Maankäyttösektori pysyy suurena päästölähteenä, mutta metsät ovat pieni nielu kasvihuonekaasuinventaarion 2024 ennakkotiedoissa

Vuoden 2024 kasvihuonekaasuinventaarion ennakkolaskennassa hyödynnettiin uusien tutkimustulosten perusteella päivitettyjä menetelmiä. Ennakkolaskennan mukaan maankäyttösektori (LULUCF) on edelleen merkittävä päästölähde. Aikasarjat on laskettu uudelleen päivitetyillä menetelmillä, ja esimerkiksi metsät ovat edellisestä laskennasta poiketen nyt nielu. Metsien nettonielu on kuitenkin pienentynyt huomattavasti 2010-luvun alusta ja vuoden 2024 nieluarvio on lähellä nollaa.

Ennakkotietojen mukaan maankäyttösektorin vuoden 2024 päästöt olivat 9,8 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt CO₂-ekv.). Päästöt kasvoivat edellisvuodesta 2,9 Mt CO₂-ekv. Maankäyttösektorin nettonielu on pienentynyt 2010-luvun alusta lähtien ja vuodesta 2021 sektori on ollut yhtäjaksoisesti päästölähde. Pitkän aikavälin muutos isosta nettonielusta päästölähteeksi selittyy metsämaan pienentyneellä nielulla.

Puutuotteet olivat vuonna 2024 maankäyttösektorin luokista ainoa merkittävä nielu (-2,1 Mt CO₂-ekv.). Nielu myös kasvoi 0,5 Mt CO₂-ekv. vuodesta 2023. Osa ennakkotuloksiin käytetyistä tilastoista on kuitenkin vuodelta 2023 ja tarkka arvio puutuotteiden nielusta päivitetään maaliskuussa 2026 julkaistaviin lopullisiin tuloksiin.

Viljelysmaan vuoden 2024 päästöarvio oli 8,4 Mt CO₂-ekv., jossa kasvua edellisvuoteen oli 2 prosenttia. Kosteikkojen päästöarvio pieneni 7 prosenttia vuodesta 2023 ja oli 2,1 Mt CO₂-ekv.

Alla kuva 1, josta näkyy maankäyttösektorin päästöt ja poistumat maankäyttöluokittain ennakkotiedon mukaisesti.

Metsien puustonielu ja maaperäpäästöt lähes yhtä suuret

Ennakkotulosten arvio metsämaan nielusta vuodelle 2024 oli -0,15 Mt CO₂-ekv. Puuston kasvu ylitti kokonaispoistuman (hakkuut ja luonnonpoistuma) ja puuston nettonielu oli -11,1 Mt CO₂-ekv. Myös kivennäismaametsien maaperä oli -0,8 Mt CO₂-ekv. nielu, mutta turvemaametsien maaperän päästöt olivat lähes yhtä suuret kuin puuston ja kivennäismaan yhteenlasketut nielut. Vuodesta 2023 metsien nettonielu pieneni 3,5 Mt CO₂-ekv., kun puuston nettonielu pieneni kasvaneiden hakkuiden myötä, turvemaiden hiilidioksidipäästöt kasvoivat ja kivennäismaiden nielu pieneni.

Metsämaa on vuoden 2024 ennakkotulosten mukaan pysynyt nettonieluna koko aikasarjan ajan, mutta nielu on pienentynyt merkittävästi 2010-luvun alusta. Nettonielua ovat heikentäneet monet tekijät: lisääntyneet hakkuut, luonnonpoistuman lisääntyminen, puustobiomassan pienentyneet kasvuarviot, turvemaametsien kasvaneet hiilidioksidipäästöt ja kivennäismaametsien maaperänielun heikkeneminen.

Alla kuva 2, josta näkyy metsämaan päästöt ja poistumat ennakkotietojen mukaisesti.

Maataloussektorin päästöt pysyivät ennallaan

Maataloussektorin päästöt (6,2 Mt CO₂-ekv.) pysyivät 2024 ennakkotietojen mukaan samalla tasolla kuin vuonna 2023. Nautojen määrien vähentyminen pienensi eläinten ruuansulatuksen päästöjä. Myös kalkituksen päästöt olivat edellisvuotta alhaisemmat. Sen sijaan maaperän päästöt kasvoivat, joten kokonaispäästöt eivät muuttuneet edellisvuoteen verrattuna.

Nyt julkaistussa ennakkotuloksessa lannoituksen vuoden 2024 päästöt perustuvat vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin, koska vuoden 2024 tietoja ei vielä ole saatavilla. Tiedot päivitetään maaliskuussa 2026 julkaistaviin lopullisiin tuloksiin.

Alla kuva 3, josta näkyy maataloussektorin päästöt päästölähteittäin ennakkotietojen mukaisesti.

