Katsaus: Useat lintu- ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaloita
Tuulienergia on tärkeä osa vihreää siirtymää, mutta sen kääntöpuolena ovat tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriövaikutukset eläinten elinympäristöihin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) kansainvälisen koostejulkaisun mukaan monet lintu- ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaa. Yksilöiden siirtyminen osittain tai kokonaan voimaloiden alueelta voi pienentää populaatiokokoja, mistä on haitallisia seurauksia erityisesti harvinaisille ja uhanalaisiin lajeille.
Luken tutkimusryhmä koosti yhteen 84 tutkimusta 22 maasta ja erotti niistä 160 tapausta, joissa tuotettiin tietoa siitä, kuinka kauas tuulivoimalat vaikuttavat eri lintu- ja nisäkäsryhmiin. Tutkittuja vaikutuksia olivat esimerkiksi populaatiokoon pieneneminen, muutokset lintujen soidinkäyttäytymisessä, poikastuoton väheneminen ja poikaskuolleisuuden kasvu.
– Mikäli näitä muutoksia havaittiin tuulivoimaloiden läheisyydessä, tieto huomioitiin niin sanottuna siirtymisvaikutuksena. Tapaukset, joissa vaikutuksia ei havaittu, huomioitiin puolestaan ei-siirtymisenä, kertoo tutkimusta johtanut Luken professori Anne Tolvanen.
Tuulivoimaloiden vaikutuksia eri eläinryhmille
Tutkituissa tapauksissa tuulivoimaloiden alueelta kauemmaksi siirtyi 63 % linnuista, 72 % lepakoista ja 67 % maanisäkkäistä.
- Johdonmukaisimmin siirtyivät kurjet (3 siirtymää/3 tutkittua tapausta), pöllöt (2/2) ja porot (6/6). Ne siirtyivät keskimäärin 5 km kauemmaksi tuulivoimaloista.
- Metsäkanalinnuilla vaikutukset ulottuivat keskimäärin 5 km päähän, mutta 11:ssa 18:sta tapauksessa.
- Lepakoihin vaikutukset ulottuivat keskimäärin 1 km etäisyydelle (21 siirtymää/29 tutkittua tapausta)
- Sorsalintuihin (6 siirtymää/7 tutkittua tapausta), petolintuihin (24/30), varpuslintuihin (16/32) ja kahlaajiin (8/19) vaikutukset keskimäärin 500 m etäisyydelle.
Julkaisuun koostettiin myös tarkastelluissa tutkimuksissa arvioituja syitä, miksi joku laji ei siirtynyt tuulivoimalan tieltä. Yleisimmin raportoitiin puutteellinen koejärjestely, joka vaikeutti siirtymisvaikutuksien havaitsemista. Tällainen saattoi olla esimerkiksi liian lyhyt seurantajakso tai vähäinen havaintopisteiden määrä.
Siirtymättömyyden syiksi raportoitiin myös yksilö- ja lajikohtaisia ominaisuuksia, kuten nuori ikä ja se, että laji suosii luontaisesti avoimia ympäristöjä ravinnon saannin tai petojen välttämisen takia. Kolmas syy sille, ettei siirtymää todettu, oli tuulivoimaloiden ympäristön tarjoamat resurssit, esimerkiksi sora sorsalintujen pesämateriaaliksi ja metsäkanalintujen ruoansulatukseen.
– Huomioitavaa oli, että vaikutukset ja etäisyydet vaihtelivat huomattavasti jopa saman lajin sisällä riippuen yksilöiden iästä, sukupuolesta, seurannan ajankohdasta ja itse tutkimusjärjestelyistä. Esimerkiksi varpuslinnut saattoivat tottua tuulivoimaloihin, ja alussa havaitut siirtymisvaikutukset saattoivat myöhemmässä vaiheessa loppua. Lisäksi saman lajin yksilöt, kuten monet lepakot saattoivat sekä välttää tuulivoimaloita että kerääntyä niiden läheisyyteen. Syynä tähän arvoitiin olevan esimerkiksi ravinnon saannin, kertoo Tolvanen.
Tutkimuksesta apua suunnitteluun ja elinympäristöjen säilyttämiseen
Anne Tolvanen kannustaa käyttämään tuoretta tutkimuskoostetta apuna tuulivoimaloiden sijoittelua suunniteltaessa, jotta haittavaikutukset luontoon ja elinympäristöihin minimoitaisiin.
Kotimaista tutkimustietoa on tulossa lisää vuonna 2023 käynnistetystä tuulivoiman vaikutuksia koskevasta WINDLIFE-seurantatutkimuksesta, joka liittyy kolmeen direktiivilajiin, eli suteen, metsäpeuraan ja maakotkaan.
– Viisivuotisen tutkimuksen lähtökohtana ovat tiukasti suojeltuihin direktiivilajeihin liittyvät tiedon puutteet. Erityisesti ympäristövaikutusten arviointeja varten tuotetaan Suomen oloihin sovellettavaa tietoa. Myös poronhoidon käytännöt ovat erilaisia eri maissa ja siksi tässä uudessa, osittain tuulivoimayhtiöiden rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään tuulivoiman vaikutuksia myös poronhoitoon, kertoo tutkimusta johtava erikoistutkija Ari Nikula Lukesta.
Julkaisu tuotettiin osana maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni- tutkimus- ja innovaatio-ohjelman rahoittamaa LandUseZero-hanketta, jossa selvitetään tuulivoiman, metsien käsittelyn ja soiden ennallistamisen yhteisvaikutuksia ilmastoon, monimuotoisuuteen talouteen ja yleiseen hyväksyttävyyteen.
