Työlajien määritelmiä (—2014)

Metsänhoito- ja perusparannustöiden tilastossa käytettävien termien määrittely perustuu pääosin seuraaviin julkaisuihin:

• Hyvän metsänhoidon suositukset. 2001. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 95 s.
• Hyvän metsänhoidon suositukset. 2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 100 s.
• Lehtoviita, J. (toim.) 1995. Metsäsanasto. Metsäkeskus Tapio. 51 s.
• Laki kestävän metsätalouden rahoittamisesta, 12.12.1996/1094
• Tapion taskukirja. 24. uudistettu painos. 2002. Metsälehti Kustannus. Luku 3 Metsän hoito s. 130274, Metsätiet 449-455.
• Työministeriön asetus työllisyystyönä teetettävästä nuoren metsän hoidosta, 3.5.2001/359

Valtion avustuksia ja lainoja (ns. KEMERA eli Laki kestävän metsätalouden rahoittamisesta 12.12.1996/1094) koskevissa säädöksissä työlajit on määritelty/rajattu osittain toisin kuin metsänhoidon yleiskäsitteet. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työlajille ei voida aina myöntää valtion tukea tai lainaa vaikka työlajin nimi olisi sama kuin säädöksissä mainittu. Nämä laissa käytetyt määritelmät on lisätty luetteloon työlajin varsinaisen määritelmän yhteyteen tai erillisenä työlajina. Säädöksessä käytetyn määritelmän alku on merkitty sanalla Rahoituslaki.

Kasvatushakkuut

Kasvatushakkuisiksi luokitellaan harvennushakkuut, väljennyshakkuut ja ylispuiden poisto (ylispuuhakkuut/siemen- ja suojuspuiden poisto).

Harvennushakkuiden päätavoitteena on keskittää puuston kasvu laadultaan ja kasvukyvyltään parhaisiin puihin. Metsää harvennetaan kasvupaikasta ja puulajista riippuen yhdestä neljään kertaan ennen uudistushakkuuta. Hakkuun ajankohta ja voimakkuus päätetään puuston pohjapinta-alaan/runkolukuun ja valtapituuteen perustuvien harvennusmallien mukaan. Ensiharvennus on ensimmäinen metsikköön tehtävä, myyntikelpoista puutavaraa tuottava hakkuu. Metsikössä, jossa taimikonhoito on tehty ajallaan, ensiharvennus tehdään 12—15 metrin valtapituudessa (sadan paksuimman puun keskipituus hehtaarin alalla). Jos tarkoitus on korjata myös energiapuuta, ensiharvennus tehdään valtapituuden ollessa 10—12 metriä. Myöhemmät muut harvennukset suositellaan tehtäväksi harvennusmallien mukaisesti ennenkuin puuston elävä latvus on supistunut liikaa.

Lähes uudistuskypsän metsän väljennyshakkuun tavoitteena on puuston järeytyminen, tulevien siemen- ja suojuspuiden totuttaminen tuuleen ja taimettumisen edistäminen. Tilastossa väljennyshakkuut sisältyvät muihin harvennuksiin.

Siemen- ja suojuspuut tai itsestään taimettuneen metsikön ylispuut poistetaan ylispuiden poistossa heti, kun alla oleva taimiaines on vakiintunut. Verhopuuston poisto tilastoidaan taimikonhoitona.

Uudistushakkuut

Uudistushakkuut (päätehakkuut) tähtäävät uuden puusukupolven muodostamiseen. Metsikön uudistuskypsyyden määrittävät puuston järeys tai ikä. Ensisijainen peruste on puuston järeys. Etelä-Suomessa metsikkö uudistetaan puulajista ja kasvupaikasta riippuen, kun puuston keski-ikä on 60—120 vuotta tai pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta 22—32 senttimetriä. Uudistushakkuiden voimakkuus voi vaihdella avohakkuusta yksittäisten puiden poimintaan. Ääripäiden väliin mahtuu eriasteisia siemen- ja suojuspuuasentoja.

Avohakkuissa hakkuualalta poistetaan kaikki puut monimuotoisuuden kannalta tärkeitä jättöpuita lukuunottamatta. Uusi puusukupolvi kylvetään tai istutetaan.

