Uudet tavat jakaa EU:n maataloustukia ovat mahdollisia, mutta vain harva malli läpäisee poliittisen seulan
Tuore tutkimus osoittaa, että EU:n maataloustukien kohdentamista voidaan uudistaa merkittävästi, mutta vain harvat vaihtoehtoiset mallit ovat poliittisesti toteuttamiskelpoisia. Erityisesti suurten jäsenmaiden rooli nousee ratkaisevaksi uudistusten läpiviennissä. Tulosten mukaan Suomi hyötyisi erityisesti ympäristöä ja maatalouden kriisinsietokykyä painottavista malleista.
EU:ssa valmistellaan parhaillaan seuraavaa rahoituskehystä ja yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistusta vuosille 2028–2034, mikä on nostanut keskusteluun maataloustukien jakoperusteiden muuttamisen.
Tutkimuksen mukaan maataloustukien kohdentamista voidaan muuttaa niin, että tukien jakoperusteet huomioivat nykyistä paremmin esimerkiksi ympäristöhyödyt ja maatalouden vaikuttavuuden – ilman että kokonaisrahoitusta tarvitsee lisätä. Tutkimuksessa analysoitiin useita vaihtoehtoisia tukimalleja tasatuesta monikriteerisiin ja tulosperusteisiin malleihin.
– Vaihtoehtoiset tukimallit tarjoavat aidosti erilaisia tapoja kohdentaa rahoitusta. Erityisesti tulosperusteiset ja ympäristötekijöitä painottavat mallit voivat ohjata maataloutta kestävämpään suuntaan, toteaa tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta.
Poliittinen realismi ratkaisee – Suomi hyötyisi toteuttamiskelpoisista malleista
Keskeinen kysymys ei kuitenkaan ole vain mallien taloudellinen tai tekninen toimivuus, vaan niiden hyväksyttävyys EU:n päätöksenteossa. Tutkimuksessa toteuttamiskelpoisuutta arvioitiin sen perusteella, saavuttavatko mallit EU:n neuvostossa vaadittavan määräenemmistön (55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia EU:n väestöstä). Jäsenmaiden oletettiin arvioivan uudistuksia pitkälti sen perusteella, miten ne vaikuttavat niiden rahoitusasemaan.
Tulosten mukaan poliittisesti toteuttamiskelpoiset ratkaisut edellyttävät käytännössä useiden kriteerien yhdistämistä ja jäsenmaiden välisten intressien tasapainottamista. Vain kaksi tarkastelluista malleista osoittautui poliittisesti toteuttamiskelpoisiksi.
– Toteuttamiskelpoisiksi osoittautuivat poliittisesti optimoitu ympäristöpainotteinen pinta-alatukimalli sekä maatalouden resilienssi-indikaattoreihin perustuva tukimalli, kertoo tutkija Juho Valtiala Lukesta.
Ensimmäisessä mallissa tukitasoja painotetaan ympäristöhyötyjen perusteella, kun taas toisessa rahoituksen kohdentaminen perustuu laajemmin maatalouden sopeutumiskykyä ja kriisinsietokykyä kuvaaviin mittareihin.
– Suomen näkökulmasta molemmat mallit ovat edullisia, sillä Suomi hyötyisi rahallisesti sekä ympäristöpainotteisesta pinta-alatukimallista että resilienssiin perustuvasta tukimallista, toteaa Valtiala.
Tutkimus osoittaa myös, että ostovoimakorjauksella on keskeinen rooli poliittisen hyväksyttävyyden kannalta. Sen avulla voidaan tasapainottaa jäsenmaiden välisiä eroja ja lisätä uudistusten kannatusta.
Suurten jäsenmaiden tuki ratkaisevaa
Suurten jäsenmaiden, kuten Saksan, Ranskan ja Italian, kannat ovat ratkaisevia väestökriteerin täyttymisen kannalta. Ilman niiden tukea uudistusten läpivienti on käytännössä mahdotonta.
– EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen on klassinen esimerkki tilanteesta, jossa taloudellisesti perusteltu ratkaisu ei välttämättä ole poliittisesti mahdollinen. Lopputulos syntyy todennäköisesti kompromissina, jossa tehokkuus ja oikeudenmukaisuus tasapainotetaan poliittisen realismin kanssa, arvioi maatalousekonomisti Kyösti Arovuori REINU econista.
Mahdollisuuksia, mutta myös rajoitteita
Tulosten perusteella ympäristöhyötyjä ja tuloksellisuutta painottavilla tukimalleilla on potentiaalia myös käytännön politiikassa, kunhan niiden painotukset suunnitellaan huolellisesti. Sen sijaan yksinkertaisemmat mallit, kuten tasatuki sellaisenaan, eivät näyttäisi saavuttavan riittävää poliittista kannatusta.
Kokonaisuutena tutkimus korostaa, että EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen on ennen kaikkea poliittinen kysymys, jossa jäsenmaiden erilaiset intressit on sovitettava yhteen.
Tutkimusraportti on laadittu osana Maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) rahoittamaa tutkimushanketta ”Suomi EU:n maatalouspolitiikan tekijänä: politiikkavaihtoehdot ja niiden vaikutukset (CAP2028)”, jota Luonnonvarakeskus, Pellervon taloustutkimus PTT ja REINU econ Oy toteuttavat yhdessä vuosina 2024–2027.
