Metsänhoito- ja metsänparannustyöt -tilaston laatuseloste
Tilaston tuottaja: Luonnonvarakeskus (Luke) 1.1.2015 lähtien. Aiemmin tilaston tuotannosta vastasi Metsäntutkimuslaitos (Metla).
Tilaston laadintaperuste: Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014), lakiin ruoka- ja luonnonvaratilastoista (562/2014) sekä tilastolakiin (280/2004).
Tilaston rahoituspohja: Tilaston tuottaminen rahoitetaan Luonnonvarakeskuksen varoista.
1. Tilastotietojen relevanssi
1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus
Metsänhoito- ja metsänparannustöiden -tilastossa esitetään näiden töiden vuosittain tehdyt työmäärät sekä yksikkö- ja kokonaiskustannukset. Tilasto laaditaan työlajeittain, omistajaryhmittäin, maakunnittain ja puun hinta-alueittain. Hakkuista tilastossa esitetään hakkuupinta-alat hakkuutavoittain maakunnittain. Lisäksi tilastokokonaisuudessa on tietoa metsäpuiden taimista ja niiden taimitarhakylvöistä.
Tilastoa käytetään mm. Kansallisen metsäohjelman, alueellisten metsäohjelmien, kestävän metsätalouden kriteerien ja indikaattorien ja metsäsertifioinnin seurantaan, puun tuotannon kannattavuuden laskentaan sekä tutkimusten, suunnitelmien ja ennusteiden tekoon.
1.2 Keskeiset käsitteet ja luokitukset
Metsänhoitotöissä suurimmat tilastoitavat kokonaisuudet ovat uudistusalan valmistaminen, metsänviljely, sekä taimikon ja nuoren metsän hoito. Metsänparannustöitä ovat lannoitus, ojitusalueiden kunnostus, metsäteiden rakennus ja perusparannus. Lisäksi ojien kunnostuksen sekä metsäteiden rakentamisen ja perusparannuksen suunnittelu kuuluvat metsänparannustöiden kokonaiskustannuksiin.
Hakkuutavoittaisessa hakkuualojen tilastoinnissa hakkuut sisältävät 1) kasvatushakkuiksi luokiteltavat ensiharvennukset, muut harvennukset ja ylispuiden poistot sekä 2) metsän uudistamiseen tähtäävät avohakkuut ja luontaisen uudistamisen hakkuut ja muut uudistamishakkuut. Tämän lisäksi luokittelusta löytyy vielä ryhmä ’muut hakkuut’.
Metsänhoito- ja metsänparannustöiden sekä hakkuiden työlajit, luokitukset ja muut määritelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti liitteessä Työlajien määritelmiä (2015–). Vanhempien aikasarjojen työlajien määritelmät löytyvät liitteestä Työlajien määritelmiä (–2014).
Työlajeittaiset tiedot julkaistaan nykyisin kahdella tavalla:
1) Puukaupan hinta-alueittain (8 kpl) ja metsänomistajaryhmittäin (yksityiset ja muut).
2) Maakunnittain ilman metsänomistajaryhmitystä.
Yksityisiä metsäomistajia ovat varsinaiset yksityismetsänomistajat, yhteismetsät, kunnat, seurakunnat ja säätiöt ym. yhteisöt.
Ennen vuotta 2008 julkaistuissa tiedoissa esitettiin metsäteollisuuden ja valtion metsien tiedot erikseen, mutta sen jälkeen ne on tietosuojasyistä yhdistetty. Tietosuoja estää metsänomistajaryhmittäisten tietojen esittämisen maakunnittain.
1.3 Tutkimuskohde ja tiedonantajat
Tilasto kuvaa metsänhoitoyhdistysten, muiden metsäpalveluyritysten, metsäteollisuuden ja valtion tekemiä metsänhoito- ja metsänparannustöiden määriä sekä niiden kustannuksia. Tiedonkeruu kohdistuu näihin metsänhoito- ja metsänparannustöitä tekeviin toimijoihin.