Epävarmuudet ja päästö- ja nieluarvioiden tulkinta

Kasvihuonekaasuinventaarion päästö- ja nieluarvioiden laskentaan liittyy epävarmuuksia, jotka syntyvät mitattavien kohteiden otannasta, mittauksista ja laskentaan käytettävistä tilastotiedoista ja malleista. Kuvassa 4 on esitetty metsien hiilitasetuloksiin liittyvät epävarmuudet 95 prosentin luottamusväleinä sekä vuosille 1990 ja 2024 että näiden vuosien väliselle muutokselle. Luottamusvälin tulkinta on, että nielu- tai päästöarvio on 95 prosentin todennäköisyydellä luottamusvälin sisällä.

Vuoden 2024 tuloksissa elävän puuston nettonieluarvion 95 prosentin luottamusväli on kokonaan nielun puolella ja voidaan päätellä, että elävä puusto on hyvin todennäköisesti vähintään -6,5 Mt CO₂-ekv. nettonielu. Samalla tavalla voidaan päätellä, että turvemaat (orgaaninen maaperä) ovat hyvin todennäköisesti vähintään 4,6 Mt CO₂-ekv. päästölähde. Sen sijaan, koska metsämaan kokonaistuloksen luottamusväli ulottuu nielusta päästön puolelle, ei voida varmuudella sanoa, onko metsämaa nielu vai päästölähde.

95 %:n luottamusvälit metsämaan raportointiluokkien vuosien 1990 ja 2024 nettopäästö- ja nettonieluarvioille sekä näiden vuosien välisille muutosarvioille

Kuva 4. 95 %:n luottamusvälit metsämaan raportointiluokkien vuosien 1990 ja 2024 nettopäästö- ja nettonieluarvioille sekä näiden vuosien välisille muutosarvioille.

Ennakkolaskentaan sisältyvät menetelmäpäivitykset

Vuoden 2024 kasvihuonekaasuinventaarion ennakkolaskentaan sisältää useiden laskentamenetelmien päivityksiä.

Metsämaan puustobiomassan varaston, kasvun ja poistumien arvioinnissa otettiin käyttöön uudet puuston biomassamallit (Repola ym. 2025, käsikirjoitus vertaisarvioitavana), ja ojien metaanipäästöjen laskenta päivitettiin kansallisilla päästökertoimilla, jotka huomioivat ojien sammalpeitteen päästöjä vähentävän vaikutuksen (Rissanen ym. 2023). Lisäksi metsämaan laskentaan lisättiin typen huuhtoutumisesta aiheutuvat epäsuorat dityppioksidipäästöt ja karikelaskennassa havaittu virhe korjattiin.
Rakennettujen maiden laskennan päivityksessä inventaarioon sisällytettiin rakennetuksi maaksi muuttuneiden kivennäismailla sijaitsevien viljelys- ja ruohikkoalueiden hiilidioksidipäästöt sekä mineralisaation suorat ja epäsuorat dityppioksidipäästöt. Lisäksi laskentaan lisättiin rakennettujen alueiden orgaanisten maiden hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt. EU:n kattava tarkastus edellytti näiden uusien päästöluokkien lisäämistä inventaarioraportointiin.
Viljelysmaiden laskentaa päivitettiin peltolohkojen ulkopuolisten alueiden osalta: alueille, jotka eivät ole aktiivisessa viljelykäytössä, sovelletaan nyt ruohikkoalueiden mukaista päästölaskentaa. Kivennäis- ja turvemaapeltojen maaperän hiilitaselaskentaa kehitettiin tarkentamalla laskennassa käytettyjä kasvilajiluokituksia ja siirtymällä maakuntatason mallinnukseen.
Viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden muutosluokkien laskentaa päivitettiin huomioimalla peltokasvien biomassan kausivaihtelu. Lisäksi metsästä ja kosteikoista maatalousmaiksi muuttuneiden alueiden luokittelukriteerejä orgaanisiin ja kivennäismaihin muutettiin. Päivityksen tavoitteena oli estää maaperäluokkien määrittelyeroista aiheutuvat keinotekoiset siirtymät orgaanisista maista kivennäismaihin.
Maatalousmaiden dityppioksidipäästöjen laskenta maataloussektorilla perustuu samoihin pinta-aloihin ja lähtöoletuksiin kuin hiilidioksidipäästöjen laskenta maankäyttösektorilla. Tämän vuoksi maankäyttösektorin viljelysmaiden laskentamenetelmäpäivitykset vaikuttavat myös maataloussektorin laskentaan. Toteutetut menetelmäpäivitykset on otettu huomioon maataloussektorin maatalousmaiden dityppioksidipäästöjen laskennassa.