Verhopuuhakkuita käytetään heinäisillä tai hallanaroilla kasvupaikoilla, kuusen taimien suojaksi voidaan jättää pientä lehtipuustoa ja mäntyjä (=verhopuut). Verhopuuhakkuut tilastoidaan avohakkuuksi.

Siemen- ja suojuspuuhakkuissa hakkuualalta poistetaan puusto siemen- tai suojuspuita lukuunottamatta. Siemenpuiden tehtävä on tuottaa siementä uudistusalalle; suojuspuut säätelevät myös uudistusalan pienilmastoa ja pintakasvillisuutta. Taimikko syntyy siemenpuuhakkuissa pääosin vasta hakkuun jälkeen verraten aukealle alalle. Männyllä siemenpuita on 50—150 hehtaarilla ja koivulla 10—20 hehtaarilla. Kuusen luontaiseen uudistamiseen tähtäävissä suojuspuuhakkuissa suurin osa taimista syntyy jo ennen hakkuuta. Suojuspuita jätetään 100—300 hehtaarille, joukossa voi olla myös mäntyjä ja koivuja.

Tilastossa siemen- ja suojuspuuhakkuiden kohdalla ilmoitetaan myös kaikki muut luontaiseen uudistamiseen tähtäävät hakkuut kuten kaistalehakkuut ja pienten uudistusalojen avohakkuut, joiden taimettumisessa luotetaan reunametsän siemennykseen.

Muut hakkuut

Muut hakkuut ovat metsä- ja kitumailla tehtyjä hakkuita, joilla ei ole metsätaloudellista merkitystä, esimerkiksi maankäyttötavan muutoksen aiheuttamat hakkuut kuten pelto- ja tonttimaan raivaus. Myös oja- ja tielinjahakkuut sisältyvät muihin hakkuisiin.

Uudistusalan valmistamisen toimenpiteitä ovat raivaus, maanmuokkaus ja kulotus.

Uudistusalan raivauksessa poistetaan uudistamista haittaava pienpuusto, joka ei täytä ainespuun mitta- ja laatuvaatimuksia. Hakkuuala voidaan raivata joko ennen hakkuuta tai sen jälkeen.

Maanmuokkauksella parannetaan maan taimettumiskuntoa ja taimien kasvuolosuhteita (lämpö-, vesi- ja ravinne-), helpotetaan viljelytyötä sekä vähennetään tukkimiehentäi- ja myyrätuhoja. Koneelliseen maanmuokkaukseen on mahdollista yhdistää kemiallinen heinäntorjunta ja kylvö. Tilastoidut päämuokkausmenetelmät ovat laikutus, äestys, mätästys ja säätöauraus.

Laikutuksessa humus poistetaan laikuttain kivennäismaan pintaa myöten. Menetelmää käytetään karkeilla mailla luontaisen uudistamisen tai kylvön yhteydessä.

Äestyksessä paljastetaan kivennäismaata humuksesta enintään 10 cm:n syvyisellä, katkonaisella muokkausjäljellä. Äestys sopii sekä luontaiseen uudistamisen että metsänviljelyn yhteyteen monenlaisille kangasmaille lukuun ottamatta paksukunttaisia ja veden vaivaamia maita.

Mätästyksessä tehdään kohoumia taimien istutusta varten. Menetelmää käytetään veden vaivaamilla, heinittyvillä, kunttaisilla ja kylmillä mailla. Mätästysmenetelmiä on erilaisia: laikkumätästys, kääntömätästys ja ojitus- ja naveromätästys.

Säätöaurauksessa muokkausjäljen syvyyttä ja leveyttä voidaan säätää sekä jättää muokkauskatkoja. Kivennäismaiden aurauksessa tulee aurausvaon keskisyvyyden jäädä alle 25 cm. Säätöauraus sopii Pohjois-Suomen soistuneille, tiivispohjaisille ja paksukunttaisille maille.

Pellon muokkaus on pellon metsityksen yhteydessä tehtävää maan muokkausta, joka voi muodostua kaikista edellä mainituista maan pinnan käsittelytavoista.

Kulotuksessa poltetaan valvotusti uudistusalan hakkuutähteet, jätepuusto ja humuksen pintakerros. Onnistunut kulotus ohentaa humuskerrosta, parantaa maan lämpöoloja, happamuutta ja ravinteisuutta ja muuttaa pintakasvillisuutta taimien eduksi.

