Metsävarat-tilaston laatuseloste
Tuottaja: Luonnonvarakeskus
Laadintaperuste: Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014)
Rahoituspohja: Aineiston tuottamisen rahoittaa Luonnonvarakeskus
1. Tilastojen relevanssi
1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus
Metsävaratiedot pitävät sisällään tietoa metsien pinta-aloista, puuston tilavuudesta ja biomassasta, kasvusta, metsien terveydentilasta ja monimuotoisuudesta sekä VMI:n aineistoon perustuvista hakkuumahdollisuuksista. Valtakunnan metsien inventointien (VMI) tuloksia käytetään sekä kansallisen että kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan tarpeisiin. Lisäksi tuloksia hyödynnetään metsätalouden suunnittelussa ja investointipäätösten perustietoina metsäteollisuudessa, kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa sekä tutkimusaineistoissa.
1.2 Käsitteet ja luokitukset
1.2.1 Metsätalousmaan luokitukset
Maapinta-ala jaetaan metsätalousmaahan ja muuhun maahan. Metsätalousmaata on maa, joka ei ole muussa käytössä. Metsätalousmaahan sisältyy puuntuotantoon käytettävissä oleva ja puuntuotannon ulkopuolelle jäävä maa. Hakkuut ovat kiellettyjä puuntuotannon ulkopuolelle jäävillä alueilla. Puuntuotannon ulkopuolelle kuuluvat mm. lakiin perustuvat suojelualueet, omistajan päätöksellä suojellut alueet, suojeluohjelmiin kuuluvat alueet ja ne kaava-alueet, joilla hakkuut on kielletty.
Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn mukaan seuraavasti:
Metsämaa: puuston potentiaalinen vuotuinen keskikasvu on vähintään 1,0 m³/ha
Kitumaa: puuston potentiaalinen vuotuinen keskikasvu on vähemmän kuin 1,0 m³/ha, mutta vähintään 0,1 m³/ha
Joutomaa: puuston potentiaalinen vuotuinen keskikasvu jää alle 0,1 m³/ha
Muu metsätalousmaa: sisältää metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym.
Maapohjan perusteella metsä-, kitu- ja joutomaa luokitellaan edelleen kankaisiin ja soihin. Suot ovat alueita, joilla mineraalimaata peittävä orgaaninen kerros on turvetta tai pintakasvillisuudesta yli 75 prosenttia on suokasvillisuutta.
1.2.2 Metsänomistajaryhmittely
Valtakunnan metsien inventoinnissa käytetty metsänomistajaryhmittely:
Yksityiset: Yksityiset henkilöt, henkilöyhtymät, perikunnat, toiminimet ym.
Yhtiöt: Osakeyhtiöt (pl. asunto-osakeyhtiöt) ja niiden eläkesäätiöt.
Valtio: Metsähallitus ja muut valtion virastot ja laitokset.
Muut: Kunnat, seurakunnat ja yhteisöt. Yhteisöiksi luetaan osuuskunnat, yhteismetsät, kommandiittiyhtiöt, asunto-osakeyhtiöt ja säätiöt.
1.2.3 Soiden ojitustilanne
Ojitetut suot jaetaan ojituksen vaikutuksen perusteella ojikkoihin, muuttumiin ja turvekankaisiin.
Ojikko: suo, jossa ojitus ei ole vielä vaikuttanut aluskasvillisuuteen ja puuston kasvuun. Ojikkoja ovat myös suot, joilla ojien tukkeutuminen on palauttanut suon ojitusta edeltävään tilaan.
Muuttuma: ojitusalue, jolla puuston kasvu on selvästi elpynyt, mutta aluskasvillisuutta leimaa alkuperäinen suotyyppi.
Turvekangas: suokasvillisuus on vaihtunut metsäkasvillisuusvaltaiseksi, eikä suon vesitalous ole esteenä puuston sulkeutumiselle.
1.2.4 Metsiköiden kehitysluokat
Metsiköiden kehitysluokat kuvaavat puuston metsänhoidollista ja puuntuotannollista kehitysvaihetta. Kehitysluokka määritetään vain metsämaalla.
Aukea uudistusala: uudistushakkuun seurauksena puuton ala tai alue, jolla voi olla raivattavaa puustoa ja/tai yksittäisiä jättöpuita tai jättöpuuryhmiä.
Pieni taimikko: kasvatettavien taimien keskipituus on alle 1,3 metriä.
Varttunut taimikko: keskipituus on yli 1,3 metriä, mutta puiden rinnankorkeusläpimitta on yleensä alle 8 cm ja on suurimmillakin puilla enintään noin 10 cm.
Nuori kasvatusmetsikkö: harvennushakkuuvaiheessa, hakkuusta saadaan pääosin kuitupuuta.
Varttunut kasvatusmetsikkö: metsikössä on pääosin tukkipuukokoisia runkoja.
Uudistuskypsä metsikkö: seuraava hakkuu on uudistushakkuu
Suojuspuumetsikkö: uudistushakkuu on tehty ja alueelle on jätetty noin 150–300 puuta hehtaarille taimettumista varten.
Siemenpuumetsikkö: uudistushakkuu on tehty ja siementämään on jätetty noin 30–150 puuta hehtaarille.
1.2.5 Metsiköiden metsänhoidollinen laatu
Metsänhoidolliset laatuluokat:
Hyvä: Puulaji on kasvupaikalle sopiva ja metsikön käsittely on ollut hyvän metsänhoidon vaatimusten mukaista. Vallitsevan latvuskerroksen puusto on sopivan tiheää ja tasaista.
