä maissa ja globaalisti tarkasteltuna. Suomessa tuotantopanokset käytetään tehokkaasti lopputuotteisiin, kun eläinten perinnöllinen taso, ruokinta ja hoito ovat huipputasoa. Suomessa ovat myös maailman parhaat vesivarat ja runsaasti peltoalaa lannan ravinteiden hyödyntämiseen, joten voidaan jopa ajatella että meillä olisi mahdollisuus kantaa nykyistä suurempi vastuu globaalista kotieläintuotannosta.

Maatalouden osuus Suomen kokonaispäästöistä on tällä hetkellä 12 prosenttia (ilman LULUCF-sektoria), kun noin 74 prosenttia muodostuu energiasektorilta merkittävimpinä lähteinä energiateollisuus, kotimaan liikenne sekä teollisuus ja rakentaminen. Ruoan osuus suomalaisten kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä on 16 prosenttia. Edelle menevät asuminen ja energiankulutus (39 %), liikkuminen (19 %) sekä palvelut ja tavarat (26 %).

Kaikkien sektoreiden osallistumista päästövähennyksiin tarvitaan ja samalla hiilinieluja on vahvistettava.

Ilmaston ja ympäristön kannalta päästöjä on kiireellisesti leikattava kaikkea kulutusta vähentämällä ja uusia teknologioita hyödyntämällä. Kaikkien sektoreiden osallistumista päästövähennyksiin tarvitaan ja samalla hiilinieluja on vahvistettava. Ruoantuotannon osalta tutkitaan parasta aikaa kuumeisesti maaperän mahdollisuuksia hiilensidonnassa yhtenä keskeisenä ratkaisuna ilmastonmuutoksen hillintään. Nurmi monipuolistaa viljelykiertoja ja ylläpitää tärkeän luonnonvaramme maaperän laatua ja hiilensidontaa.

Naudanliha ja maitotuotteet ovat usein erityisessä tarkastelussa suurempien ilmastopäästöjen takia, jotka johtuvat märehtijöiden (mm. nauta ja lammas) tuottamasta metaanista. Märehtijän pötsissä elävät mikrobit mahdollistavat ihmiselle, sioille ja siipikarjalle syötäväksi kelpaamattoman nurmen ja kuitupitoisten sivutuotteiden muuntamisen lihaksi ja maidoksi. Pötsimikrobit kuitenkin tuottavat samalla metaania, jonka märehtijä poistaa pötsistä röyhtäilemällä. Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään.

Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään.

Kotieläintuotanto on tärkeä osa kiertotaloutta. Lanta ja nurmibiomassa tarjoavat vaihtoehtoja fossiilisten panosten käytölle bioenergian ja kierrätyslannoitteiden muodossa.  Koko ajan myös kehitetään menetelmiä päästöjen vähentämiseksi lehmien ravitsemuksen, jalostuksen ja pötsimikrobiston muutosten avulla.

Suomen tulevaisuuden ruokajärjestelmää on aktiivisesti kehitettävä. Maatalousmaa on hyödynnettävä tehokkaasti ja päästöjä vähennettävä merkittävästi. Tässä kotieläintuotannolla on tulevaisuudessakin tärkeä osa. Kokonaiskestävyyttä voi edistää mm. lisäämällä kotimaisen ruoan osuutta, vähentämällä ruoan liiallista kulutusta sekä hävikkiä.

Blogiartikkelin kirjoitajat:

Terhi Mehtiö, väitöskirjatutkija, Eläingenetiikka, Luonnonvarakeskus

Matti Pastell, apulaisprofessori, Maatalouden teknologiat, Luonnonvarakeskus

Marketta Rinne, tutkimusprofessori, Maidontuotanto, Luonnonvarakeskus

Kommentoi

  1. Suomessa nautojen ruokinta perustuu kotimaisiseen rehuun. Nurmi, rypsi,rapsi ja vilja, kivennäistä lisäksi
    .

  2. Kysyttiin raivauspinta-aloista. Rakentaminen 6000 ha, pellonraivaus 3000, turve 1000 ja muut 1000. Nämä 2015 lukuja /luke. Pellonraivaus ja turvealat nyt vähemmän. Joku voisi tarkentaa?

  3. Ruuan tuotanto vaatii tulevaisuudessa nykyistä parempaa ravinteiden kierrätystä. Typpeä lukuunottamatta kasvien käyttämät ravinteet ovat mineraalipohjaisia ja uusiutumattomia raaka-aineita. Nykyisin ravinteet eivät juurikaan palaa kasvien käyttöön, vaan päätyvät jätteeksi johtuen jätevesien käsittelytavoista. Pitää rakentaa kaksoisjätevesijärjestelmät niin, että vessajätteiden ravinteet voidaan käsitellä erillään muusta jätevedestä ja kerätä ravinteet ”puhtaina” lannoitteiden raaka-aineiksi.