Hakkuista esitetään pinta-aloja hakkuutavoittain. Hakkuupinta-alat perustuvat metsänomistajien Suomen metsäkeskukseen tekemien metsänkäyttöilmoitusten tietoihin.
Metsäpuiden taimia ja taimitarhakylvöjä koskevat tiedot tulevat taimi- ja siementuotantoa valvovalta Ruokavirastolta.
1.4 Käyttäjien näkökulman huomiointi
Tilaston käyttäjiltä kerätään palautetta tilastotuotantoa käsittelevien kokousten, kirjallisten kommentointipyyntöjen ja Luken tilastopalvelun asiakastyytyväisyyskyselyiden yhteydessä. Palautetta saadaan myös suorina yhteydenottoina. Saatua palautetta seurataan, ja se otetaan huomioon tilastoa kehitettäessä.
Tilastoon tietoja toimittavat metsäpalveluyritykset ja yhteisöt tai heitä edustavat järjestöt (esim. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) ja Suomen metsäkeskus) ovat myös keskeisiä tiedon käyttäjiä, joihin pidetään säännöllisesti yhteyttä.
Metsätilastointia käsitellään myös Luonnonvarakeskuksen metsätilastojen asiakasryhmässä, jonka tehtävänä on keskustella Luken metsätilastotuotannosta ja antaa tilastoihin liittyvää asiakaspalautetta. Asiakasryhmässä on edustettuina metsätilastojen keskeisiä sidosryhmiä.
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
2.1 Tilastointimenetelmä
Tietoa tilastoon toimittavat metsänomistajille palveluja tuottavat tai omaa metsäomaisuutta hallinnoivat yritykset ja valtio. Tiedon toimittajia ovat metsänhoitoyhdistykset, metsäteollisuusyritykset, metsäomaisuutta omistavat ja hallinnoivat yritykset sekä muut metsäpalveluja tarjoavat yritykset. Metsänhoito- ja metsänparannustöiden tiedot kysytään kaikilta suurilta alan toimijoilta ja metsänhoitoyhdistyksiltä. Muista metsäpalveluja tarjoavista yrityksistä tietoa kerätään otannalla. Otannan pohjana käytetään Suomen metsäkeskukseen tehtyjä Kemera-hakemuksia. Muut metsäpalveluja tarjoavat yritykset voivat olla hyvin erilaisia lähtien aina yhden miehen metsuriyrityksistä, maanrakennuspalveluja tarjoavista yrityksistä aina keskisuuren metsäteollisuusyrityksen tarjoamiin metsäpalveluihin saakka. Työn ilmoittaa se yritys, mikä laskuttaa työn metsänomistajalta. Jos työ tehdään alihankintana toiselle yritykselle, sitä ei ilmoiteta tilastoon.
Eri tietolähteistä saaduista tiedoista lasketaan metsänhoito- ja metsänparannustöiden työmäärät alueittain. Ojien kunnostuksesta, metsäteiden rakentamisesta ja perusparannuksesta esitetään tilastointivuonna päättyneiden hankkeiden koko työmäärä.
Kustannustiedot perustuvat metsänomistajalta laskutettuihin metsänhoito- ja metsänparannustöiden arvonlisäverottomiin kustannuksiin. Jos töitä on tehty yrityksen omassa metsässä, kustannustieto perustuu kustannuslaskelmaan, joka sisältää kunkin työlajin tarkasteluvuoden aikaiset työ-, suunnittelu- ja työnjohdon palkat lakisääteisine sosiaalikuluineen ja työhön liittyvine lisineen sekä tarvikkeineen (taimet, lannoitteet, torjunta-aineet, polttoaineet yms.), sekä kone- ja kalustokustannukset. Myös työlajiin liittyvät työsuojeluvaruste- ja työmaakuljetuskulut sekä sääpäivä-, koulutuspäivä-, sairaspäiväkustannukset ja työajan lyhentämisestä (tulopoliittiset sopimukset vuosina 1984 ja 1986) aiheutuvat kustannukset sisältyvät kustannuksiin.
