Vesilintulaskennat 2025: poikastuotto parani, mutta taantuma jatkuu

Kevään ja kesän 2025 vesilintulaskentojen perusteella useiden taantuneiden vesilintulajien parimäärät ja poikastuotto ovat kasvaneet viime vuoteen verrattuna. Erityisesti sinisorsalla, telkällä ja haapanalla poikastuotto oli selvästi parempi kuin vuonna 2024. Yhden vuoden hyvä tulos ei kuitenkaan riitä kääntämään vesilintukantojen pitkään jatkunutta taantumaa.

Pesivien vesilintujen määriä on seurattu Suomessa jo 40 vuoden ajan. Seuranta osoittaa, että vesilintukannat ovat taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä. Erityisesti rehevien vesistöjen lajisto on kärsinyt.

– Vesilintukantojen taantuminen on edelleen silmiinpistävää pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä. Taantumisen taustalla vaikuttavat muun muassa vesistöjen ylirehevöityminen, veden värin tummuminen ojitusten seurauksena sekä vieraspetojen runsastuminen, kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

– Seurantatulokset korostavat kiireellistä tarvetta suojelutoimiin, kuten kosteikkojen kunnostuksen ja petokannan hallinnan, Piha jatkaa.

Tärkeimpien riistavesilintujen kantojen kehitys: 

• Sinisorsan valtakunnallinen parimäärä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa ja 11 % vuotta 2024 suurempi. Viimeisen 10 vuoden ajan kannankehitys on ollut laskeva (21 %), vaikka kanta kasvoi 15 % pitkällä aikavälillä (1986–2025).

  Poikasten kokonaismäärä on sekä pitkällä aikavälillä että viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt vakaana, mutta parikohtainen poikastuotto on pienentynyt. Vuonna 2025 poikasten kokonaismäärä oli pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa ja parikohtainen poikastuotto noin 8 % pitkäaikaista keskiarvoa suurempi. Vuoteen 2024 verrattuna poikasia oli 12 % enemmän, ja parikohtainen poikastuotto 13 % suurempi.

• Tavin parimäärä on lähellä pitkäaikaista keskiarvoa ja 29 % suurempi kuin vuonna 2024. Viimeisen 10 vuoden aikana kanta ei ole selvästi muuttunut valtakunnallisesti eikä alueellisesti, mutta pitkällä aikavälillä (1986–2025) kanta on pienentynyt 26 %.

  Sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana poikasten kokonaismäärä on pysynyt vakaana ja parikohtainen poikastuotto kasvanut. Vuonna 2025 poikasten kokonaismäärä oli 7 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja parikohtainen poikastuotto lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.  

• Haapanan valtakunnallinen parimäärä on 40 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja edellisvuoden tasolla. Viimeisen 10 vuoden ajan kannankehitys on ollut laskeva, ja kanta on pienentynyt 61 % pitkällä aikavälillä (1986–2025).

  Pitkällä aikavälillä poikasten kokonaismäärä on pienentynyt, mutta parikohtainen poikastuotto on ollut vakaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuitenkin poikasten kokonaismäärä on ollut vakaa, ja parikohtainen poikastuotto on kasvanut. Vuonna 2025 Parikohtainen poikastuotto oli 21 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Poikasten kokonaismäärä oli 13 % viime vuotta suurempi ja parikohtainen poikastuotto lähellä viimevuotista tasoa.

• Telkän valtakunnallinen parimäärä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa ja 23 % suurempi kuin vuonna 2024. Viimeisen 10 vuoden aikana kannankehitys on ollut vakaata, mutta kanta on pienentynyt 13 % pitkällä aikavälillä (1986–2025), voimakkaimmin maan eteläosissa.

  Parikohtainen poikastuotto sekä poikasten kokonaismäärä ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ne ovat olleet vakaita. Vuonna 2025 poikasten kokonaismäärä oli 12 % ja parikohtainen poikastuotto 10 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja vuoteen 2024 verrattuna poikastuotto oli selvästi vahvempaa. 

Muiden vesilintulajien kantojen kehitys: 

• Jouhisorsan valtakunnallinen parimäärä on 31 % edellistä vuotta pienempi. Pesivien parien määrä on pienentynyt 75 % koko seurantajakson aikana.
• Tukkasotkan pesivien parien määrä oli valtakunnallisesti 27 % edellistä vuotta suurempi, mutta pitkällä aikavälillä parimäärä on pienentynyt 78 %.
• Laulujoutsenen kanta oli lähellä edeltävän vuoden tasoa. Valtakunnallinen kanta on kasvanut vuodesta 1986 lähes nelinkertaiseksi, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana joutsenkanta ei ole enää kasvanut.
• Isokoskelon parimäärä oli 22 % suurempi kuin 2024, mutta 45 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Tukkakoskelon parimäärä oli 22 % edellistä vuotta suurempi, mutta 37 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Kuikan parimäärä oli lähellä edellisvuoden tasoa. Kanta on pysynyt vakaana myös pitkällä aikavälillä.
• Lapasorsan parimäärä oli 30 % vuotta 2024 pienempi, ja nyt kanta on koko 40-vuotisen seurantahistorian heikoin, peräti 66 % pitkäaikaista keskiarvoa pienempi.
• Punasotka on Suomen voimakkaimmin taantuvia lintulajeja, ja kannasta on kadonnut 97 % koko seurantajakson aikana. Punasotka alkaa olla niin harvalukuinen seuranta-aineistossa, että viimeisimpien vuosien kannanmuutoksia ei voi luotettavasti tulkita.
• Nokikana on taantunut voimakkaasti pitkällä aikavälillä (74 %), mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana pesivä kanta näyttää olleen vakaa.
• Härkälintukanta oli 24 % edeltävää vuotta suurempi, mutta 33 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Silkkiuikun parimäärä oli 7 % edellisvuotta suurempi, mutta 27 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Mustakurkku-uikun parimäärä oli 11 % edeltävää vuotta suurempi, mutta kuitenkin 49 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. 

Vapaaehtoiset laskentojen selkärankana

Vesilintulaskennat perustuvat vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien tekemiin pari- ja poikuelaskentoihin. Vuonna 2025 tehtiin yhteensä parilaskentoja 1305 laskentapisteellä ja poikuelaskentoja 819 pisteellä. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.

Kiitos kaikille laskentoihin osallistuneille!