Luonnonvarakeskuksen tiekartta: Maankäyttö, alueellinen oikeudenmukaisuus ja geopolitiikka korostuvat energiasiirtymän seuraavassa vaiheessa

Suomi on ottanut suuren harppauksen irti fossiilisesta ja venäläisestä energiasta. Seuraava vaihe vaatii määrätietoisia päätöksiä: uusiutuva energia tarvitsee tilaa, hyväksyttävyyttä ja turvallisia toimitusketjuja.  

Luonnonvarakeskuksen (Luke) REPower-hankkeen strateginen tiekartta kuvaa, millaisia valintoja kestävä ja kokonaisturvallisuutta vahvistava energiasiirtymä edellyttää. 

Suomella on vahvat lähtökohdat, mutta strategiset valinnat ratkaisevat tulevaisuuden suunnan 

Suomen lähtötilanne energiasiirtymässä on vahva. Fossiilittoman sähköntuotannon osuus on noussut 95 prosenttiin, tuulivoiman tuotanto kasvanut yli 20 terawattituntiin ja energiajärjestelmä on irtautunut venäläisestä energiasta. 

”Seuraavaksi ratkaistaan, mihin uusiutuvan energian hankkeet sijoitetaan, miten sähköverkot ja luvitus pysyvät mukana, miten luontovaikutuksia hallitaan, miten alueet hyötyvät ja miten huoltovarmuus turvataan”, sanoo REPower-hankkeen johtaja, Luken tutkimuspäällikkö Johanna Routa. 

Tiekartta ei ennusta yhtä tulevaisuutta, vaan kuvaa kolme vaihtoehtoista polkua Suomen energiajärjestelmän kehitykselle.  

• EU-velvoitepolku perustuu EU-sääntelyn toimeenpanoon ja tuulivoiman maltilliseen kasvuun.  
• Biotalouspolussa korostuu biomassan ohjautuminen korkean jalostusarvon tuotteisiin, kuten biohiileen, biokaasuun ja biopolttonesteisiin. 
• Sähköistymispolussa datakeskukset, uusiutuva vety ja synteettiset polttoaineet kasvattavat sähkönkulutusta ja tuulivoiman tuotantoa voimakkaasti. 

“Polut osoittavat, että energiatulevaisuus ei ratkea vain tuotantomäärillä. Strategiset valinnat vaikuttavat siihen, kuinka paljon uusiutuva energia tarvitsee maa- ja merialueita, millaisia investointeja Suomeen syntyy ja kuinka paljon energiasiirtymän hyödyistä jää eri alueille”, jatkaa Routa. 

Maankäytön ja alueellisen oikeudenmukaisuuden kysymykset korostuvat 

Energiasiirtymä on Suomessa yhä selvemmin maankäyttökysymys. Tuuli- ja aurinkovoima, sähköverkot, varastot ja uusi teollisuus tarvitsevat maa- ja merialueita. Koska Suomi on metsäinen maa, suuri osa uusiutuvan energian hankkeista sijoittuu metsäympäristöihin, mikä vaikuttaa esimerkiksi metsätalouteen, virkistyskäyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen. 

Hankkeiden paikalliset vaikutukset on tunnistettava ennen kuin ratkaisut lukitaan. Tiekartta korostaa ennakoivaa suunnittelua, jossa sijoittaminen, sähköverkon kehittäminen, luvitus, luontovaikutukset ja paikallinen hyväksyttävyys sovitetaan yhteen. 

Myös hyötyjen ja haittojen jakautuminen nousee yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. Uusiutuvan energian tuotanto painottuu erityisesti Länsi- ja Pohjois-Suomeen, kun taas sähkön kulutus keskittyy kaupunkeihin. Siirtymä onnistuu vain, jos alueet kokevat sen reiluksi ja voivat vaikuttaa hankkeisiin ajoissa. 

Karttatarkastelu näyttää, että tuulivoiman määrän kasvu ja etäisyysvaatimukset voivat siirtää tuotantoa yhä vahvemmin tietyille alueille Suomessa. Kuva: Jouni Karhu / Luke.

Bioenergia muuttuu perustuotannosta jouston ja huoltovarmuuden lähteeksi 

Bioenergia säilyy kaikissa tulevaisuuspoluissa tärkeänä osana kotimaista energiajärjestelmää, mutta sen rooli muuttuu. Kun tuuli- ja aurinkovoiman osuus kasvaa ja lämmöntuotanto sähköistyy, puupohjaisen energian jatkuva vuosikäyttö voi vähentyä. Samalla sen merkitys korostuu järjestelmän jouston ja huoltovarmuuden lähteenä erityisesti talven kulutushuippujen aikana. 

Tiekartan mukaan biomassaa on käytettävä aiempaa suunnitelmallisemmin. Käytössä on sovitettava yhteen taloudellinen arvo, luonnon monimuotoisuus ja energiajärjestelmän tarpeet. Puuta ja muita biomassoja tulisi ohjata korkean jalostusarvon tuotteisiin silloin, kun se on mahdollista. Energiakäyttö on perusteltua erityisesti silloin, kun bioenergialla turvataan järjestelmän joustoa ja huoltovarmuutta. 

Uusiutuva energia suojaa geopolitiikan heilahteluilta 

Uusiutuva energia vähentää riippuvuutta ulkomaisesta fossiilisesta energiasta ja sen hintavaihtelusta. Samalla kuitenkin syntyy uusia riippuvuuksia, sillä puhtaan energian teknologiat, komponentit ja kriittiset raaka-aineet ovat osa globaaleja toimitusketjuja. 

Siksi energiapolitiikkaa ei voi suunnitella irrallaan ilmasto-, teollisuus-, alue- ja turvallisuuspolitiikasta. Tiekartan mukaan näiden politiikanalojen yhteistä ennakointia on vahvistettava. Lisäksi pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan sähköverkkojen, varastojen ja energiajärjestelmän häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi.