Suomalaiset alkuperäisrodut kantavat perimää 4000 vuoden takaa – Pelson vankilan elävä geenipankki siirretään Tervolaan

Kotieläinten alkuperäisrotujen säilyttämisellä varmistetaan mahdollisimman monimuotoinen geenien kirjo jalostusta ja maataloustuotantoa varten. Geenivaroja säilytetään elävinä eläiminä (elävä geenipankki) sekä pakastamalla alkioita ja uroseläinten siemennestettä pakastegeenipankkiin.

− Tuotantotiloilla kasvatetaan yleensä pitkälle jalostettuja kansainvälisiä rotuja. Maailmanlaajuisen paikallisten rotujen häviämisen myötä menetetään geneettistä vaihtelua. Siksi tarvitaan alkuperäisrotujen geenipankkeja, kertoo tutkimusprofessori Juha Kantanen Lukesta.

Jalostustarve voi tulla esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä, mikäli nykyisistä roduista puuttuu sopeutumisen kannalta tärkeää geneettistä vaihtelua muuttuviin olosuhteisiin.

Toinen tärkeä näkökulma alkuperäisrotujen säilyttämiselle on niiden merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo. Ne ovat vanhoja eläinkantoja, joiden juuret ovat Suomeen esihistoriallisella kaudella levinneissä eläimissä. Varhaisimmat löydöt kotieläimistä Suomessa ajoittuvat myöhäiselle kivikaudelle noin 4000 vuoden päähän.

Alkuperäisrotuisia eläimiä hyödynnetään monipuolisesti tutkimusaineistona biologisessa, maataloustieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimuksissa selvitetään muun muassa eläinten ominaisuuksia tulevaisuuden käyttöä varten.

Suomessa on neljä alkuperäisrotujen elävää geenipankkia. Parhaillaan käynnissä on Pelson vankilassa sijainneen geenipankin siirto Tervolan Louelle Ammattiopisto Lappian tiloihin. Kapulan vaihto Pelson ja Tervolan kesken tapahtuu 29.8.2022.

− Siirrettävään geenipankkiin kuuluu lapinlehmiä, kainuunharmaslampaita ja suomenlampaita, Kantanen kertoo.

Pelson vankila teki merkittävän teon pelastamalla lapinlehmän sukupuutolta. Lapinlehmiä oli noin 30 siinä vaiheessa, kun aktiivinen rodun pelastaminen sukupuutolta aloitettiin 1980-luvun alussa. Nykyisin lapinlehmiä on noin 850, joista suurin osa elää yksityistiloilla. Louella on noin 65 lapinlehmää.

Myös kainuunharmaslammas on uhanalainen. Lisääntyviä kainuunharmaslampaita on alle tuhat. Suomenlammas on yleinen rotu lammastiloilla.

Suomenlampaan poikkeuksellista hedelmällisyyttä, mikä ilmenee syntyneiden karitsoiden määränä, on tutkittu eri menetelmillä. Hyvää hedelmällisyyttä on hyödynnetty maailmanlaajuisesti lampaiden jalostamisessa. Kloonatussa Dolly-lampaassa oli iso osa suomenlammasta.

− Lukessa on tutkittu, mistä suomenlampaan erityinen hedelmällisyys voi johtua. Lampaan GDF 9
-geenistä on löydetty pistemutaatio, joka on yleinen suomenlampaalla, ja se näyttäisi lisäävän irtoavien munasolujen määrää ovulaatioastetta, Kantanen kertoo.

Suomenlampaalla on myös vahva immuunijärjestelmä, joka tukee hyvää hedelmällisyyttä.

− Meillä suomalaisilla on kansallinen vastuu suomenlampaan säilyttämisestä, Kantanen toteaa.

Lapinlehmän perinnöllisiä ominaisuuksia on tutkittu genomitutkimusmenetelmillä.

− Lapinlehmän hyvä immuniteetti ja tautien vastustuskyky on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena. Jos ilmasto muuttuu radikaalisti, näiden ominaisuuksien tärkeys korostuu. Silloin tarvitaan eläimiä, joilla on tautien vastustuskykyä ja jotka ovat kestäviä ja terveitä, Kantanen kertoo.

Lapinlehmien säilyttämisellä on myös kulttuurihistoriallinen merkitys: ne ovat osa Lapin ihmisten muistia. Ennen toista maailmansotaa Lapin karjatalous pohjautui pääosin lapinlehmiin. Lehmät selvisivät evakkoreissusta, mutta sodan jälkeen rotu oli kuolla sukupuuttoon, kun tiloille tuotiin tuottavampaa länsisuomenkarjaa, 1960-luvulla ulkomaista ayrshirekarjaa ja 1970-luvulta lähtien friisiläiskarjaa (nykyisin holstein).

Oli suoranainen ihme, että edes pieni määrä lapinlehmiä säilyi. Suojelutyön alkuvaiheessa merkittävän työn tekivät Tornion Arpelan kylässä asuneet, edesmenneet Kerttu ja Leino Lehto sekä Tornion silloinen eläinlääkäri Ossi Kemppainen.

− Pohjoissuomenkarjan suojelun hankaluutena oli se, että rodun keinosiemennyssonnien pakastespermoja ei ollut. Apu löytyi osittain Ruotsista. DNA-merkkianalyysit osoittivat, että ruotsintunturirotu on geneettinen sukulaisrotu ja fenotyypiltään vastaavanlainen kuin pohjoissuomenkarja, Kantanen toteaa.

Pelsolta siirtyvät lapinlehmä, suomenlammas ja kainuunharmaslammas kuuluvat kansallisen geenivaraohjelman säilytettäviin rotuihin. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisesta geenivaraohjelmasta. Luke koordinoi geenivarojen säilymiseen ja kestävään hyödyntämiseen liittyviä käytännön toimenpiteitä.