Rahoituslaki, kulotus: rahoituslaissa määritellyn metsänuudistamisen yhteydessä tai erillisenä toimenpiteenä toteutettavaa hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden polttamista.

Metsänviljelyssä uusi puusukupolvi perustetaan kylvämällä siemeniä tai istuttamalla taimia.

Kylvössä uusi metsä perustetaan kylvämällä siemenet maahan. Kylvöä käytetään yleensä männyn uudistamiseen karuilla kasvupaikoilla, joilla pintakasvillisuus ei rehevöidy uhkaamaan pieniä kylvötaimia. Nykyään kylvö tehdään yleensä konekylvönä, jolloin muokkauslaitteeseen on yhdistetty kylvölaite.

Istutuksessa uusi metsä perustetaan istuttamalla taimia. Istutusta voidaan käyttää kaikille puulajeille kaikenlaisilla kasvupaikoilla. Istutus on tilastoitu puulajeittain, mutta eri istutusmenetelmiä ei ole eroteltu.

Täydennysviljelyllä tarkoitetaan liian harvaksi jääneen luonnon- tai viljelytaimikon täydentämistä kylväen tai istuttamalla. Tilastossa tässä ilmoitetaan myös kokonaan tai lähes kokonaan tuhoutuneen taimikon uusintaviljely. Täydennysviljelyn työmääränä ilmoitetaan tehollinen pinta-ala, ei koko metsikkökuvion pinta-alaa.

Heinäntorjunnalla tarkoitetaan heinäkasvuston poistamista taimien ympäriltä joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Menetelmiä ovat niittäminen, polkeminen ja torjunta-ainekäsittely maanmuokkauksen yhteydessä tai erikseen. Heinää pyritään torjumaan myös istuksen yhteydessä asennettavilla taimisuojilla. Heinäntorjunta on yleensä tarpeen tuoreilla kankailla tai sitä viljavammilla kasvupaikoilla.

Pellonmetsityksellä tarkoitetaan viljelymaan muuttamista metsäksi kylväen tai istuttamalla.

Taimikonhoidon tavoite on taimikon tiheyden ja puulajisuhteiden sääntely kasvatettavan puuston suotuisan kehityksen varmistamiseksi.

Varsinainen taimikonhoito tehdään puuston ollessa 4—8 -metristä (alueesta riippuen). Taimikonhoitoon kuuluvat taimikon perkaus ja harvennus. Yhden puulajin metsikössä kasvatettavan puulajin taimien poistaminen on harvennusta ja muiden puulajien poistaminen perkausta. Sekametsää kasvatettaessa taimikon perkaus on tuotantopuustoa haittaavien puiden poistoa ja harvennuksella alennetaan tuotantopuuston tiheyttä. Tilastossa taimikonhoitotöihin ilmoitetaan myös verhopuuston poisto, jolla tarkoitetaan heinäisillä tai hallanaroilla kasvupaikoilla kuusen taimien suojaksi jätetyn puuston poistoa. Kemiallista vesakontorjuntaa käytetään välttämättömissä tapauksissa estämään sienitaudin leviämistä haavan vesakoista männyn taimiin.

Nuoren metsän kunnostus. Jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai taimikko on jäänyt liian tiheäksi, nuori kasvatusmetsä kannattaa hoitaa kuntoon ennen ensiharvennusta. Nuoren metsän kunnostus on taimikkovaiheen ohittaneen nuoren metsän (riukumetsän, kehitysluokka 2) perkausta ja harvennusta. Se tehdään puuston ollessa 8—12 -metristä.

Rahoituslaki, nuoren metsän hoito. Taimikon ja nuoren metsän perkausta, harvennusta ja laatupuiden pystykarsintaa edellyttäen, ettei alueelta toimenpiteiden yhteydessä kerry leimikkona myyntikelpoista määrää kaupallisen ainespuun laatu- ja mittavaatimukset täyttävää puutavaraa.

Rahoituslaki, energiapuun korjuu (Huom. Ei sisällä kaatoa). Tukea voidaan myöntää energiakäyttöön luovutettavan puun kasaukseen ja metsäkuljetukseen taimikoista, nuorista ja varttuneista kasvatusmetsistä, 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista metsänuudistamiskohteista sekä metsätie- ja ojalinjoilta.

