Blogiartikkelit Matti Salo Maatalous, Monimuotoisuus, Ympäristö

Valkoposkihanhien aiheuttamia maatalousvahinkoja on tänä vuonna ensi kertaa pyritty vähentämään tarjoamalla niille ruokailupeltoja. Tämän ns. hanhipeltokonseptin toimivuutta on tutkittu kevään ja syksyn 2021 ajan Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Alustavat tulokset antavat aihetta varovaiselle optimismille, vaikka ilmassa on edelleen myös kysymysmerkkejä.

Hanhipeltojen toimintaa ja tehokkuutta maatalousvahinkojen ehkäisemiseksi on selvitetty seuraamalla hanhien käyttäytymistä ja ajankäyttöä hanhille varatuilla peltolohkoilla ja lohkoilla, joilta niitä on karkotettu. Lisäksi on mitattu hanhien erityyppisille peltolohkoille aiheuttamaa laidunnuspainetta ja siitä seuranneita maatalousvahinkoja.

Vertaamalla karkotus- ja hanhipeltolohkoilta saatuja tuloksia keskenään pystytään arvioimaan hanhipeltojen merkitystä vahinkojen vähentäjänä ja sitä, pystytäänkö hanhet ohjaamaan niille varatuille lohkoille.

Tutkimusta tehdään Hanhipelto-hankkeessa. Keväällä ja syksyllä 2021 Keski-Karjalan Kiteellä ja Tohmajärvellä oli yhteensä 61 peltolohkoa (noin 350 hehtaaria) hankkeessa perustettuina hanhipeltoina. Karkotuslohkoja oli keväällä 113 (noin 680 ha) ja syksyllä 86 (noin 660 ha).

Useita menetelmiä käytössä – mikä toimii ja miten?

Hanhien laidunnuspaineen mittaamiseksi valituille lohkoille asetettiin ennen muuttokauden käynnistymistä 1×1 metrin laajuisia häkkejä, jotka estivät hanhia pääsemästä käsiksi mittauspaikan kasvustoon. Keväällä häkkejä oli noin 200 ja syksyllä noin 180. Kasvusto mitattiin sekä häkkien sisä- että ulkopuolelta. Niiden välille muuttokauden aikana muodostunut ero kertoo hanhien ruokailuintensiteetistä eri lohkoilla.

Hanhien laskenta, merkitseminen ja karkotuskokeet aloitettiin lintujen saavuttua tutkimusalueelle. Tutkijat ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen palkkaamat hanhipaimenet kiersivät tutkimusaluetta päivittäin valoisan ajan, ja merkitsivät muistiin kierroksilla lasketut tai arvioidut hanhimäärät kultakin hanhipelto- ja karkotuslohkolta. Myös koelohkojen ulkopuolella laiduntaneet merkittävät hanhikeskittymät merkittiin muistiin. Tämän lisäksi GPS-pannoilla merkittyjen valkoposkihanhien liikkeitä voitiin seurata lähes reaaliajassa.

Kun hanhia havaittiin karkotuslohkoilla, ne ajettiin lentoon, minkä jälkeen seurattiin, minne hanhet siirtyivät. Karkotuksia tehtiin kohdennetusti eri menetelmillä myös pannoitetuille hanhille.

Sekä keväällä että syksyllä osalle karkotuslohkoista pystytettiin automaattinen lasertykki, jonka lähettämän lasersäteen vihreä valopiste kulki lohkolla ohjelmoitua rataa. Lasertykin karkotusteho osoittautui hyvin vaihtelevaksi. Sen vuoksi hanhien tehokas karkottaminen vaati ihmisten aktiivista toimintaa.

Aktiivisessa karkotuksessa hanhia peloteltiin joko käsilaserilla tai jalkaisin lähestymällä. Lisäksi osalla karkottajista oli käytössään starttipistooli, jonka laukaus pelotti hanhia lentoon. Syksyllä 2020 käytössä olleita passiivisen karkotuksen menetelmiä (haukkaleijat, ilmapallot, yms.) ei enää tässä hankkeessa käytetty, koska niiden teho oli osoittautunut heikoksi ja/tai lyhytaikaiseksi.

Hanhia on tänä vuonna myös ammuttu. Keväällä 2021 ampumislupia ei ollut, mutta kuluvana syksynä hanhia ovat ampuneet sekä viljelijät että hankkeen palkkaamat metsästäjät. Tarkoituksena on selvittää, saadaanko kuolettavalla ampumisella karkotukseen enemmän vaikuttavuutta.

Hanhien elämässä on myös muita merkittäviä häiriötekijöitä, jotka luovat satunnaisuutta koeasetelmaan. Maapedot, kuten ketut, ja petolinnusta eritoten meri- ja maakotkat aiheuttavat hanhille uhkaa. Käytännössä petojen uhka ja niiden ilmestyminen hanhiparvien läheisyyteen pitää hanhet liikkeessä myös silloin, kun ne voisivat pysyä paikallaan hanhipeltolohkoilla.

Alustavia tuloksia: hanhet viihtyivät hanhipelloilla – karkotuslohkot kovilla

Hanhipellot ja myös karkotuspellot valittiin kokeeseen sellaisina lohkoina, joihin hanhien laidunnuspaineen odotettiin kohdistuvan. Alustavien tulosten mukaan valinnassa onnistuttiin, eli hanhet myös viihtyivät hanhipeltolohkoilla erittäin hyvin. Ne viettivät siellä selvästi suuremman osan ajasta kuin mitä näiden lohkojen pinta-alan (alle 1 % koko alueesta) perusteella voisi odottaa.

Myös karkotuslohkot olivat suhteellisen kovilla, mutta niihin kohdistunut hanhien ajankäyttö näyttää silti olleen niiden saatavuuteen nähden vähäisempää. Myös häkillä suojattujen kasvustojen alustavat mittaustulokset verrattuna syötyyn kasvustoon ja eri peltolohkojen silmämääräinen tarkastelu viittaavat siihen, että karkotukset ovat onnistuneet vähentämään näille lohkoille kohdistunutta laidunnuspainetta.

Hanhipeltojen toimivuutta on siis päästy jo arvioimaan, ja karttuneen aineiston alustava tarkastelu antaa sijaa toiveikkuudelle. Myös viljelijöiden joukossa konseptiin suhtaudutaan ensimmäisten kokemusten jälkeen aiempaa optimistisemmin. Hanhipeltoja tullaan nykytiedon mukaan tarvitsemaan jatkossakin, ja kokeilu on osoittanut ainakin kaksi asiaa: sekä hanhille mieluisten peltolohkojen ennustaminen että lintujen kustannustehokas karkottaminen näyttäisivät olevan mahdollisia toteuttaa.

Hanhipeltokonseptin kehittämisessä on tärkeää pohtia, miten se saadaan riittävän ketteräksi toimimaan juuri niissä osissa Suomea ja niillä peltoalueilla, joilla hanhet kulloinkin parhaiten viihtyvät.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *