Kesän 2024 laskennat osoittavat vesilintukantojen taantuvan edelleen

Suomessa on seurattu pesivien vesilintujen määrää laskentojen avulla jo 39 vuoden ajan. Uusimpien tulosten perusteella monen lajin pitkän aikavälin taantuma syvenee tai kantojen alamäki ei ole kääntynyt nousuun.

− Tämän kesän laskentojen mukaan monilla tärkeimmillä riistasorsilla parimäärät, poikasten määrät ja poikastuotto ovat olleet vähän tavallista kehnompia, kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Vesilintukannat ovat pitkällä aikavälillä taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä. Syyt vesilintujen vähentymiseen rehevillä vesillä ovat moninaiset. Osa lajeista kärsii etenkin rehevöitymisestä ja veden värin tummumisesta muun muassa ympäröivien alueiden ojituksen takia. Osalla lajeista vieraspetojen runsaus on todennäköisesti tärkeä taantumisen syy.

Tärkeimpien riistavesilintujen kantojen kehitys:

Sinisorsan Suomen pesimäkanta oli huipussaan vuoden 2015 tietämillä, josta kanta on pienentynyt kymmenessä vuodessa noin 23 %. Kanta on tänä vuonna pienentynyt edelliseen vuoteen verrattuna erityisesti pohjoisessa (–22 %) ja keskisessä Suomessa (–17 %). 

Poikasten kokonaismäärä on sekä pitkällä aikavälillä että viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt vakaana, mutta parikohtainen poikastuotto on pienentynyt. Vuonna 2024 poikasten kokonaismäärä oli 7 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja parikohtainen poikastuotto noin 5 % alle pitkäaikaisen keskiarvon. Vuoteen 2023 verrattuna poikasia oli hieman vähemmän, ja parikohtainen poikastuotto oli edellisvuoden tasolla.

Tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä pienentynyt 26 %. Jyrkintä taantuma on ollut maan pohjoisosissa (–58 %) ja keskiosissa (–37 %). Vuoden 2024 parimäärä on noin 24 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja lähellä viime vuoden tasoa. 

Sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olleet vakaita. Vuonna 2024 poikasten kokonaismäärä oli 21 %, ja parikohtainen poikastuotto oli 8 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja molemmat vuoteen 2023 verrattuna hieman pienempiä.

Haapanan Suomen pesimäkanta on pienentynyt 39 vuodessa 59 % ja ollut 16 vuotta pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Kanta on vähentynyt pitkällä aikavälillä pohjoisessa 65 %, maan keskiosissa 38 % ja etelässä 66 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana haapanakannan taantuminen on jatkunut, mutta merkitsevästi vain maan keskiosissa (–30 %). Vuonna 2024 valtakunnallinen parimäärä on edellisen vuoden tasolla ja 40 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. 

Poikasten kokonaismäärä on pitkällä aikavälillä pienentynyt, mutta parikohtainen poikastuotto on ollut vakaa.  Vuosi 2024 oli pesintämenestyksen kannalta vaikeasti tulkittavissa. Vaikka poikasten määrä oli 39 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, parikohtainen poikastuotto oli 16 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto olivat tänä vuonna lähellä viimevuotisia tasoja.

Telkän Suomen pesimäkanta on pienentynyt pitkällä aikavälillä 13 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana parimäärä on pienentynyt etelässä 22 %, ja pohjoisessa kanta on kasvanut 32 %. Vuoden 2024 valtakunnallinen parimäärä on 19 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja noin 17 % pienempi kuin vuonna 2023. Erityisesti maan keskiosissa telkkäkanta oli edeltävää vuotta pienempi (29 %). 

Parikohtainen poikastuotto sekä poikasten kokonaismäärä ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ne ovat olleet vakaita. Vuonna 2024 poikasten kokonaismäärä oli 22 % ja parikohtainen poikastuotto 23 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja vuoteen 2023 verrattuna selvästi pienempiä.

Muiden vesilintulajien kantojen kehitys:

• Jouhisorsan valtakunnallinen parimäärä on 22 % edellistä vuotta suurempi, mutta kuitenkin 35 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Tukkasotkan pesivien parien määrä oli valtakunnallisesti edellisvuoden tasolla ja noin 55 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Laulujoutsenen kanta oli 5 % suurempi kuin edellisenä vuonna ja 26 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.
• Isokoskelon parimäärä oli 25 % pienempi kuin 2023 (pohjoisessa jopa 52 %) ja 44 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Tukkakoskelon parimäärä oli 26 % edeltävän vuoden tasoa pienempi ja 45 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Kuikan parimäärä oli 20 % pienempi kuin 2023 ja lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.
• Lapasorsan parimäärä oli lähellä vuoden 2023 tasoa ja 51 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Punasotkan parimäärä pieneni edellisvuodesta 29 %  ja oli 92 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. 
• Nokikanan parimäärä oli vuonna 2024 6 % edellisvuotta suurempi, mutta 49 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Härkälintukanta oli 36 % edeltävää vuotta pienempi ja 48 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Silkkiuikun parimäärä oli 13 % edellisvuotta pienempi ja 32 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
• Mustakurkku-uikun parimäärä oli 22 % edeltävää vuotta suurempi, mutta kuitenkin 39 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Vapaaehtoiset vastaavat laskennoista

Vesilintuaineisto koostuu vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien suorittamien pari- ja poikuelaskentojen tiedoista. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo, Luomus. Vesilintuparit lasketaan viikko jäiden lähdön jälkeen ja toisen kerran 2–3 viikkoa myöhemmin. Poikueet lasketaan samoilla pisteillä 1.–20.7. Vuonna 2024 parilaskentoja tehtiin 1196 ja poikuelaskentoja 704 kpl. 

Suuret kiitokset kaikille laskentaan osallistuneille!