Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat lähtevät Itämeren Suomen merialueelle suuntautuvalle tutkimusmatkalle 18.9.2024. Tuoretta tietoa silakka- ja kilohailikantojen kunnosta tarvitaan muun muassa eri maiden kalastuskiintiöiden määrittelyyn. Matkalla on mukana myös Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijoita. Yhdessä tutkitaan sopivaa menetelmää massiaisten runsauden seurantaan.
Nyt alkavan tutkimusmatkan kiinnostuksen kohteena on silakkakannan palautuminen ja siihen vaikuttavien tekijöiden seuranta. Vuosien 2020–2022 seurantamatkoilla havaittiin, että suuri osa isoista silakoista oli laihoja. Silakoita havaittiin Selkämeren kaikuluotauksissa myös huomattavan vähän (seurantajulkistus 8.12.2022). Syksyn 2023 kaikuluotausten perusteella silakan määrä oli selvästi kasvanut vuosista 2021 ja 2022.
– Pitkällä aikavälillä noin joka kolmas vuosi kaikuluotauksissa on havaittu keskimääräistä enemmän silakoita, vaikka kanta-arvion tulokseksi ei olisi saatu yhtä voimakasta runsaudenvaihtelua. Oliko syksy 2023 tällainen poikkeama vai havaitaanko silakoita edelleen runsaasti, matkanjohtaja Juha Lilja Lukesta pohtii.
Kaikuluotauksessa havaittavien silakoiden määrään vaikuttavat myös pienet silakat. Ne voivat olla lähellä rannikkoa, ja tällöin kaikuluotain ei havaitse niitä.