  4. Kannattaa siis edelleen syödä lihaa, jos on varaa, ainakin joulupöydässä.

  5. Vähän jäi yksipuolinen kuva tästä kirjoituksesta. Ei kai metaani ole lihan ainoa ilmastovaikutus? Entä rehun kasvatuksen ja kuljetuksen hiilidioksidipäästöt? Tarkoittaako tämä, että Luke näkee ratkaisuna puhtaasti kotimaiseen rehuun perustuvaa kotimaista lihantuotantoa? Mitähän se puolestaan vaikuttaisi lihan hintaan ja saatavuuteen? Eikös se käytännössä tarkottaisi kasvisruokavaliota suurimmalle osalle suomalaisista? Mikä sinänsä olisi ihan hyvä tavoite… 🙂

  6. 1) Emolehmä hoitaa itse vasikkansa, myös imettää.
    2) Uskoisin että suuri osa lypsylehmien pitäjistä juottaa vasikkansa maidolla. Me ainakin. Maitoa on vapaasti saatavilla.
    Järkytyin kyllä kun avasin Startti-maitojauheen tuoteselosteen. Palmuöljyä toden totta! Hyi stna!

  7. Kun kestävyyttä tarkastelee ilmastonäkökulmasta, niin Terhin, Matin ja Marketan teksti kaipaa joitakin tarkennuksia:

    Suomen maatalouden päästöt vuonna 2016 olivat yhteensä 17,3 milj. tonnia CO2 eq. Näistä päästöistä 10,8 milj tonnia CO2 eq. raportoidaan kasvihuonekaasuinventaariossa LULUCF-sektorilla, jonka jätitte mainitsematta kun pohditte maatalouden osuutta päästöistä. Maatalouden päästöjen merkitys Suomen kokonaispäästöille (56 milj tonnia CO2 eq) on huomattavasti mainitsemaanne suurempi.

    Suomeen on raivattu vuosina 2000-2014 yli 40 000 ha uutta peltoa mikä on lisännyt vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä 1 milj tonnia CO2 eq. Metsiä on muutettu pelloiksi erityisesti laajenevien eläintilojen tarpeisiin (tarvittu lisää lannanlevitysalaa).

    Metaani on voimakkaasti ilmastoa lämmittävä kasvihuonekaasu ja sen biologinen alkuperä ei vähennä sen positiivista säteilypakotetta (ilmastoa lämmittävää vaikutusta).

    Maataloussektorin KAISU suunnitelmassa esitetyin keinoin maatalouden vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä saadaan vähennettyä alle 2 milj tonnia CO2 eq (sis LULUCF sektorille esitetyt toimet) ja homma maksaisi valtiolle vuosina 2020-2030 noin 25 milj € v.

    Erinomaista että maataloussektorin päästövähennyskeinoja tutkitaan – tarvitaan sekä vähemmän metaania tuottavat lehmät että lannankäsittely lannoitetuotteiksi ja suopeltojen uudet viljelymenetelmiät, jotta maatalouden päästöjen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun.

    Suomessa keskimäärin neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista on arvioitu aiheutuvan ruoan tuotannosta ja kulutuksesta. Ilmastokestävyyttä lisätään vaikuttamalla näihin molempiin.

    Raisa Mäkipää

    1. Minä taas tarkentaisin Raisan kommenttia peltojen raivauksesta nautatilojen osalta. Termi ”raivataan lannanlevitysalaa” on harhaanjohtava, sillä se luo mielikuvan, että nautatilalla lantaa (sen ravinteita) olisi jotenkin ylimäärin.
      Pellon raivauksen taustalla on rehun tarve, tilan rehu- ja lantalogistiikan kehittämisen tarve sekä lannanlevityksen määräyksellinen tarve ja lannanlevitysalan fyysinen tarve ja vielä halu laajentaa maatilan peltoalaa yleisesti.

      Kun nautatila laajentaa tuotantoaan, se tarvitsee myös rehualaa, koska naudan tarvitsema nurmirehu tuotetaan omalla tilalla. Pääsääntöisesti Suomessa nautatiloilla eläinmäärän ja peltoalan suhde on niin alhainen (maitotiloilla 0,59 nautayksikköä/ha; 2012), että ravinnekierrollisesti ongelma on pieni. Tämä näkyy siinä, että nautatilojen P-luku on varsin maltillinen eikä se nurmiviljelyssä rajoita karjalannan käyttöä (mm. Lemola ym. 2018). Lisäksi nurmisato ottaa paljon ravinteita, jotka kiertävät takaisin navettaan ja niin edelleen. Tässä nautatilat poikkeavat mm sika- ja siipikarjatiloista. Hyvästä ravinnekierrosta kertoo myös se, että uusien tutkimusten mukaan nurmilta huuhtoutuu vain noin puolet siitä fosforimäärästä, mitä aiemmin oletettiin (Puustinen 2019, painossa).

      Raivaus liittyy enemmänkin maatilan logistiikkaan: kaukana sijaitsevat pellot ovat sekä rehu että lannanlevityksen kannalta ongelmallisia, koska peltoliikennettä kertyy paljon: 2-3 rehusatoa, lannoitukset ja lannanlevitys. Jos siis tilakeskuksen lähellä on raivauskelpoista maata, on se taloudellisesti edullista raivata, mutta ei voi suoraan sanoa että se raivataan lannanlevitysalaksi.

