Muuttuvat kesäsäät vaikuttavat hirviin – talvesta selviäminen vaikeutuu kuumien kesien seurauksena
Hirvieläimet kuuluvat metsäekosysteemin avainlajeihin, joihin sekä ilmastonmuutoksen myötä lämpenevillä kesillä että talvilla on erilaisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia. Aiheesta on julkaistu lukuisia tutkimuksia 2000-luvulla, mutta nyt kansainvälinen tutkimusryhmä on koostanut tulokset yksiin kansiin.
Lauhkea talvi hyödyttää valkohäntäkaurista, mutta hirvi kärsii
Yleisenä havaintona oli, että monet lajeista voivat hyötyä lauhkeammista talvista etenkin, jos ne ovat vähälumisia: lämpimänä pysymiseen tarvitaan vähemmän energiaa, ja lumen määrän vähentyessä ravinnon hankinta ja liikkuminen on helpompaa. Tällaiset muutokset ovat hyödyllisiä erityisesti eteläisemmille lajeille. Tämä havaittiin esimerkiksi valkohäntäkauriilla, jonka populaatiot ovat Pohjois-Amerikassa kasvaneet ja levittäytyneet pohjoisemmaksi.
”Tämän perusteella voi arvioida, että myös Suomessa metsä- ja valkohäntäkauriiden populaatiot voivat edelleen luontaisesti levittäytyä ja kasvaa, kun olosuhteet muuttuvat niille suotuisemmiksi.” tiivistää yksi artikkelin kirjoittajista, erikoistutkija Juho Matala Luonnonvarakeskuksesta.
Talvien liiallinen lämpeneminen on kuitenkin haitallista, sillä tällöin kylmyyteen sopeutuneet lajit kuten hirvi kokevat lämpöstressiä, mikä aiheuttaa fysiologista haittaa elimistölle. Lisäksi leutoina talvina vertaimevät loiset selviävät huomattavasti paremmin ja aiheuttavat hirville kiusaa. Pohjois-Amerikassa lämpimien talvien myötä lisääntyneen loispaineen on jopa havaittu lisänneen vasojen talvikuolleisuutta.
Kuumat kesät hankalia erityisesti hirvenvasoille
Kuumemmat ja kuivemmat kesät voivat haitata hirvieläimiä lämpöstressin ja heikon ravinnon saatavuuden myötä. Vaikka pidentyvä kasvukausi voi helpottaa syksyistä ravinnonhakua, se voi myös kasvattaa loiskuormaa. Tämä ilmiö havaittiin useilla eri lajeilla ja se heikentää erityisesti vasojen kuntoa merkittävästi. Hirvi on herkkä kuumuudelle: se joutuu kesien lämmetessä mukauttamaan elinympäristön käyttöään jopa ravinnon kustannuksella suojautuakseen lämmöltä, mikä vaikuttaa taas painoon ja kokoon heikentäen kannan uudistumiskykyä sekä vasojen talviselviytymistä. Ilmastonmuutos vaikuttaa enemmän eteläisempiin kuin levinneisyysalueen pohjoisosassa eläviin hirviin. Pohjois-Amerikassa on jopa arveltu hirven häviävän eteläisimmiltä esiintymisalueiltaan liian lämpimien sääolojen vuoksi.
Pääjohtopäätöksenä oli, että kesäsään muutokset vaikuttavat hirvieläimiin enemmän kuin talviaikaiset muutokset.
”Talvella ja ennen kaikkea lumella on suora vaikutus lajien liikkumiseen ja levinneisyyteen, mutta kesä-syysaikaiset helteet, kuivuudet ja loiskuorma vaikuttavat merkittävästi eläinten kuntoon ja terveyteen ja sitä kautta esimerkiksi talvesta hengissä selviytymiseen” summaa tutkimusryhmän toinen suomalaistutkija Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta.
Hirvieläinkannat kasvussa, mutta elinvoimaisuus heikentynyt – lisää tutkimusta tarvitaan
Kansainvälinen tutkijaryhmä analysoi vuosina 2000–2022 julkaistujen tutkimusten tulokset ja kirjoitti niistä koosteartikkelin. Tavoitteena oli selvittää, miten lämpötila, sadanta, lumi ja sään ääri-ilmiöt vaikuttavat hirvieläimiin, niiden elinympäristön käyttöön ja populaatioiden dynamiikkaan. Yhteensä käsiteltiin ja tiivistettiin 218 alkuperäistutkimusta. Tutkimustiedoissa on yhä puutteita esimerkiksi siinä, miten äärimmäiset sääilmiöt, kosteammat syksyt ja lumen erilaiset olomuodot (lumen ja jää vaihtelu) vaikuttavat hirvieläimiin.
Pohjoisen pallonpuoliskon hirvieläinkannat ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet voimakkaasti. Samaan aikaan niiden elinvoimaisuus on heikentynyt. Syy on osin ehkä ilmastonmuutoksessa, mutta todennäköisesti ennemminkin kantojen tiheyden vuoksi heikentyneessä ravintotilanteessa. Jotta hirvieläinkantojen hoitoa voidaan suunnitella ja sopeuttaa ilmastomuutoksen tuomiin haasteisiin, edellyttää se hirvieläinkantojen ja niihin vaikuttavien ympäristötekijöiden (esim. ravintotilanne ja loiskuorma) aktiivista seurantaa.
Lisätietoja:
Juho Matala, erikoistutkija, juho.matala@luke.fi, 029 532 5275
Markus Melin, tutkija, tutkimuspäällikkö, markus.melin@luke.fi, 029 532 2194
Tutkijaryhmän artikkeli julkaistiin arvostettussa Global Change Biology -tiedesarjassa ja se on vapaasti saatavilla alempana olevasta linkistä.