Mitkään kustannukset eivät sisällä arvonlisäveroa.
Eri työlajien yksikkökustannukset lasketaan työlajeittain kyselyssä ilmoitetuista yksikkökustannuksista työmäärillä painotettuina keskiarvoina.
Muista työlajeista poiketen ojien kunnostuksen ja metsäteiden suunnittelukustannuksia ei sisällytetä työlajin yksikkökustannukseen. Ojien kunnostuksen ja metsäteiden rakentamisen ja perusparannusten osalta julkaistaan tarkasteluvuoden aikana valmistuneiden hankkeiden keskimääräiset yksikkökustannukset koko hankkeen kestoajalta.
Kylvön kustannukset eivät sisällä maanmuokkauksen kustannuksia. Koneellinen kylvö tehdään yleensä maanmuokkauksen yhteydessä, mistä johtuen koneellisen kylvön kustannuksiin sisältyy ns. kylvölisä, joka maksetaan maanmuokkauksen yhteydessä tehtävästä kylvöstä.
Istutuksen yksikkökustannukset eivät sisällä maanmuokkauksen kustannuksia
Kokonaiskustannukset sisältävät samat kuluerät kuin yksikkökustannuksetkin. Ojien kunnnostuksen, metsäteiden rakentamisen ja perusparannuksen kokonaiskustannukset sisältävät tarkasteluvuoden kustannukset, vaikka niiden yksikkökustannustiedot koskevatkin tarkasteluvuoden aikana valmistuneiden hankkeiden yksikkökustannuksia koko hankkeen kestoajalta. Kunnostusojituksen ja metsätiehankkeiden suunnittelukustannukset esitetään erikseen, eivätkä ne ole mukana työlajeittaisissa kokonaiskustannuksissa.
Metsien hakkuualat hakkuutavoittain saadaan Suomen metsäkeskuksesta, joka kokoaa tiedot lakisääteisistä metsänkäyttöilmoituksista.
Siemen- ja taimitilastot ovat Ruokaviraston kokoamia.
2.2. Tilaston luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä
Metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilasto kootaan kyselytutkimuksella metsäpalveluja tarjoavilta yrityksiltä. Tilasto ei sisällä metsäomistajien täysin omatoimisesti metsissään tekemiä töitä, minkä seurauksena joidenkin työlajien kokonaistyömäärät ja kokonaiskustannukset ovat aliarvioita. Täysin omatoimisten töiden osuus lienee suurin mm. taimikon varhaishoidossa ja taimikonhoidossa.
Osassa kerätyistä tiedoista tiedontoimittaja ei ole määritellyt tehtyjen metsänhoitotöiden kohteena ollutta aluetta. Näiden osalta tiedot jaetaan alueittain tiedonluovuttajan toimialueen perusteella hyödyntäen kunnittaista tietoa puuntuotannon metsämaan pinta-alasta.
Joistakin työlajeista ei voida julkaista kaikkia maakunnittaisia tietoja havaintojen vähyyden takia.
Vastaajien ilmoittamat puulajeittaiset istutusmäärät eivät aina summaudu käsin- ja koneella tehtävän istutuksen kokonaismäärään. Puulajeittaiset istutusmäärät täsmäytetään vastaamaan käsin ja koneellisesti tehdyn istutuksen summaan.
2.3 Virheiden oikaisumenettely
Tilastossa havaitut virheet korjataan mahdollisimman nopeasti. Korjauksista ilmoitetaan tilastopalvelun kotisivuilla.