      Toinen seikka on se, että laajentavat karjatilat (>30 ny) tarvitsevat ympäristöluvan, johon kuuluu määräys lannanlevitysalasta per nautayksikkö. Määräyksen tavoitteena on estää erityisesti fosforin kertymine peltomaahan. Levitysalavaatimuksen voi järjestää mm. lannanluovutussopimuksella. Mutta laajennuksen vuoksi tarvitaan myös enemmän nurmirehua, ja jollei oma entinen ala riitä, pitää uutta peltoa ostaa tai raivata. Ympäristöluvan lannanlevitysala määräys vaatii enemmän peltoalaa lannanlevitykseen kuin näyttäisi olevan tarve nurmen fosforikierron osalta. Tämä on nykytiedon valossa ongelmallista, koska harvalla nautatilalla fosfori on ongelma, sen sijaa turvemaiden raivaus on. Edelleen nitraattiasetuksen kokonaistyppirajoitus asettaa hehtaarikohtaisen maksimin lannanlevitysmäärälle (tyypillisesti n 56 tn/ha/v), joten lannanlevitysalan järjestämine on tämänkin puolesta säädösperustainen. Tosin nitraattiasetuksen raja ei ole erityisen tiukka ravinnekierron osalta ja menee karkeasti ottaen yksiin lannan järkevien käyttömäärien kanssa.

      Eli pellon raivauksen taustalla on karkearehun tarve, koska sitä on vaikea ostaa. Toiseksi tilan rehu- ja lantalogistiikan kehittämisen tarve, koska pitkät kuljetusetäisyydet luovat tehottomuutta. Taustalla on myös säädösperustainen lannanlevitysalan tarve sekä joissain tapauksissa lannanlevitysalan fyysinen tarve ravinneylimäärän vuoksi. Raivausta edistää myös halu laajentaa maatilan peltoalaa yleisesti, johon liittyy suurten yksikköjen paremmat tulevaisuuden näkymät.

      On myös hyvä muistaa, että maataloudesta poistuu peltoa kutakuinkin raivatun alan verran ja kokonaispeltoala on pysynyt pitkään kutakuinkin ennallaan (Niskanen & Lehtonen 2014). Ja ehkä suhteellistaa pellonraivausta: myös rakentaminen aiheuttaa Suomessa merkittävästi metsäkatoa.

      Silti olisi hyvä saada orgaanisten maiden raivaaminen pelloksi minimiin, koska niiden osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on niin suuri, kuten Raisa edellä kirjoitti. Niskasen ja Lehtosen (2014) selvityksen mukaan 2000-luvulla raivatuista pelloista 26% on orgaanisilla mailla.

      1. Uteliaisuudesta kysäisen: kuinka paljon metsää raivataan vuodessa, noin suunnilleen, rakentamisen (asunto, kauppa ja teollisuus, liikenne) alta?
        Ja koska suurin osa tästä alasta jää betonin ja asfaltin alle, mikä vaikutus sillä on hiilensidontaan?
        Nautatiloillahan suurin osa pelloista, myös raivatuista, on nurmella ja sitomassa hiiltä…

  8. Blogissa puhutaan siitä, että naudanliha on kestävä osa ihmisen ruokavaliota, koska nauta muuttaa nurmea ja korsia lihaksi. Otsikossa mainitun maidon kestävyys jää kuitenkin hieman epäselväksi, haluaisivatko blogin kirjoittaneet avata sitä enemmän? Maito syntyy toki välillisesti sellaisesta biomassasta, jota ihminen ei kuluttaisi, mutta maidontuotannon jatkumisen takia lehmien tulee jatkuvasti saada jälkeläisiä. Kun emolehmän maitoa ei haluta antaa vasikoille, juotetaan niille erilaisia juomarehuja, joissa on heran lisäksi muun muassa viljeltyä sokeria ja palmu- ja kookosrasvaa. Sellaisia ainesosia, joita myös ihminen pystyisi itse kuluttamaan. Miten maidontuotanto voi olla osa kestävää ja energiatehokasta maataloutta?

  9. Kotimainen kaninliha on todellista ilmatolihaa: sen ruokinta perustuu korsirehuun, mutta koska se ei ole märehtijä, se ei tuota metaania. Lisäksi se on rehutehokas ja nopeakasvuinen.

  10. Varmastikin 10 vuoden sisällä kohtuullinen osa karjatiloista voitaisiin muuttaa muuhun tarkoitukseen esim. Pellot nytkökaura viljelyyn ja vastaaviin. Tyhjäksi jääneet navetat, sikalat ja kanalat voitaisiin hyödyntää esim. Ympärivuotiseen käyttöön luomutuotannossa esim. mansikka, mustikka, yrtti, kasvikset ja muussa viljelyssä. Ja mikä parasta maatalouden tukijärjestelmää voitaisiin ohjata samoin kuin autoissa ns. Pienipäästöiseen suuntaan.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *