Selkämeren silakoiden kunto on kohentunut – isoa silakkaa on vähän, nuorta silakkaa runsaasti
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusryhmä palasi 2.10.2023 syys-lokakuun vaihteessa Itämerelle suuntautuneelta tutkimusmatkalta, jonka aikana selvitettiin silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Hyvä uutinen on havainto Selkämeren silakan heikon kunnon parantumisesta, myös suurimpien silakoiden kunto on selvästi kohentunut molemmilla tutkituilla merialueilla.
Vuotuinen tutkimusmatka kohdistui Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosissa Suomen talousvyöhykkeelle sekä koko Selkämerelle mukaan lukien myös Ruotsin talousvyöhyke.
Matkan aikana kaikuluodattiin noin 1670 merimailia ja tehtiin yhteensä 40 troolausta, joista 29 Selkämerellä, kuusi pääaltaan pohjoisosissa ja viisi Suomenlahdella. Noin puolet saaliista saatiin Selkämereltä. Matka tehtiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusalus Arandalla.
Saalista saatiin ja käsiteltiin yhteensä 9,3 tonnia. Saaliin painosta 73 prosenttia oli silakkaa, 14 prosenttia kilohailia, yhdeksän prosenttia kolmipiikkiä ja prosentti korvameduusaa. Loput kolme prosenttia koostui muista lajeista. Kaikkiaan saaliissa esiintyi 17 eri lajia.
Selkämeren ruokasilakan kunto on parantunut, mutta isojen silakoiden osuus on vähentynyt edelleen
Edellisinä vuosina, varsinkin vuonna 2021, erityistä huomiota herättänyt ruoaksi käytettävien silakan kokoluokkien heikko kunto Selkämeressä oli nyt silmin nähden parantunut. Näin myös kookkaissa, kokonaispituudeltaan noin 20-senttisissä silakoissa, jotka vuonna 2021 olivat erityisen heikkokuntoisia.
– Parempikuntoisia ja ruokasilakaksi siksi sopivampia yksilöitä oli enemmän pienikokoisempien silakoiden kokoluokissa. Pääaltaan pohjoisosassa silakan kunto oli selvimmin palautunut keskimääräiselle tasolle, kertoo Luken erikoistutkija Jari Raitaniemi (kuva 2).
Pienet, 12-senttiset ja pääsääntöisesti 1-vuotiaat silakat olivat edelleen hyväkuntoisia kaikilla merialueilla.
Syksyn 2021 näytteiden perusteella Selkämeressä kasvoi vähintään kohtuullisen runsas silakkavuosiluokka. Se ei erottunut koetroolisaaliin pituusjakaumassa syksyllä 2022, mutta syksyn 2023 saaliissa se luultavasti näkyy 13–14-senttisten silakoiden ryhmänä, ehkä yhdessä vuosiluokan 2022 kanssa. Pienet silakat oleskelevat usein matalilla alueilla kaikuluotauksen ulottumattomissa, mikä selittänee edellisen vuoden nollatulosta. Myöskään vuoden 2018 runsas vuosiluokka ei näkynyt syksyn 2019 koetroolisaaliissa, mutta erottui kuitenkin selvästi syksyllä 2020.
Syyskudusta (kuoritumisaika elokuusta eteenpäin) peräisin olevia poikasia havaittiin tavallista enemmän syksyllä 2021 ja jonkin verran jälleen kuluneena syksynä, kuten myös vastikään kuteneita naaraita.
Syksyllä 2021 todettiin kookkaiden silakoiden ravinnossa tärkeiden massiaisten (halkoisjalkaisäyriäiset, Mysidae) olleen hyvin vähälukuisia koetroolisaaliin seassa. Myös syksyllä 2022 massiaisia oli vähänlaisesti. Syksyllä 2023 massiaisia oli melko runsaasti, myös isojen silakoiden mahoissa. Massiaisten runsastuminen selittänee parhaiten silakoiden kunnon kohenemisen.
Kuva 2. Kuntokertoimen kehitys kokonaispituudeltaan 12-, 16- ja 20-senttisillä silakoilla syksyn koetrooliaineistossa 2013–2023 Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämerellä. Suomenlahden ja pääaltaan pohjoisosan näytteissä ei ollut riittävästi 20 cm mittaisia yksilöitä kuntokertoimien laskemiseen.
