Väitös: Suomalainen villisika liikkuu laajemmalla alueella kuin lajitoverinsa maailmalla
Suomen ensimmäinen villisikaa käsittelevä väitöskirja osoittaa, että villisiat liikkuvat pohjoisissa oloissa huomattavasti laajemmalla alueella kuin eteläisemmissä maissa. Villisikojen elinalueet voivat olla moninkertaisia etelän populaatioihin verrattuna. Villisian vaikutukset Suomessa ovat toistaiseksi maltillisia, mutta riskit suurenevat ilmastonmuutoksen myötä.
FM Elmo Miettinen tutki väitöskirjassaan GPS-laitteilla merkittyjen villisikojen liikkumista. Kaakkois-Suomen raja-alueilla seuratut villisiat kulkivat aktiivisesti rajan yli. Pääosin ne ruokailivat öisin Suomen puolella ruokinnoilla ja viljelyksillä, mutta viettivät päiväajat Venäjällä. Villisikojen elinpiirit olivat laajoja, keskimäärin 87 neliökilometriä. Tutkimuksessa havaittiin myös ennätyksellisen pitkä, 163 kilometrin suora siirtymä, jonka teki villisikapahnue Kaakkois-Suomesta Etelä-Savoon.
’’Suomalainen villisika joutuu liikkumaan laajemmalla alueella kuin lajitoverinsa etelässä, sillä karumpi pohjoinen elinympäristö pakottaa siat etsimään ruokaa laajoilta alueilta,’’ FM Elmo Miettinen kertoo.
Villisika elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisella äärilaidalla, ja laji leviää erityisesti leutojen talvien ansiosta yhä pohjoisemmaksi. Pakkastalvet ovatkin villisikakannan leviämisen suurin rajoittaja Suomessa.
”Talvi näkyi myös tutkimussikojen liikkeissä. Syvä lumi sai siat aloilleen ja suurimpien lumikertymien aikaan ne raahustivat vain lyhintä polkua ruokinnan ja lepäilypaikan välillä”, Miettinen toteaa.
Villisika jakaa mielipiteitä
Miettinen selvitti työssään myös villisian vaikutuksia Suomessa. Kyselytutkimuksen perusteella maanviljelijöiden mielipiteet villisiasta jakautuvat. Osa vastaajista näki lajin ensisijaisesti tuholaisena, kun taas osa arvosti sitä uutena ja mielenkiintoisena riistaeläimenä.
Villisikojen aiheuttamat viljelysvahingot olivat kokonaisuutena maltillisia, vaikka paikallisesti vahingot saattoivat olla huomattaviakin. Myös luonnonympäristöissä villisikojen vaikutukset olivat vähäisiä. Vaikka villisian tiedetään muualla saalistavan kanalintujen pesiä, niiden rooli ei korostunut muiden pesäpetojen joukossa tutkimuksen riistakamerakokeissa.
Villisikoihin liittyvä keskeinen riski on afrikkalainen sikarutto (ASF), joka on merkittävä uhka suomalaiselle sikataloudelle. Suomessa tautia ei ole havaittu, mutta lähimmät esiintymät löytyvät Venäjältä ja Virosta. Villisikojen runsas liikkuminen rajan yli lisää osaltaan riskiä taudin leviämiselle Venäjältä Suomeen.
Nykyisellä koollaan parin kolmen tuhannen yksilön villisikakanta ei vielä näyttäisi aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia, mutta tilanne voi muuttua tulevaisuudessa. Miettinen korostaakin, että suomalaisen villisian ekologiaa ja vaikutuksia on tärkeää tutkia, kun laji vääjäämättä levittäytyy laajemmalle muuttuvan ilmaston myötä.
Lisätietoa väitöstilaisuudesta ja väitöskirja:
Väitöstilaisuus 13.2.2026 klo 12, Biokeskus 2, Sali 1041, Helsingin yliopiston Viikin kampus
Väitöskirja: Elmo Miettinen: “Movement and impact of wild boar in the species’ northernmost range edge”
