EJP SOIL -ohjelma edistää eurooppalaista maaperätutkimusta

On arvioitu, että 60–70 prosenttia Euroopan Unionin maaperästä ei ole hyvässä kunnossa. Esimerkiksi lähes puolessa Euroopan viljelymaista orgaanisen hiilen pitoisuus maassa on alle 2 prosenttia.

Huoli maan kasvukunnosta ja sen ratkaisevasta merkityksestä monessa aikamme haasteessa, kuten ilmastonmuutoksessa, on kiinnittänyt laajasti huomiota EU:n tasolla (mm. A Soil Deal for Europe). Merkittävimpiä uhkia orgaanisen aineksen häviämisen ohella ovat myös biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen, eroosio, tiivistyminen, suolaantuminen ja maaperän pilaantuminen. Uusi Maaperän terveyslaki (Soil Health Law) on parhaillaan valmistelussa, ja se julkaistaan heinäkuussa 2023. Lain tavoitteena on edistää maaperän terveyttä konkreettisin toimin vuoteen 2030 mennessä.

Päätöksentekijöille ja viljelijöille tarvitaan selkeitä viestejä

Latvian yliopisto järjesti 12.–16.6. the European Joint Programme on Soil (EJP SOIL) -tutkimusohjelman vuosittaiset tiedepäivät ja yleiskokouksen, joka kokosi yli 200 tutkijaa eri puolilta Eurooppaa aurinkoiseen Riikaan. Vuoden 2020 alussa käynnistyneessä EJP SOIL -ohjelmassa on mukana 26 tutkimuslaitosta ja yliopistoa 24:stä Euroopan maasta.

EJP SOIL -ohjelman avulla lisätään ymmärrystä maaperästä sekä luodaan tutkimusyhteistyötä maatalousmaan ilmastoviisaan hoidon edistämiseksi. Yksi keskeinen tavoite on tiedon lisääminen maaperän hiilensidonnasta ja sen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Paikan päällä aisti sen, että ohjelma on onnistunut hienosti tuomaan yhteen maaperätutkijoita. Euroopan alueelliset erot ilmaston ja maaperän suhteen ovat suuria, mikä otetaan nyt entistä paremmin huomioon tutkimuksessa. Tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti myös siitä, miten erilaisten sidosryhmien tarpeet voitaisiin huomioida paremmin. ”Tiede ja politiikka eivät kohtaa toisiaan. Tarvitsemme selkeitä viestejä päätöksentekijöille ja viljelijöille. Tutkijoiden tulee viestiä muille sidosryhmille, jotta tuoretta tietoa jaetaan eikä se jää vain tiedeyhteisön käyttöön”, totesi esityksessään Soil Missionin edustaja Pandi Zdruli.

Viisivuotinen ohjelma on 80 miljoonan euron panostus maatalousmaan tutkimukseen. Ohjelman sisäiset ja ulkoiset haut tuottivat yhteensä 44 uutta projektia, joista Luonnonvarakeskus on tällä hetkellä mukana kahdeksassa (CarboSeq, INSURE, EOM4SOIL, SOMMIT, ARTEMIS, MIXROOT-C, PRAC2LIV, SCALE). Lisäksi kaksi projektia, i-SoMPE ja SIREN, ovat jo päättyneet. Riikassa oli paikalla useamman Luken tutkimushankkeen edustajia.

Suomessa EJP SOIL -ohjelmaa rahoittavat Euroopan komissio sekä maa- ja metsätalousministeriö. Ohjelmaa koordinoi ranskalainen tutkimuslaitos Institut National de la researche Agronomique (INRAE) yhteistyössä alankomaalaisen Wageningen Research (WR) -tutkimuslaitoksen kanssa.

Luken projektit

EOM4SOIL -projektin tavoitteena on löytää parhaimmat tavat palauttaa hiiltä maaperään käyttämällä erilaisia maanparannusaineita. Erikoistutkija Elina Tampio esitteli tutkimusta, jonka tavoitteena on tehostaa mädätysprosessia, lisätä mädätteen hiilipitoisuutta ja hiilen pysyvyyttä. Naudanlantaa tai biojätettä syötteenä käyttävään biokaasureaktoriin lisättiin kahta biohiiltä vaihtelevina pitoisuuksina. Tulokset osoittivat, että biohiilellä täydennetyt syötteet eivät heikentäneet biokaasuntuotantoa, mutta etenkin jätevesilietettä sisältävä, ns. lietehiili, vakautti mädätysprosessia. Prosessointitekniikat, kuten mädätys ja pyrolyysi, lisäävät pysyvän hiilen osuutta lopputuotteessa. Näin prosessoitujen biomassojen käyttö lannoitteena ja maanparannusaineena on suositeltavaa myös maaperän hiilensidonnan kannalta.

INSURE tutkii kosteikkoviljelyä eli märkyyttä sietävien kasvien viljelyä turvepelloilla, joiden pohjaveden pintaa on nostettu. Kosteikkoviljelyn päätuotteena on päästövähennykset, sillä turpeen hajoaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Joillakin pelloilla on kuitenkin korkeiden metaani- tai fosforipäästöjen riski, mikä voi vähentää ympäristöhyötyjä. Erikoistutkija Tuula Larmola kertoi, että hankkeen tavoitteena on tunnistaa riskien indikaattoreita (turpeen ominaisuuksia, viljelyhistoriaa, topografiaa jne.). Niiden avulla voidaan suunnata kosteikkoviljelyä sellaisille pelloille, joissa riskit ovat vähäisiä. Lisäksi kehitetään ymmärrystä ravinteiden ja hiilen kierrosta turvemailla. Tutkimuksessa yhdistetään todellisten peltomittausten ja mallinnuksen tuloksia.

SOMMIT-projektin tarkoituksena on tunnistaa parhaita tapoja maaperän hiilivaraston lisäämiseksi vähentäen samalla kasvihuonekaasupäästöjä. Erikoistutkija Elena Valkama esitteli tutkimusta, jossa selvitettiin miten erilaiset orgaaniset maanparannusaineet vaikuttavat dityppioksidipäästöihin. Tuloksia on koottu 15 Euroopan maasta, joissa on ollut yhteensä 53 kenttäkoetta. Orgaanisten maanparannusaineiden käytön vaikutus N₂O -päästöihin oli erittäin vaihteleva (-75 % - +200 %) epäorgaaniseen lannoitukseen verrattuna. Biohiili ja komposti vähensivät eniten N₂O -päästöjä. Kaiken kaikkiaan maanparannusaineiden käyttö vähensi päästöjä keskimäärin 10 prosenttia.