Ylä-Lapin riekkokanta vahva
Kesän kanakoiralaskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta on edelleen kasvussa. Kanta on nyt lähes kolme kertaa pitkän aikavälin (2008–2022) keskiarvoa suurempi. Pitkän aikavälin keskiarvo on noin 7,8 riekkoa neliökilometrillä. Kesän laskentojen perusteella koko Ylä-Lapin riekkokanta on nyt noin 21 riekkoa neliökilometrillä.
─ Jo kahtena vuotena peräkkäin olosuhteet ovat olleet hyvät riekkojen talviselle selviytymiselle ja sitä seuranneelle lisääntymiselle. Yleensä aikuiskanta vaihtelee vuosittain vain vähän, ja poikastuoton vaihtelut selittävät riekkokannan vaihtelusta suurimman osan. Mutta parina edellisenä talvena myös aikuiskanta on vahvistunut selvästi, kertoo erikoistutkija Antti Paasivaara Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Riekkokanta kasvoi selvästi kaikissa kolmessa Ylä-Lapin kunnassa (Enontekiö, Inari ja Utsjoki), vaikka Enontekiöllä kasvu oli hiukan maltillisempaa kuin muualla. Poikasosuus pysyi viime vuoden hyvällä tasolla ja oli noin 72 prosenttia. Myös keskimääräinen parvikoko oli suunnilleen sama kuin edellisenä vuonna eli keskimäärin noin viisi riekkoa parvessa. Tunturi-Lapin riekkokanta on siis kutakuinkin yhtä runsas kuin vuonna 2015.
─ Otollisten sääolosuhteiden lisäksi pienjyrsijöiden runsas esiintyminen Ylä-Lapissa on viime ja tänä vuonna pitänyt pedot niin kiireisinä, että riekot ovat saaneet olla harvinaisen rauhassa, Paasivaara kertoo.
Kanakoiralaskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Ylä-Lapin riekkokannan arviointi tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten, Metsähallituksen ja Luken kesken. Vapaaehtoiset vastaavat laskennasta, jota Metsähallitus koordinoi. Luke analysoi ja raportoi laskentatulokset.
Tänä vuonna laskettiin yhteensä noin 730 kilometriä laskentalinjaa, joka kattoi tasaisesti koko Ylä-Lapin. Kiitos kaikille laskentaan osallistuneille.
Kanakoira-avusteinen riekkolaskenta etäisyysmenetelmällä on kehitetty avoimiin tunturi- ja tundraelinympäristöihin, jotta linjan tuntuman riekot havaittaisiin mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Lisäksi tunturiekosysteemeissä riekkokannan taso ja vaihtelut eroavat metsäalueiden riekkokannoista, joissa riekko on taantunut viime vuosikymmeninä.
─ Ylä-Lapin riekkokannan vaihtelut ovat ennemmin samassa tahdissa pohjoisen Norjan ja Ruotsin riekkokantojen kanssa, Paasivaara toteaa.
Ylä-Lapin riekkokannan arviointi
Etäisyysmenetelmä poikkeaa riistakolmiolaskennasta tai muusta linjalaskennasta siten, että päätyön lintujen hakemisessa suorittavat kokeneet kanakoirat. Sama menetelmä on käytössä myös Norjan ja Ruotsin riekkokannan arvioinnissa ja kannansäätelyn suunnittelussa.
Jokaisen havainnon eli parven etäisyys laskentalinjasta kirjataan ylös ja kaikkien etäisyyksien jakauman avulla määritetään ns. havaittavuus. Tämä tarkoittaa sitä luonnollista ilmiötä, kun kanakoirat havaitsevat riekkoja yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa havaitaan yleensä lähes kaikki riekot.
Havaittavuus vaihtelee muun muassa laskentaolosuhteiden mukaan ja se on joka vuosi hiukan erilainen. Havaittavuuden avulla määritetään vuosikohtainen laskentakaista ja sen kattama pinta-ala, johon suhteuttamalla riekkohavainnot muutetaan kannantiheydeksi. Menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja erilaisiin laskentaolosuhteisiin. Nykyisin riekkolaskennassa käytetään norjalaisten hallinnoimaa sähköistä tiedonkeruujärjestelmää.
