Suomen villisikakanta pysynyt edellisen vuoden tasolla
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman kanta-arvion mukaan Suomen villisikakanta on pysynyt lähes samana edelliseen kanta-arvioon verrattuna. Tammikuussa 2026 kannan keskimääräinen koko oli vajaat 2 400 villisikaa.
Suomessa oli tammikuun 2026 alussa keskimäärin 2380 villisikaa (mediaani). Kanta-arvion 90 prosentin todennäköisyysväli on 1 893–3 085 yksilöä. Alueellisesti eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös Länsi- ja Etelä-Suomessa.
Graafi: Villisikakanta on pysynyt viime vuoden tasolla.
"Edellinen kanta-arvio viittasi kannan kääntyneen kasvuun muutaman vuoden pienentymisen jälkeen. Kannan runsastumista on kuitenkin saatu metsästyksellä leikattua vuoden aikana. Metsästyssaalis (1147 villisikaa) olikin suurin neljään viime vuoteen. Kanta-arvion mukaan villisikamäärä on siten pysynyt viime vuoden tasolla, eikä kannan kasvu näyttäisi jatkuneen. Myöskään levinneisyysalueessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta”, kertoo erikoistutkija Mervi Kunnasranta Lukesta.
”On hyvä muistaa, että vuosittaiset luvut ovat suuruusluokkaa kuvaavia eikä niinkään tarkan yksilömäärän arvioita. Laskentamalli päivittää myös edellisten vuosien kanta-arviot, joten oleellista on katsoa kannan kasvutrendin tasoa ja suuntaa. Arvion luotettavuuteen vaikuttaa merkittävästi metsästäjien arviot alueellisista villisikamääristä. Onkin erittäin tärkeää, että metsästäjien ilmoittamisaktiivisuus pysyisi edelleen korkeana”, Kunnasranta jatkaa.
Keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat hirvenmetsästäjien tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta, tieto saalismääristä sekä Oma riista -palveluun kirjatut havainnot. Lisäksi käytetään kirjallisuuteen perustuvaa tietoa villisian lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta.
Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.
Kartta: Alueellisesti eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös Länsi- ja Etelä-Suomessa.