Isojen silakoiden osuus Pohjanlahdella pieneni edelleen, uusia kasvamassa tilalle
Syksyisistä koetroolauksista vuosittain saatu aineisto kertoo, että Selkämeressä suurikokoisten, yli 18-senttisten yksilöiden (kokonaispituus eli pituus kuonon kärjestä pyrstön kärkeen) osuus silakkakannasta oli vain kuusi prosenttia, eli pienin 11 vuoden aikasarjassa. Vähintään vuodesta 2021 alkaen suurikokoisten silakoiden pienentynyt osuus on yhdistetty niiden nälkiintymiseen ja häviämiseen silakkakannasta.
Vaikka silakoiden kunto nyt onkin parantunut, osa syksyn 2022 pahasti nälkiintyneistä yksilöistä ei välttämättä ehtinyt hyötyä ravintotilanteen parantumisesta. Pituusjakaumasta kuitenkin näkyy, että jos silakan kasvu Selkämeressä jatkuu tulevina vuosina tämänvuotiseen tapaan, uusia silakoita kasvaa lähivuosina korvaamaan aiemmat isot kokoluokat.
Suomenlahdessa, jossa silakat ovat olleet syksyisin pienimpiä, ei yli 18-senttisiä yksilöitä havaittu näytteissä. Itämeren pääaltaan pohjoisosassa isoja silakoita oli alle prosentti, mikä oli kuitenkin hiukan edellistä vuotta enemmän (kuva 4).
Alueiden kokojakaumien erot eivät ole samanlaisia ympäri vuoden. Keväisin kookkaita silakoita saapuu etelämpää pääaltaalta kudulle lounais- ja etelärannikoille, ja suurikokoisten silakoiden osuus voi jopa kymmenkertaistua kaupallisesta silakkasaaliista otettujen näytteiden perusteella verrattuna syksyn koetroolisaaliisiin.
Kuva 4. Kokonaispituudeltaan vähintään 18-senttisten ja vähintään 20-senttisten silakoiden osuus koetroolisaaliista vuosina 2013–2023 Selkämerellä, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella.
Silakka, kilohaili, kolmipiikki – ja 14 muuta kalalajia
Koko tutkimusmatkan aikana saatiin saaliiksi yhteensä 17 eri kalalajia (hietatokko, imukala, isotuulenkala, kilohaili, kivinilkka, kolmipiikki, kuore, kymmenpiikki, lohi, mustatäplätokko, piikkikampela, pikkutuulenkala, rasvakala, siika, silakka, siloneula ja turska) sekä lisäksi korvameduusoja, kilkkejä, massiaisia (ent. halkoisjalkaisäyriäiset, Mysis sp.) ja katkoja.
Selkämerestä saatiin 12, pääaltaan pohjoisosasta 11 ja Suomenlahdesta 10 kalalajia. Lähes kaikki olivat mereisiä lajeja, poikkeuksina Pohjanlahdesta saatu siika ja Suomenlahdesta saatu mustatäplätokko.
Silakka, kilohaili ja kolmipiikki muodostivat pääosan saaliin lajien massasta kaikilla merialueilla (Suomenlahti 98, pääaltaan pohjoisosa 91 ja Selkämeri 97 prosenttia). Silakka muodosti suurimman osan koetroolisaaliin biomassasta kaikilla alueilla (Selkämeri 86, Suomenlahti 61 ja Itämeren pääaltaan pohjoisosa 56 prosenttia), kilohaili oli toiseksi yleisin Suomenlahdella ja kolmipiikki yllättäen pääaltaan pohjoisosassa.
Itämeren pääaltaan pohjoisosassa eli Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisilla alueilla kilohaili on kasvattanut osuuttaan biomassasta jo usean vuoden ajan, nyt sen osuus kuitenkin notkahti edellisiin vuosiin verrattuna. Kyse saattaa olla lyhytaikaisista merivirtojen mukana siirtymisistä, jotka ovat vaikuttaneet kilohailin ja kolmipiikin osuuksiin 2023; tällaisesta on havaittu merkkejä joinakin aiempinakin vuosina (kuva 5).
Kuva 5. Eri kalalajien suhteelliset osuudet Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämerellä koetroolisaaliissa vuosina 2013–2023. Yleisimmät lajit ovat useimmiten silakka, kilohaili ja kolmipiikki.