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Tiedot kerätään kohdevuotta seuraavan vuoden alkupuoliskolla ja metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilasto julkaistaan loppukesällä tilaston kotisivulla Luonnonvarakeskuksen Tilastopalvelussa. Tilaston julkistamisajankohdat ilmoitetaan tilastojen julkistamiskalenterissa.
Aikasarjoja tarkasteltaessa on hyvä huomata, että tietojen keruussa on tehty välillä muutoksia. Vuodesta 2002 lähtien pääosan yksityismetsien työmäärä- ja kustannustiedoista ovat toimittaneet metsänhoitoyhdistykset, kun 1990-luvullatiedot saatiin metsäkeskusten tietojärjestelmistä. Vuodesta 2015 lähtien mukaan aineistoon tulivat myös pienet ja keskisuuret metsäpalveluyritykset.
Työlajien määritelmiä (2015–) -liitteessä kuvaillaan vuodesta 2015 käytössä ollut työlajien sisältö ja luokittelu.
Työlajien määritelmiä (–2014) -liitteessä kuvataan työlajien vuosina 2001–2014 käytössä ollut sisältö ja luokittelu. Työlajit kuvaavat kunkin ajan työmenetelmiä, joten eri aikoina työlajien sisältö on voinut olla erilainen. Työlajit ja luokittelut ovat muuttuneet varsinkin suurissa kokonaisuuksissa, kuten maanmuokkauksessa ja taimikonhoidossa. Metsänviljelyssä käytettyjen puulajien luokittelu vaihtelee tilastoissa; esimerkiksi joinain vuosina koivu on luettu muihin puulajeihin, joinain ei.
Vuosina 2000 ja 2001 yksityismetsien metsänhoito- ja metsänparannustöiden yksikkökustannustietoja saatiin vain metsäkeskusten toteuttamista metsäojituksista ja metsäteiden rakentamis- ja perusparannustöistä. Näinä vuosina yksityismetsien muiden työlajien yksikkö- ja kokonaiskustannukset arvioitiin muuntamalla yksityismetsien vuoden 1999 työlajien yksikkökustannuksia valtion ja metsäteollisuusyhtiöiden kustannuskehityksen mukaisesti.
Vuonna 2002 kustannustietojen sisältö muuttui yksityisten ja metsäteollisuusyhtiöiden toimittamien tietojen osalta. Uusina erinä kustannuksiin sisällytettiin suunnittelun ja työnjohdon palkat sosiaalikuluineen sekä työsuojeluvaruste-, työmaakuljetus-, sääpäivä-, koulutuspäivä-, sairaspäivä- ja pekkasvapaakustannukset.
Valtion osalta sama muutos tehtiin vuodesta 2006 alkaen. Vuosien 2002–2005 tilastoissa valtion yksikkökustannustiedot ovat siis erisisältöiset (eli sisältävät vähemmän kustannuseriä) kuin yksityismetsien ja metsäteollisuusyhtiöiden tiedot.
Vuosien 2002–2005 tilastoissa valtion kokonaiskustannustiedot muutettiin yhteismitalliseksi muiden omistajaryhmien tietojen kanssa korottamalla saatuja kustannustietoja työlajeittain vaihtelevalla prosentilla.
Vuodesta 2013 lähtien Suomen metsäkeskus on toiminut koko maassa ja sen alueet vastaavat vuodesta 1998 itsenäisenä toimineita 13 metsäkeskusta. Vuosina 1996–1997 metsäkeskuksia oli 14. Aikasarjassa Keski-Pohjanmaan metsäkeskuksen vuosien 1996–1997 tiedot on jaettu Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskusten kesken metsämaan kunnittaisiin pinta-aloihin perustuvilla suhdeluvuilla. Vuoteen 1995 saakka toimi 19 metsälautakuntaa.
4. Tietojen saatavuus ja selkeys
Tilasto julkaistaan vuosittain julkistamiskalenterissa ilmoitettuna ajankohtana Luonnonvarakeskuksen tilastopalvelussa.