Uutiset Kala, Yleinen, Ympäristö

Luonnonvarainen meritaimen on erittäin uhanalainen laji. Vuoden 2020 sähkökoekalastuksista on saatu rohkaisevaa tietoa lajin lisääntymisestä: paikoin poikastiheydet olivat jopa ennätyksellisen suuria. Meritaimenen lisääntymismahdollisuuksia Suomenlahdella ovat parantaneet runsassateiset syksyt, elinympäristöjen kunnostukset ja kalastuskuolevuuden pieneneminen.

Alkuperäisten meritaimenkantojen tila vaihtelee jokikohtaisesti. Taajaan asutuilla seuduilla taimenjokia ja -puroja uhkaavat erilaiset maankäyttömuodot. Liikenneväylien ja talojen rakennustyömailla muokataan valuma-alueita, jolloin vesistöihin voi huuhtoutua epätoivottua maa-ainesta tai jopa myrkyllisiä aineita. Myös jätevesien satunnaispäästöt haittaavat meritaimenen menestystä. Monissa kaupunkipuroissa taimen on saatu lisääntymään uusissa elinympäristöissä esimerkiksi istuttamalla sitä sellaisiin puroihin, joissa taimenta ei ole aikaisemmin esiintynyt.

– Meritaimenen menestys riippuu monesta tekijästä, mutta lajin elinvoimaisuuden kannalta on rohkaisevaa, että Suomenlahdella lisääntyminen on elpynyt. Elinympäristökunnostusten lisäksi myös sateiden aiheuttamat runsaat virtaamat sekä kalastuksen säätely ovat edesauttaneet lisääntymistä, kertoo tutkija Ari Saura Luonnonvarakeskuksesta.

Luonnossa syntyneet meritaimenet ovat kalastuslain mukaan rauhoitettu.

– Kalastuksen tarpeisiin istutetuista taimenista luonnossa syntyneet erottaa siitä, että niillä on rasvaevä. Istutetuilta taimenilta rasvaevä on leikattu pois, Saura opastaa.

Eteläisessä Mankijoessa taimenen poikaset kasvavat nopeasti. Kuvan vuoden vanha poikanen on noin 16 senttiä pitkä. Kuva: Pekka Tuuri.

Pohjanlahdella meritaimenen lisääntyminen on Suomenlahtea heikompaa

Myös Pohjanlahdella taimenkantojen tilaa seurataan etupäässä sähkökalastuksin. Näistä kannoista taimenen poikastiheydet ovat kehittyneet myönteisimmin Isojoella, missä syksyn 2020 koekalastuksissa havaittiin seurantahistorian toiseksi korkein keskimääräinen tiheys. Myös vaelluspoikasmäärien ja nousukalojen seurantojen perusteella Isojoen meritaimenkanta on hiljalleen vahvistumassa.

Lestijoen taimenkanta on edelleen Suomen meritaimenkannoista selvästi heikoimmassa tilassa. Viime vuosina siellä on kuitenkin havaittu aiempaa useammin poikasia.

Tornionjoen poikastiheydet ovat olleet 2000-luvun alusta lähtien korkeampia kuin 1980- ja 1990-luvuilla, mutta silti kutukaloja ja niistä syntyviä poikasia on yhä vähän suhteessa lisääntymisalueiden määrään ja tuotantopotentiaaliin.

Kesänvanhat poikaset eli ns. nollikkaat ovat kuoriutuneet edellissyksyn kudusta. Sähkökoekalastamalla kiinni otetut poikaset nukutetaan ja vapautetaan virkoamisen jälkeen vahingoittumattomina takaisin jokeen. Kuva: Ville Vähä.

– Tornionjoella on seurattu taimenien kutuvaellusta kaloihin kiinnitettyjen radiolähettimien avulla vuodesta 2018 alkaen. Seurannoissa on havaittu, että taimenia nousee jokeen sekä keväällä että syksyllä. Keväällä jokeen nousevat taimenet kutevat saman vuoden syksyllä. Syksyllä nousevat puolestaan talvehtivat joessa ja joko jatkavat seuraavana keväänä kutuvaellustaan kohti lisääntymisalueita tai palaavat kutematta takaisin merelle. Suurikokoiset merellä syönnösvaelluksella käyneet taimenet nousevat kudulle pieniinkin puroihin, mikä korostaa niiden merkitystä taimenkantojen hyvinvoinnille, Luken vaelluskaloihin erikoistunut asiantuntija Ville Vähä muistuttaa.