Torjunta-aineet heikentävät kimalaisten kykyä oppia ja muistaa kukkien värejä

Pölyttäjien luonnossa selviäminen vaatii kykyä tunnistaa ravitsevat kukat. Kun kimalaiset ovat elinvoimaisia, ne varmistavat ruoanhankinnallaan useiden satokasvien, puolukan ja mustikan pölytyksen. Helsingin ja Oulun yliopistojen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden yhteistyössä tekemien tutkimusten mukaan torjunta-aineet voivat heikentää sekä kimalaisten kykyä oppia värejä että muistaa oppimansa.

”Tutkimuksessamme merkittävintä on, että tulosten perusteella torjunta-ainepitoisuudet maatalousympäristössä voivat nousta niin korkeiksi, että ne heikentävät kimalaisten ruoanhankintakykyä, vaikka eivät niitä suoraan tappaisi,” kertoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Lotta Kaila.

Torjunta-aineiden vaikutuksia kimalaisten oppimiseen ja muistiin selvitettiin kahdessa eri tutkimuksessa värioppimistestin avulla. Testissä kimalaisten piti oppia tunnistamaan kymmenen eri väriä, joista viideltä ne saivat palkitsevaa sokerivettä ja lopuilta pahanmakuista kiniinivettä. Torjunta-aineille altistettujen kimalaisten ja altistamattomien kontrollikimalaisten värioppimisessa havaittiin eroja.

Ensimmäisessä tutkimuksessa kimalaiset altistettiin Calypso SC480 -nimiselle hyönteisten torjunta-aineelle, jonka tehoaineena on tiaklopridi. Altistus heikensi kimalaisten kykyä oppia valitsemaan ne kukat, joilta ne saivat sokerivettä. Kimalaisten altistusmäärä vastasi Kanta-Hämeessä vuosina 2013–2015 ja 2019–2020 siitepölystä ja medestä mitattuja tiaklopridipitoisuuksia.

Suurin osa lainsäädännön asettamista rajoitteista torjunta-aineiden käytössä koskee hyönteisten torjuntaan tarkoitettuja valmisteita. Ne tappavat pölyttäviä hyönteisiä pienempinä pitoisuuksina kuin esimerkiksi aineet, joilla torjutaan kasvitauteja.

Toisessa tutkimuksessaan tutkijat testasivatkin kasvitautien torjuntaan käytettävän Amistar-nimisen torjunta-aineen vaikutuksia kimalaisten oppimiskykyyn ja muistiin. EU:n riskinarvioinnin mukaan Amistaria ei pidetä niin haitallisena pölyttäjille, että sen käyttöä tulisi rajoittaa. Valmistetta saa esimerkiksi ruiskuttaa pölyttäjiä puoleensa vetäville kukkiville kasveille toisin kuin monia hyönteisten torjuntaan tarkoitettuja valmisteita.

“Löysimme viitteitä siitä, että Amistarin vaikutukset kimalaisiin saattavat olla arvioituja laajempia. Sille altistetut kimalaiset muistivat huonommin sokerivettä sisältävät kukat kuin altistamattomat kimalaiset,” kertoo Oulun yliopiston dosentti Olli Loukola.

Havaittu vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta riittävän vahva herättämään tutkijoiden huolen ja osoittamaan tarpeen lisätutkimuksille. Havainnot osoittavat, että hyönteisten torjunta-aineiden lisäksi kasvitautien torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin tulisi tutkia tarkemmin.

Kailan mukaan tutkimustuloksia tulee hyödyntää lainsäädännön kehittämisessä.

”Tutkimustulostemme perusteella Suomeen tulee perustaa torjunta-aineiden ympäristöjäämien seurantaohjelma, jotta tietäisimme, kuinka suurille jäämäpitoisuuksille pölyttäjät ja muu ympäristö altistuvat. Lisäksi EU-alueen viranomaisten tulisi laajentaa torjunta-aineiden tutkimusvaatimuksia siten, että aineiden vaikutuksia kimalaisten ja muiden pölyttäjien kognitiivisiin kykyihin, kuten oppimiseen ja muistiin tutkittaisiin laajemmin.”