Tyydyttävä: Metsikkö lähes kykenee käyttämään maapohjan kasvuedellytykset.
Välttävä: Metsikkö on harva tai siinä on puuston rakennetta selvästi huonontavia tekijöitä, kuten tuhoja, tekniseltä laadultaan heikkoa puustoa tai vähäarvoisen puulajin suuri osuus. Hakkuun tai muun hoitotoimenpiteen selvä myöhästyminen voi alentaa metsikön laadun välttäväksi.
Vajaatuottoinen: Metsikön tuotto alittaa selvästi (yleisohjeena vähintään 40 prosentilla) kasvupaikalla saavutettavissa olevan tuoton. Syynä voi olla kasvupaikalle sopimaton puulaji, tuhot, vajaapuustoisuus, yli-ikäisyys, puuston tekninen laatu yms. Vajaatuottoinen metsikkö on joko välittömän uudistamisen tarpeessa tai sitä voidaan kasvattaa vielä lähiajan arvokasvun vuoksi, ei kuitenkaan kiertoajan loppuun saakka. Avohakattu ala on vajaatuottoinen, jos uudistushakkuusta on kulunut yli 4 vuotta eikä alaa ole viljelty.
1.3 Tutkimuskohde ja tiedonantajat
Valtakunnan metsien inventoinnin kohteena ovat koko maan metsät ja muu maa-ala. Puuston määrää ja kasvua koskevat mittaukset kohdistuvat yleensä metsä- ja kitumaahan. Mittaukset ja luokitukset tehdään systemaattisen otannan määrittämillä koealoilla. Maastomittausten lisäksi koealoja koskevaa tietoa hankitaan omistajaryhmän ja puuntuotannon rajoitusten selvittämistä varten Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteristä, käytettävissä olevista suojelualue- ja kaavoituskartoista sekä Metsähallituksen maiden osalta Metsähallituksen metsätietojärjestelmästä. Maapinta-ala saadaan Maanmittauslaitoksen kunnittaisten maapinta-alojen tilastosta.
1.4 Käyttäjien näkökulman huomiointi
VMI:n tietosisältöä ja tulospalvelua kehitetään jatkuvasti tietojen käyttäjiltä saatavan palautteen sekä muun VMI:n tutkijoiden ja metsäalan toimijoiden yhteydenpidon perusteella.
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
2.1 Tutkimusmenetelmä
Metsävaratiedot perustuvat 1920-luvulta lähtien toteutettuihin valtakunnan metsien inventointeihin. Tietoja kerätään metsien pinta-aloista, puuston tilavuudesta ja biomassasta, kasvusta sekä metsien terveydentilasta ja biologisesta monimuotoisuudesta. VMI:n aineisto mitataan koko Suomen kattavilta koealoilta, joista osa on seuraavassa inventoinnissa uudelleen mitattavia pysyviä koealoja ja osa vain yhdessä inventoinnissa mitattavia kertakoealoja. Koealatiheys on Etelä-Suomessa suurempi kuin Pohjois-Suomessa.
2.2 Tilaston luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä
Valtakunnan metsien inventointi perustuu tilastolliseen otantaan pohjautuviin maastomittauksiin. Esimerkiksi VMI 11:n aineistoon kuului noin 70 000 koealaa koko maa-alalla ja 58 000 koealaa metsätalousmaalla. Metsä- ja kitumaan koealoilla mitattiin yhteensä 473 000 elävää puuta. Otantavirhe arvioidaan systemaattisen otoksen keskivirheen laskemista varten kehitetyllä estimaattorilla. Esimerkiksi koko maan puuston kokonaistilavuuden suhteellinen keskivirhe on noin 0,5 %. Riittävän luotettavien maakuntatulosten mahdollistaminen on merkittävä tekijä koealaverkon tiheyden suunnittelussa.
2.3 Virheiden oikaisumenettelyt
Tilastossa havaitut mahdolliset virheet pyritään korjaamaan pian. Korjatut tiedot julkistetaan tilaston kotisivuilla.
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Yhden vuoden aikana tehdyt mittaukset eivät riitä luotettavien tulosten laskentaan kaikkien tunnusten osalta, mistä johtuen laskennassa yhdistetään useamman vuoden mittausaineistoja. Tulosten edustama ajankohta riippuu siten kulloinkin laskennassa käytetyn aineiston mittausajankohdasta. Esimerkiksi vuosina 2009–2013 mitatun VMI11:n tulosten voi siten katsoa edustavan vuotta 2011 - Puuston kasvutulos edustaa noin vuotta 2008, koska se perustuu inventointia edeltäneiden viiden täyden kasvukauden kasvumittauksiin.
4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus
Valtakunnan metsien inventointien tulokset tuottavat pitkän aikasarjan Suomen metsien kehityksestä aina 1920-luvulta lähtien. Valtakunnan metsien inventoinnin etuja ovat myös laaja tietosisältö, objektiivisuus ja tilastollinen harhattomuus. VMI tuottaa luotettavat metsävaratiedot koko valtakunnan alueelle ja kaikkien omistajaryhmien metsistä. On kuitenkin otettava huomioon koko maan pinta-alan (sodanjälkeiset alueluovutukset) ja alueluokituksissa tapahtuneet muutokset, sekä muutokset kerättävässä metsävaratiedossa ja sen luokittelussa.
5. Tietojen saatavuus ja selkeys
Tilasto julkaistaan Luonnonvarakeskuksen tilastopalvelussa osoitteessa stat.luke.fi kohdassa metsävarat - VMI.