Menetelmäpäivitysten edellyttämän uudelleenlaskennan vaikutuksia

Vuoden 2024 ennakkotietojen laskentaan sisältyneet menetelmäpäivitykset edellyttivät myös aiempien vuosien inventaariotulosten uudelleenlaskentaa.
Uudelleenlaskennan seurauksena vuoden 2023 maankäyttösektorin päästöarvio, joka vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaariossa oli 12,0 Mt CO₂-ekv., on ennakkotiedoissa 6,9 Mt CO₂-ekv.
Vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaarion mukaan metsät ja kivennäismaiden maaperä olivat päästölähde vuodesta 2021, mutta vuoden 2024 ennakkotietojen mukaan metsät ja kivennäismaaperä ovat pysyneet nieluina (kuva 2). Uudelleenlaskennan seurauksena vuoden 2023 metsämaan tulos, joka edellisessä inventaariossa oli 1,22 Mt CO₂-ekv. nettopäästö, on nyt -3,6 Mt CO₂-ekv. nettonielu (kuva 2).
Uudelleenlaskennan metsien nettonieluarviota kasvattava vaikutus johtuu pääasiassa siitä, että laajempaan lähtöaineistoon perustuvat uudet biomassamallit lisäsivät puuston nettonieluarviota. Vaikutus oli erityisen huomattava aikasarjan puolivälissä 2000-luvun alussa, jolloin uudet biomassamallit tuottivat noin 10 Mt CO₂-ekv. suuremman metsänielun kuin aikaisemmin käytössä olleet mallit (kuva 2).
Vuonna 2023 uusien biomassamallien nettonielua lisäävä vaikutus oli puuston osalta enää noin 2 Mt CO₂-ekv., ja koska ennakkolaskentaan saadut valtakunnan metsien 13. inventoinnin (VMI13) tuottamat luonnonpoistuma-arviot olivat suuremmat kuin aiemmin käytössä olleet VMI12:n tuottamat arviot, puuston nettonieluarvio vuodelle 2023 oli ennakkotuloksissa lopulta 0,33 Mt CO₂-ekv. pienempi kuin vuoden 2023 inventaariossa.
Puuston uudet biomassamallit vaikuttivat myös kivennäis- ja turvemaaperien hiilitasearvioihin pienentäen vuoden 2023 hiilidioksidipäästöarvioita. Kun puuston luonnonpoistuman kasvu ja karikelaskentaan tehty korjaus pienensivät myös maaperien päästöarvioita, maaperien vuoden 2023 yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt pienenivät ennakkotuloksissa yhteensä 4,7 Mt CO₂-ekv. edellisessä inventaariossa raportoituun arvioon verrattuna.
Metsäojien metaanipäästöjen uuden laskentamenetelmän käyttöönotto vähensi turvemaametsien vuoden 2023 maaperäpäästöjä 0,44 Mt CO₂-ekv.
Rakennettujen alueiden laskentaan lisätyt päästölähteet kasvattivat vuoden 2023 päästöarviota 0,2 Mt CO₂-ekv.
Peltolohkojen ulkopuolisten alueiden laskenta ruohikkomaiden laskentaa soveltaen pienensi vuoden 2023 viljelysmaiden päästöarviota 0,06 Mt CO₂-ekv. Viljelysmaiden laskentaan tehtiin kuitenkin myös muita uudistuksia, ja eri muutosten yhteisvaikutuksena vuoden 2023 päästöarvio pieneni lopulta vain 0,04 Mt CO₂-ekv.
Ruohikkoalueiden laskentaan tehdyt tarkennukset pienensivät vuoden 2023 päästöarviota 0,03 Mt CO₂-ekv.
Yksi tapa arvioida menetelmäpäivityksen vaikutuksen suuruutta on suhteuttaa se kyseisen luokan päästö- tai nieluarvion epävarmuuteen. Esimerkiksi, metsämaan vuoden 2023 hiilitasearvion muutos 4,8 Mt CO₂-ekv. on vain kolmasosa metsämaan vuoden 2024 hiilitasearvion 95 prosentin luottamusvälistä 14,2 Mt CO₂-ekv. (katso Tietolaatikko Epävarmuudet ja päästö- ja nieluarvioiden tulkinta).

Miksi kasvihuonekaasuinventaariossa tehdään menetelmäkehitystä, vaikka se muuttaa aiempien vuosien tuloksia?

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) laskentaohjeistus ja Euroopan unioni edellyttävät päästölaskennan menetelmäkehitystä. Laskentamenetelmiä kehittämällä inventaariossa voidaan ottaa huomioon uudet tutkimustulokset.
Kun laskentamenetelmät tai lähtöaineistot uudistuvat, tulee uusimpaan inventaarioon laskea koko inventaarioaikasarja uudelleen vuodesta 1990 lähtien. Näin myös aikaisemmin raportoidut päästö- ja nieluarviot tarkentuvat.
Menetelmäkehitys on tärkeää, jotta ilmastotoimien vaikutuksia pystytään seuraamaan mahdollisimman tarkasti ja ne voidaan kohdentaa oikein.