Luontokatoa vastaan uusin keinoin – Teoriat käytännön testissä Luken johdolla

Luonnon monimuotoisuuden lisääminen vaatii toimintatapojen pysyvää muutosta, mikä on osoittautunut vaikeaksi. Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtamassa kansainvälisessä COEVOLVERS-hankkeessa tutkitaan keinoja jouduttaa muutosta. Uuden näkökulman tarjoaa ajatus ihmisen ja luonnon vastavuoroisuudesta, yhteisluomisesta, jossa kaikki osapuolet tukevat toistensa hyvinvointia.

”Luontoperäisiä ratkaisuja kehittävässä toiminnassa haasteena on innostuksen ylläpitäminen ja konkreettisten toimien pitkäkestoinen toteutus”, sanoo Luken tutkimusprofessori Juha Hiedanpää. Hänen mukaansa lähtökohta on usein hyvä: teoriassa on usein hyvinkin selvää, miten luonnon monimuotoisuutta kannattaisi tietyllä alueella edistää. Ratkaisua etsitään pääsääntöisesti vuorovaikutuksessa paikallisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Tutkijat kutsuvat tällaista suunnittelua yhteiskehittämiseksi (co-design). Usein löydetäänkin ratkaisu, joka samanaikaisesti tyydyttää ihmisten tarpeita ja soveltuu luonnon elvyttämiseen juuri kyseisellä alueella.

Nämä lähtökohdat eivät kuitenkaan aina riitä pitkäkestoisen muutoksen aikaansaamiseksi, kun käytännön toiminta saattaa kuihtua pian kehitysprojektin jälkeen. Onkin vielä yksi lähtökohta, tai pikemminkin tavoite, joka on Hiedanpään mukaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on yhteisluominen (co-creation).

Hiedanpää tarkoittaa yhteisluomisella sellaista ihmisten ja muiden lajien tai luontoalueiden välistä vuorovaikutusta, joka tukee kaikkien osapuolten hyvinvointia ja vahvistaa niiden kykyä kohdata myös tulevia haasteita. Tähän tähtää kansainvälinen EU-rahoitteinen hanke COEVOLVERS, jota Hiedanpää johtaa.

”Yhteisluominen pitkäkestoisen muutoksen mahdollistajana on uusi ja erittäin innostava tutkimuskohde. Kehitämme kansainvälisten kumppaneidemme kanssa uutta teoreettista perustaa ja pääsemme kehittämään ja kokeilemaan sitä käytännössä seitsemässä living lab -kohteessa eri puolilla Eurooppaa.”

Yhteisluominen pureutuu luonnon ja ihmisten elämään

Hiedanpään kertomat esimerkit selventävät, miten abstraktilta kuulostava yhteisluominen voisi käytännössä toimia.

”Espanjan Kataloniassa meillä on kohteena alue, jossa sekä luonto että ihmiset kärsivät kuivuudesta. Tilannetta voisi helpottaa se, että lampaat laiduntaisivat paloherkällä nurmella. Tästä maanomistajat, viljelijät, lampaankasvattajat sekä hallinto voivat sopia yhdessä. Parhaimmillaan ratkaisu hyödyttää kaikkia toimijoita sekä luontoa ja luo edellytyksiä sopeutua globaalin muutoksen uusiin ilmentymiin.”

Hiedanpään toinen esimerkki koskee asuinalueen lisärakentamista.

”Ekologisen kompensaation näkökulmasta riittää, että puistoa tai metsää tuhottaessa tarjotaan samanlaisia luontoarvoja toisessa paikassa. Mutta jos lähiluonto menetetään, kuka lähtee ulkoiluttamaan koiraansa viiden kilometrin päähän?”

Hiedanpää kannustaa asuinalueiden kehittäjiä selvittämään, millainen suhde asukkailla on luontoon ja mikä voisi tarjota heille arkisia luontokokemuksia mahdollisesti menetettävien luontoarvojen hyvittämiseksi. Keskusteluissa voi tulla ilmi, että esimerkiksi puiston menetystä voisi paikata pääsy merenrantaan, jonka telakka ja satama estävät tällä hetkellä. Tämänkaltainen tilanne on Hiedanpään mukaan Turun Pansio-Perno-alueella, joka on yksi COEVOLVERS-hankkeen living labeistä.

Hiedanpää pitää yhtenä COEVOLVERS-hankkeen tärkeänä tavoitteena tuottaa hyötyä myös ihmisille, jotka eivät välttämättä osaa omin voimin puolustaa oikeuksiaan puhtaaseen ja terveelliseen luontoon. 

Yhteistyön ytimessä: menetelmät, työkalut ja yhteishenki

Kun Hiedanpää suunnitteli COEVOLVERS-hanketta, hän kutsui mukaan tutkijoita, joilla hän tiesi olevan maailmanluokan osaamista aiemman yhteistyön perusteella. 

”Tällaisessa hankkeessa kannattaa varmistaa, että yhteistyö sujuu hyvässä hengessä, koska huipputulosten aikaansaanti on sen varassa. Osa meistä kehittää teoriaa, toiset testaavat sitä living lab -kohteissa, ja data palautuu taas heiltä teorian kehittäjille. Jokaisen työ säteilee muiden työhön.”

Hiedanpää korostaa, että living lab -kohteet ovat keskenään erilaisia, mutta tutkijat tukevat vuorovaikutusta ja keräävät dataa yhdenmukaisin menetelmin. 

”Yhteistyötä edistää myös se, että tutkijat saavat keskittyä töihinsä. Heillä on mahdollisimman vähän huolta ja vaivaa järjestelyistä, koska Luken projektikeskuksen huippuammattilaiset hoitavat hallinnolliset työt. Tämä koskee myös minua. Voin keskittyä hankkeen tieteelliseen johtamiseen.”

Ensimmäinen merkki onnistuneesta yhteistyöstä tuli Hiedanpään mukaan jo ennen hankkeen alkua, kun hankehakemus keräsi täydet pisteet EU-arvioinnissa.

Teksti: Marianna Salin