Rahoituslaki, energiapuun korjuu (Huom. Ei sisällä kaatoa). Lisäksi tukea voidaan myöntää energiakäyttöön luovutettavan puun kasaukseen ja metsäkuljetukseen, joka liittyy luonnonsuojelulain 33 §:n mukaisesti perustettujen maisema-alueiden tai valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisten valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden kulttuurimaiseman hoitamiseen.

Rahoituslaki, energiapuun haketus. Tukea voidaan myöntää sellaisen energiapuun haketukseen, jonka korjuuseen on myönnetty rahoitusta tämän lain (=Metsätalouden rahoituslaki) mukaisesti.

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaan metsänuudistaminen on:
a) metsätalouden käyttöön otettavan, metsänkasvatukseen soveltuvan alueen metsittämistä;
b) luontaisen uudistumisen edistämistä suojametsäalueella ja suoja-alueella;
c) vähäpuustoisen tai vähäarvoista puustoa kasvavan metsän uudistushakkuun jälkeisiä uuden puuston aikaansaamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä asetuksella säädettävissä tapauksissa; sekä
d) Lapin vajaatuottoisten metsien kunnostamisesta annetun lain nojalla laadituissa suunnitelmissa tarkoitettuja metsänuudistamistöitä, joita koskevat rahoitushakemukset ovat saapuneet metsäkeskukseen ennen mainitun lain voimassaoloajan päättymistä

Pystykarsinnalla tarkoitetaan kuolleiden (kaikki puulajit) tai kasvussa taantuneiden oksien (vain mänty) karsintaa kasvavista puista. Tavoitteena on lisätä oksattoman tyvitukin määrää. Yleensä karsittaviksi valitaan 300—400 runkoa hehtaarilta ja karsintakorkeus suositus on 4,5—6,0 metrin korkeus. Kohteena ovat terveet metsiköt, joissa karsittavien puiden keskiläpimitta on 9—13 cm.

Rahoituslaki, pystykarsinta. Pystykarsintaan voi saada tukea, jos kyse on nuoren metsän hoidon yhteydessä tapahtuvasta laatupuiden karsinnasta.

Kasvatuslannoituksilla lisätään puuston kasvua, kun puut saavat käyttönsä tarvitsemiaan ravinteita. Kasvatuslannoitus antaa parhaan kasvunlisäyksen hyväpuustoisissa kasvatusmetsissä tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla.

Terveyslannoitus tehdään maaperän ja puuston kunnostamiseksi. Turvemaiden lannoitus on usein terveyslannoitusta. Soilla on yleisesti puutetta fosforista ja/tai kaliumista, jolloin myös ravinnesuhteet ovat epätasapainossa. Boorin puute kiusaa erityisesti metsitettyjä turvemaapeltoja. Kivennäismailla terveyslannoitus on tarpeen, kun maaperä on happamoitunut tai tasapainoinen ravinteiden saanti on muuten häiriintynyt.

Rahoituslaki, metsänterveyslannoitus. Sellaisten metsien lannoitusta, joiden kehitys metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta on taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi ja jotka voidaan saada elpymään lannoittamalla.

Kunnostusojituksessa parannetaan ojitetun alueen kuivatusta perkaamalla vanhoja ojia ja kaivamalla tarvittaessa täydennysojia. Tavoitteena on turvata puiden kasvu. Kunnostusojitukseen sisältyvät tilastossa myös uusintaojitukset, joissa epäonnistunut ojitus korvataan kokonaan uudella ojituksella, vesiensuojelun vaatimat työt sekä piennarteiden teko ja ylläpito. Varsinaisia ensikertaisia uudisojituksia ei enää tehdä.

Rahoituslaki, kunnostusojitus. Ennestään ojitetun alueen ojaston perkaamista, täydennysojien kaivua siinä määrin kuin kunnostusojituksen tekninen toteuttaminen tai vesiensuojelu edellyttää sekä kulkuyhteyksien tai ympäristönsuojelun kannalta taikka muista syistä tarvittavia töitä ja laitteiden tai rakennelmien valmistamista ja kunnostusta.

