Kesän 2023 vesilintukannat edellisvuoden tasolla

Vesilintukannat ovat pitkällä aikavälillä taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä, mutta rehevien vesistöjen linnut ovat taantuneet karujen vesien linnustoa jyrkemmin.

Lintujen kannankehitys on ollut vakaata karuilla vesillä kymmenen viime vuoden aikana, kun taas taantuma on yhä jatkunut rehevillä vesistöillä.

"Runsaimpien riistasorsien parimäärät olivat kesän 2023 laskentojen perusteella lähellä viime vuoden tasoa", kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

"Vesilintujen pitkäaikaiseen taantumaan ovat vaikuttaneet erityisesti vesilintujen ravinnonsaantia heikentänyt vesistöjen ylirehevöityminen sekä vieraspetojen runsastuminen", Piha toteaa.

Tärkeimpien riistavesilintujen kantojen kehitys:

Sinisorsan valtakunnallinen pesimäkanta kasvoi 38 seurantavuoden alkupuoliskolla viidenneksellä, mutta 2000-luvulla kanta ei ole enää kasvanut. Vuoden 2023 parimäärä on viime vuosien tasolla ja koko seurantahistorian keskiarvon tuntumassa. Vuonna 2023 poikasten kokonaismäärä oli 12 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, ja myös parikohtainen poikastuotto oli 15 % pitkäaikaista keskiarvoa pienempi. Vuoteen 2022 verrattuna poikasia on hieman vähemmän, ja etenkin parikohtainen poikastuotto oli edellisvuotista heikompaa.

Tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä (38 vuotta) vähentynyt liki neljänneksen. Vuoden 2023 valtakunnallinen parimäärä on noin 24 % seurantahistorian keskiarvon alapuolella, lähellä viime vuoden tasoa. Vuonna 2023 poikasten kokonaismäärä oli 25 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, mutta parikohtainen poikastuotto oli hieman (7 %) seurantahistorian keskiarvon yläpuolella. Verrattuna vuoteen 2022 sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto olivat suurempia.

Haapanan parimäärä on pienentynyt vesilintuseurannan 38 vuoden aikana peräti 58 %. Kannan hupeneminen on ollut voimakkaampaa etelässä ja pohjoisessa kuin maan keskiosissa. Vuonna 2023 valtakunnallinen parimäärä on 10 % viime vuotta pienempi ja noin 44 % seurantahistorian keskiarvon alapuolella. Vuosi 2023 oli pesintämenestyksen kannalta seurantahistorian heikommasta päästä, sillä poikasten määrä oli 47 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja parikohtainen poikastuottokin 6 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto olivat tänä vuonna selvästi vuotta 2022 pienempiä.

Telkän valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 38 seurantavuoden aikana 11 %. Alueelliset tarkastelut osoittavat, että parimäärät ovat pienentyneet maan eteläosissa myös lyhyellä aikavälillä, kun taas pohjoisessa telkkä on runsastunut. Vuoden 2023 valtakunnallinen parimäärä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa ja noin 9 % suurempi kuin vuonna 2022. Vuonna 2023 poikasten kokonaismäärä oli 14 % ja parikohtainen poikastuotto 16 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Sekä poikasten kokonaismäärä että poikastuotto olivat 2023 samalla tasolla kuin edeltävänä vuonna.

Muiden vesilintulajien kantojen kehitys:

• Vuonna 2023 päivitetyn aineiston mukaan jouhisorsan pesimäkanta on pienentynyt 74 % viimeisen 38 vuoden aikana ja kanta on pienentynyt voimakkaammin maan keski- ja eteläosissa kuin pohjoisessa.
• Tukkasotkan parimäärä on pitkällä aikavälillä pienentynyt koko maassa noin 76 %. Alueelliset tarkastelut osoittavat, että kanta on taantunut jyrkimmin etelässä (83 %) ja maan keskiosissa (91 %), mutta pohjoisessakin taantuma on 49 %.
• Isokoskelo on seurantahistorian aikana taantunut 42 %, mutta kanta on kääntynyt kasvuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2023 parimäärä oli 11 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja kasvoi 4 % vuodesta 2022.
• Tukkakoskelon parimäärä on 38 vuoden aikana pienentynyt 44 %, mutta on ollut vakaa vimmeisen kymmenen vuoden ajan. Vuoden 2023 valtakunnallinen parimäärä oli 17 % edeltävän vuoden tasoa pienempi ja 22 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Kuikan pesivien parien määrä on pysynyt 38 seurantavuoden aikana valtakunnallisesti vakaana, mutta runsastunut 45 % viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvu on ollut voimakkainta maan pohjoisosissa. Vuonna 2023 parimäärä oli 6 % pienempi kuin 2022, mutta noin 20 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.
• Laulujoutsenen valtakunnallinen kanta on kasvanut 38 vuoden aikana yli nelinkertaiseksi. Kasvu on pitkällä aikavälillä ollut voimakkainta etelässä.
• Lapasorsan valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 38 seurantavuoden aikana 62 %.
• Punasotkan pesivien parien määrä on romahtanut peräti 96 % seurantahistorian aikana.
• Nokikana on taantunut voimakkaasti pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Vuonna 2023 parimäärä oli 52 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Silkkiuikun parimäärä on pienentynyt 38 seurantavuoden aikana 53 %.
• Härkälinnun kanta on pienentynyt seurantahistorian aikana 30 %, mutta kuluvana vuonna kanta kasvoi 40 % edellisvuoden tasosta ja on 16 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Mustakurkku-uikun parimäärä on pienentynyt pitkällä aikavälillä 79 %, mutta vuonna 2023 parimäärä oli edeltävän vuoden tasolla.

Vapaaehtoiset vastaavat laskennoista

Vesilintuaineisto koostuu pääosin vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien sisävesillä suorittamista pari- ja poikuelaskennoista. Ensimmäinen parilaskenta tehdään noin viikko jäiden lähdön jälkeen ja toinen 2–3 viikkoa myöhemmin. Heinäkuussa (1.–20.7.) lasketaan poikueet samoilla laskentapisteillä. Vuonna 2023 parilaskentoja tehtiin yhteensä 1256 ja poikuelaskentoja 642 kohteella. Laskentoja organisoi yhdessä Luonnonvarakeskus ja Luomus, ja laskentojen toteutusta tukee Suomen riistakeskus.

Suuret kiitokset kaikille laskentaan osallistuneille!