Siirry pääsisältöön

Arktisen alueen ilmasto lämpenee voimakkaasti muuttaen monin tavoin pohjoista luontoa, ja heikentää poroelinkeinon toimintaympäristöä ja kannattavuutta. Erityisesti lämpenevät ja epäennustettavat talviset laidunolosuhteet tulevat lisäämään sekä suoria että epäsuoria kustannuksia poroelinkeinolle kasvavien ruokintakustannusten ja heikentyvän porojen kunnon, terveyden ja tuottavuuden kautta. Porojen talvinen lisäruokinta joko tarhoissa tai maastossa on poronhoitajien tärkein sopeutumiskeino muuttuneisiin talvisiin olosuhteisiin. Lisäruokintaa on harjoitettu laajemmassa mittakaavassa suhteellisen lyhyen ajan, ja usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Yksi suurimmista ongelmista lisäruokinnassa on se, että tarjottavat rehut, ja erityisesti väkirehu, poikkeavat ravinnolliselta koostumukseltaan hyvin paljon poron normaalista talviravinnosta. Lisäravinnon tai lisäruokintatapojen on epäilty olevan syynä moniin porojen talvisiin sairauksiin ja tuottavuuden laskuun. Korkeaenergisillä rehuilla myös yliruokinnan riski kasvaa, mikä lisää poronhoidon kustannuksia. Lisäruokinnan ja rehujen kehittäminen tutkimustiedon kautta tarjoaa poroelinkeinolle mahdollisuuksia sopeutua paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin.

Tämän hankkeen tavoitteena on parantaa poronhoidon kannattavuutta ja porojen terveyttä kehittämällä porojen ruokinta- ja hoitotapoja ja väkirehujen koostumusta vastaamaan nykyistä paremmin porojen luontaista ravintoa, ja soveltumaan erilaisiin hoito- ja ruokintamenetelmiin. Saavutamme tavoitteemme: 1) Kartoittamalla haastatteluin porokarjakohtaiset hoito- ja ruokintamenetelmät, käytetyt rehut ja kustannukset ja analysoimalla eri tekijöiden vaikutuksen porojen terveyteen ja tuottavuuteen. Tulosten perusteella saamme selville tärkeimmät porokarjan tuottavuuteen vaikuttavat tekijät, ja voimme päivittää ruokintasuosituksia; 2) Kehitämme väkirehujen koostumusta siten, että ne muistuttavat nykyistä enemmän poron talviaikaista luontaista ravintoa, ja mahdollistavat erilaisten tarha- ja maastoruokintaolosuhteiden huomioimisen. Tavoitteena on rehut, jotka sisältäisivät melko niukasti valkuaista, riittävästi pötsin toimintoa ylläpitäviä kuituja, hitaasti sulavia hiilihydraatteja, mutta kuitenkin tarpeeksi energiaa. Mittaamme rehujen soveltuvuutta poroille tutkimalla suoliston bakteerifaunan rakennetta ja ruuansulatusprosessissa syntyviä metaboliatuotteita; 3) Kehitämme lisäruokinnan ja kannattavuuden optimoinnin laskentatyökaluja poronhoitajien käyttöön eri ruokintamenetelmiin. Hyödynnämme hankkeen työpaketeissa saatuja tuloksia, ja kehitämme porojen ruokintalaskurin tarha- ja maastoruokinnan tarpeisiin sekä yhdistämme kehitetyn laskurin laajennettuun PoroSysteemit -laskentatyökaluun.

Hankkeen pitkäaikaiset vaikutuksen näkyvät poroille paremmin soveltuvina rehuina, terveenä ja tuottavampana porokarjana ja poroelinkeinon parantuneena sopeutumiskykynä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Lisäksi hanke lisää kehitys- ja yhteistyötä rehuvalmistajien ja tutkimuslaitosten kesken.