Suomalaisten eläinten geeniperimää pakkaseen uudella menetelmällä
Kotieläinten perimän monimuotoisuutta ja eläingeenivaroja on tähän mennessä ylläpidetty perustamalla alkuperäisroduille säilytyskarjoja ja pakastamalla alkioita ja siittiöitä nestetyppeen. Pohjoismaiden Geenivarakeskus (NordGen) järjestää yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa työpajan, jossa tutkijat ja eläinlajien suojelun asiantuntijat oppivat geenien pitkäaikaissäilytykseen uuden laboratoriomenetelmän. Huhtikuun 3. ja 4. päivinä 2024 järjestettävään työpajaan osallistuvat asiantuntijat harjoittelevat pakastamaan yksilön perimän sisältävää kudosmateriaalia.
– Tällaista materiaalia ovat muun muassa ihosolut. Ihon alempi kerros, verinahka, koostuu pääasiassa sidekudossoluista. Siksi eläimestä otetusta ihon koepalasta voidaan laboratoriossa kasvattaa sidekudossoluja säilytettäväksi geenipankkiin. Kudosnäytteitä voidaan kerätä kaikista yksilöistä vuodenaikaan, lisääntymisvaiheeseen, ikään tai sukupuoleen katsomatta, kertoo vanhempi tutkija Jaana Peippo NordGen:stä menetelmän eduista.
Image
Tämä uudenlainen menetelmä sopii erityisesti kausilisääntyvien eläinlajien, kuten vuohen, poron ja metsäpeuran, perimän monimuotoisuuden turvaamiseen. Menetelmä on käytettävissä lisääntymiskauden ulkopuolella, jolloin sukusolujen ja alkioiden saanti ei ole mahdollista. Myös ympäri vuoden lisääntyvien lajien perinnöllisen monimuotoisuuden turvaamiseksi on tärkeää pakastaa pitkäaikaissäilytykseen sidekudossoluja.
– Tätä tekniikkaa ei ole vielä hyödynnetty Suomen Kansallisessa geenivaraohjelmassa, mutta tavoitteena on käyttää tätä säilytysmenetelmää kotieläinten geeniperimän pakastukseen jo lähitulevaisuudessa. Rodut menettävät perinnöllistä monimuotoisuuttaan, kun sukupolvet vaihtuvat. Pakastegeenipankista voidaan palauttaa rodusta hävinnyttä perinnöllistä vaihtelua, toteaa tutkimusprofessori Juha Kantanen Lukesta. Hän koordinoi Kansallisen geenivaraohjelman eläingeenivarasektorin toimenpiteitä.
– Näin pakastettua geneettistä materiaalia voidaan todennäköisesti hyödyntää tulevaisuudessa eläinlajin mukaan, esimerkiksi erilaistamalla sidekudossoluista sukusoluja. Emme kuitenkaan vielä tiedä, minkälaisia keinollisia lisääntymisteknologioita on käytettävissä tulevina vuosikymmeninä, huomauttaa Jaana Peippo NordGen:stä näin pakastetun geneettisen materiaalin tulevaisuuden hyödyntämisestä.
Työpajan ohjaajat kansainvälisiä asiantuntijoita
Nyt järjestettävän työpajan harjoitustöiden ohjaajat tulevat Iso-Britanniasta. Lucy Morgan luennoi somaattisten eli muiden kuin sukusolujen pakastuksesta. Hän toimii myös työpajan laboratorio-osuuden ohjaajana. Tullis Matson puolestaan luennoi kudosten pitkäaikaissäilytyksen merkityksestä uhanalaisten luonnonvaraisten eläinlajien suojelutyössä.
Lisätietoa:
- Jaana Peippo, Pohjoismaiden Geenivarakeskus (NordGen), jaana.peippo@nordgen.org, puh. +358 505201138
- Juha Kantanen, Luonnonvarakeskus (Luke), juha.kantanen@luke.fi, puh. +358 295326210
- Lucy Morgan, UK National Livestock Biobank
- Tullis Matson, Nature’s SAFE ja UK National Livestock Biobank, puh. +44 (0) 7801592111, tavattavissa työpajan aikana 3.4. klo 13 alkaen.
Eläingeenivarojen säilyttämisellä juhlavuosi
Image
Eläingeenivaroja on säilytetty Pohjoismaissa 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään useita tapahtumia, joilla juhlistetaan Suomen niin ikään 40-vuotisia kansallisia toimia ylläpitää ja säilyttää kotieläinten perimää ja siten kesytettyjen eläinlajien biologista monimuotoisuutta.
Nyt järjestettävä Practical workshop on cryoconservation of animal genetic resources -työpaja on yksi juhlavuoden tapahtumista. Juhlavuoden aloitti NordGenissä järjestetty Milestones, challenges, and Nordic collaboration of livestock conservation -juhlaseminaari. Lisää tapahtumia on tulossa vuoden mittaan.
Suomi on yksi ensimmäisistä maista maailmanlaajuisesti, joka aloitti kotieläinten perimän aktiivisen säilyttämisen. Maa- ja metsätalousministeriön nimeämä Kotieläinten geeniainestoimikunta luovutti mietintönsä 30. joulukuuta vuonna 1983. Heti seuraavana vuonna mietinnön toimenpidesuosituksia noudattaen alkoivat ponnistelut kriittisesti uhanalaisten alkuperäisrotujen, itäsuomenkarjan eli kyytön ja pohjoissuomenkarjan eli lapinlehmän, säilyttämiseksi.
