Riekkokanta pienentynyt kaikissa kolmessa Ylä-Lapin kunnassa
Kesän laskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta on pienentynyt noin puoleen viime vuoden huipun jälkeen. Kanta on kuitenkin keskiarvon tuntumassa ja siten kohtuullisen vahva. Pitkän aikavälin (2008–2023) tiheyden keskiarvo on noin 8,6 riekkoa neliökilometrillä. Kesän laskentojen perusteella koko Ylä-Lapin riekkokanta on nyt noin 10 riekkoa neliökilometrillä.
Aikuiskanta on tänä vuonna yhtä vahva kuin viime vuonna, mutta poikasten osuus on vain noin 43 % koko kannasta. Poikasosuuden pitkän aikavälin keskiarvo on noin 66 % (vaihteluväli 35–80 %). Tilannetta, jossa poikasten osuus olisi näin alhainen ja aikuiskanta samalla vahva ei ole havaittu vuodesta 2008 alkaen käytössä olleen kanakoiralaskennan aikana.
─ Vahvaa aikuiskantaa selittänee osaltaan riekolle hyvät talviolosuhteet jo kolmena perättäisenä vuotena. Heikon lisääntymisen taustalla on todennäköisesti pienjyrsijöiden kannan taantuminen, jolloin pikkunisäkkäitä ravintonaan käyttävät pedot saalistavat lintujen pesiä ja poikueita, kertoo erikoistutkija Antti Paasivaara Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Riekkokannan lasku oli selvää kaikissa kolmessa Ylä-Lapin kunnassa (Enontekiö, Inari ja Utsjoki), vaikka Utsjoella taantuminen oli hiukan maltillisempaa kuin muualla.
─ Tämän vuoden riekkokanta koostuu pääosin aikuisista linnuista. Tämän vuoksi tulevan syksyn ja talven metsästyksellä vaikutetaan myös seuraavan vuoden kasvuun enemmän kuin, jos kanta koostuisi kuluvan vuoden poikasista. Taustalla on oletus siitä, että nuorten lintujen luontainen kuolleisuus on suurempaa ja tuleva lisääntymismenestys heikompaa kuin aikuisilla linnuilla, Paasivaara kertoo.
Ylä-Lapin riekkokannan laskennassa käytetään apuna kanakoiria
Kanakoiralaskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Ylä-Lapin riekkokannan arviointi tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten, Metsähallituksen ja Luken kesken. Vapaaehtoiset vastaavat laskennasta, jota Metsähallitus koordinoi. Luke analysoi ja raportoi laskentatulokset.
Tänä vuonna laskettiin yhteensä noin 725 kilometriä laskentalinjaa, joka kattoi tasaisesti koko Ylä-Lapin tunturialueet. Kiitos kaikille laskentaan osallistuneille.
Kanakoira-avusteinen riekkolaskenta etäisyysmenetelmällä on kehitetty avoimiin tunturi- ja tundraelinympäristöihin, jotta linjan tuntuman riekot havaittaisiin mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Tunturiekosysteemeissä riekkokannan taso ja vaihtelut eroavat metsäalueiden riekkokannoista, joissa riekko on taantunut viime vuosikymmeninä. Ylä-Lapin riekkokannan vaihtelut ovat ennemmin samassa tahdissa pohjoisen Norjan ja Ruotsin riekkokantojen kanssa.
Ylä-Lapin riekkokannan arviointimenetelmä
Etäisyysmenetelmä poikkeaa riistakolmiolaskennasta tai muusta linjalaskennasta siten, että päätyön lintujen hakemisessa suorittavat kokeneet kanakoirat. Sama menetelmä on käytössä myös Norjan ja Ruotsin riekkokannan arvioinnissa ja kannansäätelyn suunnittelussa.
Jokaisen havainnon eli parven etäisyys laskentalinjasta kirjataan ylös ja kaikkien etäisyyksien jakauman avulla määritetään ns. havaittavuus. Tämä tarkoittaa sitä luonnollista ilmiötä, kun kanakoirat havaitsevat riekkoja yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Sen sijaan laskentalinjalla ja aivan sen lähituntumassa havaitaan yleensä lähes kaikki riekot.
Havaittavuus vaihtelee muun muassa laskentaolosuhteiden mukaan ja se on joka vuosi hiukan erilainen. Havaittavuuden avulla määritetään vuosikohtainen laskentakaista ja sen kattama pinta-ala, johon suhteuttamalla riekkohavainnot muutetaan kannantiheydeksi. Menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja erilaisiin laskentaolosuhteisiin. Nykyisin riekkolaskennassa käytetään norjalaisten hallinnoimaa sähköistä tiedonkeruujärjestelmää.