Metsäteillä tarkoitetaan moottoriajoneuvoilla ympäri vuoden liikennöitäviä yksityisteitä, joka on raken-nettu pääasiassa metsätalouden kuljetuksia varten. Metsätiet jaetaan runko-, alue- ja varsiteihin sen mukaan, mikä merkitys niillä on tieverkon osana. Runkotie on laajojen metsäalueiden tie, joka kerää liikennettä alue- ja varsiteiltä. Runkotie palvelee usein myös yleistä liikennettä. Runkotie on rungoltaan ja sorastukseltaan niin kantava, että se kestää myös kevätkelirikkoajan raskaita kuljetuksia. Aluetie on yleisin metsätietyyppi. Se liittyy sivuhaarana runkotiehen tai yleiseen tiehen. Aluetie rakennetaan yleensä kestämään syyskelirikon aikaisia raskaita kuljetuksia. Varsitie on lyhyehkö, yhden tai muu-taman tilan tai leimikon metsätie, joka rakennetaan kestämään raskasta liikennettä muulloin paitsi kelirikon aikana.

Metsäteiden perusparannuksella tarkoitetaan vanhan tien korjaamista nykyistä puutavaran kuljetuskalustoa ja -tarpeita vastaavaksi. Tärkeimpiä parannettavia kohtia ovat tierungon kuivatuksen parantaminen, ajoradan leventäminen, päällysrakenteiden lisääminen sekä siltojen, rumpujen ja tien liitännäisalueiden uusiminen tarvittaessa.

Kunnossapitotöitä ovat ajoradan höyläys, lanaus ja pintasorastus ja talvella lumen auraus. Myös tien sivu- ja laskuojien aukaisu, siltojen ja rumpujen korjaus ja ojaluiskien vesakkojen raivaus ovat kunnossapitotöitä.

Rahoituslaki, metsätien tekeminen. Yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun metsätien tekemistä, metsätalouden kuljetusten edellyttämää yksityistien sellaista perusparannusta, johon ei myönnetä avustusta mainitun lain 93 §:n nojalla, sekä metsätiehen liittyvän tai metsätaloudessa tarpeellisen erillisen varastoalueen ja pudotuspaikkaan vievän tien rakentamista tai perusparannusta.

Kasvatushakkuiden ennakkoraivauksilla tarkoitetaan hakkuukonetta varten tehtyjä ennakkoraivauksia.

Juurikääpää torjutaan levittämällä kuusen ja männyn kannon tuoreelle kaatopinnalle biologista tai kemiallista suoja-ainetta, joka estää juurikääpäsienen pääsyn kantoon.

Rahoituslaki, juurikäävän torjunta. Voidaan myöntää tukea.

Valtion tukea ja lainoja seuraavissa säädöksissä ja tilastoissa määrätään myös metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitoon ja metsäluonnon hoitohankkeisiin liittyvistä työlajeja ja hankkeista, kuten;

Ympäristötuki ja tuki metsäluonnonhoitoon. Jos metsien hoitoon tai käyttöön liittyvissä toimenpiteissä otetaan huomioon metsän biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonhoito tai metsien muu kuin puuntuotannollinen käyttö laajemmin kuin mitä niistä metsälaissa säädetään maanomistajan velvollisuudeksi tai määrätään tahi kyse on metsälain tarkoitetun velvoitteen täyttämisestä, voidaan maanomistajalle tästä aiheutuvat, vähäistä suuremmat lisäkustannukset ja taloudelliset menetykset rahoittaa osittain tai kokonaan valtion varoilla.

Mete-kartoitus eli Erityisten tärkeiden elinympäristöjen kartoitus. On tilastoitu merkittävänä ja pitkäaikaisena hankkeena.

Muut edistämistoimenpiteet: Toimenpiteet, kokeiluhankkeet, erilliset metsäluonnon hoitohankkeet, suunnitelmat ja tavoiteohjelmat, joiden tavoite on edistää yhteistoimintaa (esim. yhteistoimintaverkostohankkeet), luonnonarvokauppaa, puuntuotannon kestävyyden turvaamista, energiapuun korjuuta ja haketusta, metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitoa ja metsäluonnon hoitohankkeita.
Muihin edistämistoimenpiteisiin luetaan myös mahdollisuus saada rahoitusta:

• jälkikäteen tehdyn toteutusselvityksen laadintaan;
• juurikäävän torjuntaan;
• ennalta arvaamattoman virheen korjaamiseen;
• vahingon korvaamiseen;
• yksityismetsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistävään kokeilu- ja selvitystoimintaan.

Kaikkia edellä luetelluista työlajeista/hankkeista ei ole tilastoitu.